Painonnoususta

Ah.

Nyt voin sivuuttaa kaikki kylläpä olet ottanut painoa -kommentit.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ihanteellinen painonnousu raskauden aikana on 11-16 kiloa. Luulen, että osun juuri tuolle välille. Uutisen voi lukea ainakin täältä.

Luottokamat

32 viikkoa ylitetty.

Ensimmäinen viikko, kun en sen vaihtuessa ollut heti kartalla, mikä viikko onkaan menossa ja milloin se vaihtuukaan.

On tullut raskausvaivoja. Kävelen kuin ankka, olen miettinyt pitäisikö hankkia tukiliivi. Pitäisi ehkä tilata netistä, koska en jaksa kierrellä kaupoissa... Jalat kipeytyvät seisoskelusta ja kävelystä, ja olen alkanut kulkea kotona sisällä crocsit jalassa.

Tukisukat hankin jo kauan sitten. Sääret ovat pysyneet sen jälkeen solakkana. Ensimmäisestä sukkaparista on jo toinen kantapää kulunut puhki.

Imetystyyny tuli taloon vähän aikaa sitten. Olemme päivitelleet, että tällainenhan olisi pitänyt hankkia jo kauan sitten! Sillä saa aikaa niin mukavan löhöasennon, sekä sohvassa että sängyssä, että ah. Minulla on luonnollisesti etu-löhöilyoikeus, mutta mieskin tykkää sen kanssa ottaa oikein lokoisan asennon päivän päälle. Kai sitä voi imetyksenkin apuna käyttää... Mutta tämä nainen on alkanut natista liitoksissaan siinä määrin, että tuo tyyny on ihana olemassa jo nyt.

Vauvahankintojakin on tehty ahkerasti. Hoitopöytä koottiin tällä viikolla, ja se on niin hieno! Ensimmäinen konkreettinen monumentti tulevalle asukkaalle. Toivottavasti hän tulee viihtymään siinä.

Loppuraskaus ja ohi vilahtelevat viikot

Nyt!

Niskasta kiinni ja muutama muistiinpano.

Sokerirasitus.
Illalla kunnon hiilari-proteiinitankkaus, aamulla hirveä jano (ens kerralla muista myös juoda riittävästi varastoon). Toisaalta janon ansiosta sokerilitku meni alas parilla gulpautuksella. Tulokset: normaalit. Paastosokeri vähän yli 4 ja 2 tunnin arvo vähän yli 7, muistaakseni.

Harjoitussupistukset.
Ehkä viikon-parin ajan on ollut ja nyt muutaman päivän tosi runsaasti. Luulen, että tämä on vielä harjoitusta, vaikka alas tuntuu välillä aika inhottavaakin painetta. Ei kuitenkaan varsinaisesti kipua. Tuntuu siltä, kuin... Hmm. Tulee sellainen olo. Outo olo, vähän kuin henki salpautuisi. Ja sitten kun kokeilee vatsaa, niin kohtu on ihan kova. Olin vähän huolissani, kun niitä tulee välillä niin useinkin, mutta tuo ultra vakuutti, että minkäänlaista kypsymistä ei ole tapahtunut vielä.

Uusi ultra.
Kaikki hyvin. Pikkuinen kasvaa nyt keskikäyrällä. Kohdunkaulaakin oli hyvin jäljellä, olikohan 4,8 cm? Eli suppareista ei tarvitse ehkä niiin paljon huolehtia.

Hankinnat.
Elämä on ollut aika hektistä pari kuukautta. Blogimaailma on jäänyt tosi pienelle huomiolle. Kaikki (se vähä) koneella viettämäni aika menee käytännössä vauvatarvikkeiden pohtimiseen, vertailuun ja hyvien tarjousten etsimiseen. Hankittuna on rintapumppu, jonka sitten kuitenkin ostimme uutena, ja turvakaukalo, jonka sitten kuitenkin hankimme käytettynä. Pieniä vaatteita on alkanut kertyä pinoksi asti. Pohdinnassa on vielä monen tarvikkeen suhteen, onko se tarpeellinen vai turhake. Hoitopöytä? Kantoreppu? Sitteri?

Äitiyspakkaus.
Se tuntuu joululta, ja hakumatka kannattaa tehdä autolla. Nämä kommentit sain äitiyspakkauksesta etukäteen, ja oikeassa olivat. Jossain äitiydestä kertovassa tv-ohjelmassa työ- ja opiskeluelämästä syrjäytynyt äiti joskus kommentoi, että äitiyden myötä ihminen tulee taas näkyväksi yhteiskunnalle, hyväksytyksi ja tärkeäksi jäseneksi. Pakkausta avatessa ymmärsin tämän tunteen. Juuri meidän vauva on saanut näin paljon kaikkea! Vain siksi että syntyy. Meistä välitetään, joku, vaikka kasvoton byrokraattinen koneisto, on pitänyt tärkeänä, että meillä olisi hyvä alku pienelle elämälle.

Kävi mitä kävi, meillä on jo pieni vauva tuolla vatsanahan alla potkuttelemassa. Uskon, että se tuntee jo isänsä äänen, tykkää musiikista ja ruoasta. Ihmettelemme usein sen vilkasta olemusta, mistähän se kaikki energia tulee? Olemme molemmat olleet aika leppoisia vauvoja, ja tämä tättähäärä on ainakin mahassa eri maata...

Keskiraskauden loppupuolella

Onpas tässä vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. Elämä on kovasti vilkastunut, enkä oikein ehdi istua koneella. Keskiraskautta on vielä pari-kolme viikkoa jäljellä... Pikkuinen voisi jo selvitä hengissä, vaikka syntyisi nyt, ja sen myötä hän on vieläkin konkreettisemmin jo perheenjäsen. Asustaa vaan tuossa nahan alla ja sieltä potkimalla ja kutittelemalla viestii. Hassusti osaa potkaista usein juuri sopivassa kohdassa, kun kysytään hänen mielipidettään johonkin (tai vaikka ei kysytä :).

Neuvolan ryhmätapaamisessa hiljaisesti ihmettelin, kun niin monen liikuntaharrastuksena oli enää kävely, muut oli jääneet pois. Nyt alan huomata, että kävelyhän on aika rasittavaa liikuntaa! Hehe. Jumpassa on jo vähän semmoinen köntysmäinen olo. Liikkuminen on muuttunut selvästi, ja tuntuu todella kummalliselta, että vaikka nyt eteentaivutuksessa napa osuu reiteen! Tulee sellainen olo, että on samaan aikaan hyvin taipuisa ja hyvin kankea. Kevääksi pitääkin hankkia jalkaan helposti sujautettavat kengät, koska nyt jo tuntuu ikävästi siltä, että bambino lytistyy, jos kumarrun suoraan eteenpäin sitomaan kengännauhoja.

Aamu- ja iltalauluista on tullut päivittäinen rutiini. Mielenkiinnolla odotan, tunnistaako pikkuinen laulut syntymän jälkeen! Yhtenä aamuna tuli mieleen, että herätyskellon ääni saattaa olla yhtä lailla tällainen tuttu ääniympäristön osa :D

Laula pieni laulu

Olemme alkaneet laulaa bambinolle. Tuttu vauvaperhe kertoi, että vauva tunnisti syntymän jälkeen isän laulaman tuutulaulun ja on alusta asti rauhoittunut sen kuullessaan. Aika hienoa, että myös miehelle on mahdollista luoda kontaktia poikaseen jo ennen syntymää. Onko jollain teistä lukijoista kokemuksia aiheesta?

Perhevalmennuksen antia

Perhevalmennus!

Siellä oltiin. Mentiin avoimin mielin. Tuntui ihan uskomattomalta istua siellä mahan kanssa muiden keskellä. Siis perhevalmennus! Nyyh! Nyt täti kertoo meille asioita! Nyt ihmiset, jotka on tässä samassa tilanteessa samaan aikaan, kertoo ajatuksiaan!

Saatiin paljon mielestäni hyvää tietoa. Teemana oli.. ainakin imetys. No, se ei mennyt ehkä niin hyvin. Palopuhe muistutti enemmän jotain, mitä pitäisi pitää imetysohjauksen suunnittelupalaverissa, jotta sitten tositoimiin päästäessä olisi jäljellä enää se oikeanlainen tieto (ei enempää eikä vähempää.....) ja kiihkottomuus, ja ihmisillä hyvä tahto. Jäi vähän semmoinen olo, että voih voimaton neuvola ei mahda mitään, kun synnytyssairaala tuppaa vauvat täyteen korviketta ja kukaan ei opasta näitä äitejä... Käytiin seikkaperäisesti läpi syitä, miksi imetys epäonnistuu, kun ehkä tavallaan olisin kaivannut vinkkejä, neuvoja ja ohjeita siitä, miten se saadaan onnistumaan, vaikka olisi jotain kompastuskiviä matkan varrella.

Muilta osin olin tosi tyytyväinen antiin. Puhuttiin vastasyntyneestä ja unesta ja tarpeiden tunnistamisesta ja itkusta ja unista ja missä nukuttaa ja miten ja mille asioille antaa aikaa ja ja ja... Oli mukava kuulla ihmisten näkökulmia ja tapoja valmistautua.

Perhevalmennus. Vapaata töistä, jotta voit olla miehen kanssa ja puhua ja kuunnella vauvajuttuja. Need I say more.

Alkoholittomat juomat, osa II: oluet

Klovni-sarjan olutkerhon mottoa mukaillen: Alkoholittoman oluen maailmassa olemme tasavertaisia. Mieskin on nyt tykästynyt alkoholittomaan olueen. Se sopii saunajuomaksi ihan yhtä hyvin kuin perinteinen versio, ja muuta olutta ei olla taidettu juuri ostaakaan viime aikoina. En siis ole mikään suuri oluen ystävä muuten, mutta kaipaan välillä jotain "aikuisten juomaa". Jos ihan rehellisiä ollaan, vahvempien juomien kanssa jotain jää aina puuttumaan. Viinit kääntyy mehuun ja kuohuviinit limppariin. Ne sopivat parhaiten tilanteisiin, joissa jalallinen lasi ja maljojen kohotus on se juttu. Mutta oluessa on sitä pientä kitkeryyttä ilman alkoholiakin. Muistiinpanoja tähän mennessä testatuista:

Nikolai 0% vaalea lager
mies tykkäsi, minä en niin paljon. Jos muuta ei ole, niin kelpaa kyllä.

Nikolai 0% tumma lager
Nam.
Omasta mielestäni parempaa kuin tumma olut, jossa on alkoholia!

Bavaria wit 0%
"kaikkien kehuma" vehnäolut
ja kyllä onkin hyvää.
Tulee ehkä pysymään saunaolutvalikoimassa pidempäänkin.