Viikonloppuna oli juhlat. Siellä oli lapsiperheitä ja lapsettomia perheitä eli pariskuntia. Huomasin pari lapsettomuudesta kärsivän tunnusmerkkiä. (Jotkuthan ovat lapsettomia omasta tahdostaan, eivätkä silloin kärsi.)
Niillä jotka toivovat, voi olla kodissaan toinen makuuhuone, joka ei ole makuuhuone. Siellä kuivatetaan pyykkiä. Parin vuoden kuluttua alkaa harmittaa, että maksaa asuntolainaa pyykinkuivatushuoneesta.
Ne jotka toivovat, saattavat lasten käyttäytyessä juhlissa huonosti ja vanhempien hermostuessa heille, kommentoida, että kannattaisi miettiä ennen kuin hankkii lapsia.
Tunsin kuuluvani joukkoon. Kyllä minustakin sitä kannattaa miettiä, vaikka ehkei ole niin kohteliasta sanoa niin sellaisille, joille harkitseminen on jo liian myöhäistä...
Elämää lapsettomuuden aikana ja sen jälkeen.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Sinäkin ovikseni
Meniköhän se jo?
Vaihtoehtoja on kaksi:
1) pikainen LH-plussa oli KP15 (jolloin testaus jäi väliin) tai
2) ovulaatiota ei ollut.
En tuntenut mitään.
Vaihtoehtoja on kaksi:
1) leikkauksen seurauksena en enää tunne ovulaatiota (olisi ihan loogista ettei se enää satu, kun munasarjat on irrotettu vapaaksi?), tai
2) ovulaatiota ei ollut.
Laitan tänne testikuvat myöhemmin. Nyt en voi sanoa muuta kuin: hohhoijaa.
Vaihtoehtoja on kaksi:
1) pikainen LH-plussa oli KP15 (jolloin testaus jäi väliin) tai
2) ovulaatiota ei ollut.
En tuntenut mitään.
Vaihtoehtoja on kaksi:
1) leikkauksen seurauksena en enää tunne ovulaatiota (olisi ihan loogista ettei se enää satu, kun munasarjat on irrotettu vapaaksi?), tai
2) ovulaatiota ei ollut.
Laitan tänne testikuvat myöhemmin. Nyt en voi sanoa muuta kuin: hohhoijaa.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Lintu tervassa
Kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu.
Nyt kun endoa on siivottu pois, ovulaatiota ei sitten kuulukaan. KP 18.
Ehkä huomenna...
Nyt kun endoa on siivottu pois, ovulaatiota ei sitten kuulukaan. KP 18.
Ehkä huomenna...
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Mistä on pienet sikiöt tehty eli Ravintolisät
Sairausloman satoa: listaa käyttämistämme ravintolisistä ja ruokavaliomuutoksista yritysaikana.
Foolihappo 500 µg päivässä (pohjoismainen suositus 500 µg, amerikkalainen 600 µg).
Luonnolliset lähteet: parsakaali, pavut, pähkinät, seesaminsiemenet, punajuuri
Foolihappo on tärkeä etenkin raskauden ensivaiheissa merkittävien epämuodostumien välttämiseksi - jo ennen kuin tiedät, että olet raskaana. Ruoasta on vaikea saada tarpeeksi folaattia.
D-vitamiini 20 µg päivässä (ostan halvinta eli nyt käytössä 30 µg).
Luonnolliset lähteet: rasvainen kala, maitovalmisteet joihin lisätty D-vitamiinia
D-vitamiinin puute lisää raskausdiabeteksen, pre-eklampsian ja lapsen pienipainoisuuden riskiä.
(Aghajafari F, Nagulesapillai T, Ronksley PE, Tough SC, O'Beirne M, Rabi DM. Association between maternal serum 25-hydroxyvitamin D level and pregnancy and neonatal outcomes: systematic review and meta-analysis of observational studies. BMJ 2013;346:f1169)
Riittävä proteiinin saanti vähentää kohtukuoleman ja pienipainoisuuden riskiä, mutta liiallinen proteiinin saanti on haitallista sikiölle.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22972038)
Käytämme enemmän maitotuotteita kuin ennen. Lihan kulutusta olemme vähentäneet huomattavasti aiemmasta. Ei kylläkään yrittämisen takia, mutta sen aikana kuitenkin.
Kalaöljykapseleita otan 2 päivässä, niistä saan 1240mg Omega3-rasvahappoja. Tavoitteena on pitää endometrioosikivut kurissa.
Mies ottaa D-vitamiinia ja sinkkitabletteja. Aamiaisella jugurttia. Heh.
Ainakin yli 44-vuotiaan miehen sperman laatu paranee, jos hän saa runsaasti C-vitamiinia, E-vitamiinia, sinkkiä ja folaattia. Nuoremmilla miehillä vaikutusta ei havaittu.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22935557)
Muuta:
Käytän tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tavoitteena on TSH alle 2.5 alkuraskaudessa ja alle 3.0 myöhemmin. Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja altistaa keskenmenoille, istukan ennenaikaiselle irtoamiselle, ennenaikaiselle synnytykselle jne. Sikiön aivojen kehitykselle tyroksiini on erityisen tärkeä ensimmäisellä raskauskolmanneksella, eli arvot pitäisi saada kuntoon jo ennen raskautta.
(http://en.wikipedia.org/wiki/Thyroid_disease_in_pregnancy)
Foolihappo 500 µg päivässä (pohjoismainen suositus 500 µg, amerikkalainen 600 µg).
Luonnolliset lähteet: parsakaali, pavut, pähkinät, seesaminsiemenet, punajuuri
Foolihappo on tärkeä etenkin raskauden ensivaiheissa merkittävien epämuodostumien välttämiseksi - jo ennen kuin tiedät, että olet raskaana. Ruoasta on vaikea saada tarpeeksi folaattia.
D-vitamiini 20 µg päivässä (ostan halvinta eli nyt käytössä 30 µg).
Luonnolliset lähteet: rasvainen kala, maitovalmisteet joihin lisätty D-vitamiinia
D-vitamiinin puute lisää raskausdiabeteksen, pre-eklampsian ja lapsen pienipainoisuuden riskiä.
(Aghajafari F, Nagulesapillai T, Ronksley PE, Tough SC, O'Beirne M, Rabi DM. Association between maternal serum 25-hydroxyvitamin D level and pregnancy and neonatal outcomes: systematic review and meta-analysis of observational studies. BMJ 2013;346:f1169)
Riittävä proteiinin saanti vähentää kohtukuoleman ja pienipainoisuuden riskiä, mutta liiallinen proteiinin saanti on haitallista sikiölle.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22972038)
Käytämme enemmän maitotuotteita kuin ennen. Lihan kulutusta olemme vähentäneet huomattavasti aiemmasta. Ei kylläkään yrittämisen takia, mutta sen aikana kuitenkin.
Kalaöljykapseleita otan 2 päivässä, niistä saan 1240mg Omega3-rasvahappoja. Tavoitteena on pitää endometrioosikivut kurissa.
Mies ottaa D-vitamiinia ja sinkkitabletteja. Aamiaisella jugurttia. Heh.
Ainakin yli 44-vuotiaan miehen sperman laatu paranee, jos hän saa runsaasti C-vitamiinia, E-vitamiinia, sinkkiä ja folaattia. Nuoremmilla miehillä vaikutusta ei havaittu.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22935557)
Muuta:
Käytän tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tavoitteena on TSH alle 2.5 alkuraskaudessa ja alle 3.0 myöhemmin. Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja altistaa keskenmenoille, istukan ennenaikaiselle irtoamiselle, ennenaikaiselle synnytykselle jne. Sikiön aivojen kehitykselle tyroksiini on erityisen tärkeä ensimmäisellä raskauskolmanneksella, eli arvot pitäisi saada kuntoon jo ennen raskautta.
(http://en.wikipedia.org/wiki/Thyroid_disease_in_pregnancy)
Good things
Voi että. Toiveikkuus vaan jatkuu. Ovulaatiotestiin on ilmaantunut toinen viiva, varmaan huomenna plussa. Parilla aivan ihanalla blogimaailman ihmisellä toinen viiva on ilmaantunut Siihen Testiin. Ainu on pumpulissa ja tyttöankka häkeltynyt. Minä olen niin onnellinen molempien puolesta. Kiltti universumi, anna meidänkin päästä samassa aallossa aidan vihreämmälle puolelle! Pliis jooko!
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Tulta päin
KP 13. Aloitin testaamisen, ihan vaan koska en malttanut enää odottaa. Ennustan, että seuraavat testit on nega, nega, plussa. Tai nega, nega, nega, plussa. :)
Kuuntelen Chisua ja ajattelen, että mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää. Menneet on menneitä. Uusi lehti on kääntynyt, tai niin kuin tyttöankka hauskasti sanoi: 2. tuotantokausi, 1. jakso. Ekalla kaudella oli 20 jaksoa, ja täytyy sanoa, että ne alkoivat loppua kohden toistaa itseään. Nyt kakkoskausi on lähtenyt liikkeelle ihan uusissa tunnelmissa. Which is nice.
Tein blogiin uuden sivun, jonne keräsin itselleni muistilistan tätä uutta alkua varten. Ohjenuorat on kerätty sieltä mistä etsin tukea muutenkin: universumilta, blogeista, ystäviltä. Ensimmäisen löysin kirjakaupassa, kun avasin Pentti Saarikosken runot -pokkarin satunnaisesta kohdasta. Toisen nappasin kannustavasta kommentista jonkun toisen blogista. Kolmannen olen saanut onnittelukortissa yhdeltä ystävältäni, ehkä se oli kun täytin 18? Epäröinti onkin sittemmin joutunut väistymään kasvavan rohkeuden tieltä...
Leikkauksessa poistettiin näköjään kaikki pelko ja ahdistus. Kasvaakohan se takaisin? En pelkää edes sitä.
:)
Kuuntelen Chisua ja ajattelen, että mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää. Menneet on menneitä. Uusi lehti on kääntynyt, tai niin kuin tyttöankka hauskasti sanoi: 2. tuotantokausi, 1. jakso. Ekalla kaudella oli 20 jaksoa, ja täytyy sanoa, että ne alkoivat loppua kohden toistaa itseään. Nyt kakkoskausi on lähtenyt liikkeelle ihan uusissa tunnelmissa. Which is nice.
Tein blogiin uuden sivun, jonne keräsin itselleni muistilistan tätä uutta alkua varten. Ohjenuorat on kerätty sieltä mistä etsin tukea muutenkin: universumilta, blogeista, ystäviltä. Ensimmäisen löysin kirjakaupassa, kun avasin Pentti Saarikosken runot -pokkarin satunnaisesta kohdasta. Toisen nappasin kannustavasta kommentista jonkun toisen blogista. Kolmannen olen saanut onnittelukortissa yhdeltä ystävältäni, ehkä se oli kun täytin 18? Epäröinti onkin sittemmin joutunut väistymään kasvavan rohkeuden tieltä...
Leikkauksessa poistettiin näköjään kaikki pelko ja ahdistus. Kasvaakohan se takaisin? En pelkää edes sitä.
:)
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Ovulaation odotusta
KP10.
Leikkauksesta on kohta kaksi viikkoa, ja alan olla toipunut melko hyvin. Aluksi olin työpäivän jälkeen ihan naatti, eli ehkä viikko oli vähän liian lyhyt aika sairaslomalle. Vaikka kotona olo oli jo melko normaali, töissä sitten huomaakin että tahti on kovempi eikä voi samalla tavalla säädellä tekemistä. Toisaalta, lomalta paluu on aina rankkaa.... Tänään oli joka tapauksessa jo helpompaa ja ajattelin lähteä tanssitunnille sohvalle rojahtamisen sijaan. Kipulääkettä olen ottanut enää 1-2 Panadolia päivässä.
Kohta alkaa ovulaatiotestaus. Jännittävää! Pre-seed tuli postissa ja kaikki tarvittavat ravintolisät on koossa: D-vitamiini, foolihappo, kalaöljykapselit, miehelle sinkki ja D-vitamiini. Ovulaatiotestejä on useampaa kiertoa varten, toivon tietysti että niitä jää kasa pois annettavaksi...
Leikkauksesta on kohta kaksi viikkoa, ja alan olla toipunut melko hyvin. Aluksi olin työpäivän jälkeen ihan naatti, eli ehkä viikko oli vähän liian lyhyt aika sairaslomalle. Vaikka kotona olo oli jo melko normaali, töissä sitten huomaakin että tahti on kovempi eikä voi samalla tavalla säädellä tekemistä. Toisaalta, lomalta paluu on aina rankkaa.... Tänään oli joka tapauksessa jo helpompaa ja ajattelin lähteä tanssitunnille sohvalle rojahtamisen sijaan. Kipulääkettä olen ottanut enää 1-2 Panadolia päivässä.
Kohta alkaa ovulaatiotestaus. Jännittävää! Pre-seed tuli postissa ja kaikki tarvittavat ravintolisät on koossa: D-vitamiini, foolihappo, kalaöljykapselit, miehelle sinkki ja D-vitamiini. Ovulaatiotestejä on useampaa kiertoa varten, toivon tietysti että niitä jää kasa pois annettavaksi...
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Positiivisen asenteen arvoitus
Meillä kaikilla on se ystävä tai vähintään tuttava, joka tuli raskaaksi kun vain lakkasi stressaamasta asiasta. Tähän ohjeeseen törmää niin usein, että siinä on melkein oltava jotain perää.
Asia on painanut mieltäni varmaan vuoden. Mikä hitto saa ikistressaajaystäväni raskautumaan kolmen kuukauden tuloksettoman yrityksen jälkeen, kun hän juoksee hädissään gynekologille, ja gyne sanoo taikasanat "nyt rauhoitut, lakkaat kokonaan yrittämästä ja miettimästä koko asiaa". Poks, raskaana.
Positiivinen asenne lisää raskauden todennäköisyyttä. Onko näin?
Itse olen taistellut asenteeni kanssa pitkälle toista vuotta. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että en aina ole positiivinen. Alussa kyllä olin rento ja toiveikas, seksiä oli tarpeeksi joten ajattelin, että päiviä on turha laskea, kyllä se tulee jos on tullakseen. Olin tietoinen endometrioosin mahdollisuudesta heti alusta lähtien, joten täytyy myöntää, että se huoletti hieman jossain taustalla. Vähitellen toivo alkoikin murentua, kun tarkempi tähtääminenkään ei auttanut. Lopulta olin endometrioosikipujen kanssa siinä pisteessä, että raskaus tuntui aivan toisarvoiselta, kunhan pääsisin kivuista eroon. En uskonut raskauteen tippaakaan, ja vain tuhahdin gynekologille joka kehtasi huomioida tilanteen "jos tulenkin raskaaksi". Missähän maailmankaikkeudessa minä tuosta vaan tulen raskaaksi? (Enkä tullutkaan.)
Sitten kävin laparoskopiassa, ja heräsin sieltä euforisena. Ajattelin ensin, että se johtuu lääkkeistä. Nyt reilun viikon kuluttua olo on edelleen toiveikas, valoisa, optimistinen. Olemme alkaneet miehen kanssa puhua lapsestamme todellisena tulevaisuuden asiana, sanon "sitten kun" enkä "sitten jos meillä on joskus lapsi".
En osaa sanoa syyksi muuta kuin, että minusta tuntuu erilaiselta. En odottanut leikkaukselta juuri mitään. Nyt tuntuu siltä, että voin tulla raskaaksi jonain päivänä. Tuolla alhaalla on jokin muuttunut. (Niin, sitä on leikattu. Mutta voiko sen tuntea näin kokonaisvaltaisesti? Osaako kohtuni lähettää viestejä alitajuntaani, että täällä kaikki kunnossa, voitte alkaa haaveilla? Vai johtuuko tämä vain kipujen helpottamisesta?)
Lauantaiaamuna luin Hesarin, kuten aina. Siinä oli Harhaa vain! -niminen palsta, jossa kirjailija Rolf Dobelli käy läpi arjen ajatusvirheitä. Jutussa todetaan, että odotukset muuttavat aivojen ja samalla koko kehon biokemiaa. Jos odotamme jotain tapahtuvaksi, ennustus pyrkii toteutumaan.
Itsensä toteuttava profetia? Voisiko tämä olla sitä? Päätin, että oli miten oli, pidän kiinni tästä hyvästä tunteesta. Siitä voi olla apua, ja haittaa ei ainakaan.
Oivalsin myös jotain muuta: stressaamisen vaikutus hedelmällisyyteen on ns. first world problem. "Raskauteni alku viivästyi kolme kuukautta, koska stressasin." Ne ihmiset, joissa ei ole mitään todellista vikaa, voivat hyötyä rentoudesta. Me muut, joilla on sellaisia vikoja, joita pelkkä "aivojen ja koko kehon biokemian muuttaminen" ajatuksen voimalla ei korjaa, emme hyödy positiivisesta ajattelusta - ainakaan raskautumismielessä. Jos ovulaatiota ei tapahdu, mikään mahti maailmassa ei saa raskautta alkamaan. Jos endometrioosi on liisteröinyt kaikki lisääntymiselimet paikoilleen ja pullauttelee sekaan kystia, raskautuminen on myös melkoisen hankalaa.
Tilannetta voi verrata siihen, että lähden juoksukilpailuun Usain Boltin kanssa. Aivan sama, millä asenteella kumpikin meistä lähtee kilpailuun, Usain voittaa varmasti. Hän voittaa luultavasti vaikka takaperin juosten. Asenteella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että en voita tätä kilpailua.
Nyt kun syyllisyys väärästä asenteesta on poistettu harteiltani, voin hyväksyä tämän neuvon, pienellä lisäyksellä. Positiivinen asenne lisää raskauden todennäköisyyttä, jos edellytykset raskaaksi tulemiselle ovat olemassa.
Ja näin, hyvät ystävät, meillä on selitys sille, miksi se rento asenne auttoi sitä yhtäkin tuttua, mutta se ei toimi kaikilla. Voi olla, että liika yrittäminen oikeasti hidasti ikistressaajaystäväni raskautumista. Ensimmäisellä kerralla se kävi nimittäin heti.
Asia on painanut mieltäni varmaan vuoden. Mikä hitto saa ikistressaajaystäväni raskautumaan kolmen kuukauden tuloksettoman yrityksen jälkeen, kun hän juoksee hädissään gynekologille, ja gyne sanoo taikasanat "nyt rauhoitut, lakkaat kokonaan yrittämästä ja miettimästä koko asiaa". Poks, raskaana.
Positiivinen asenne lisää raskauden todennäköisyyttä. Onko näin?
Itse olen taistellut asenteeni kanssa pitkälle toista vuotta. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että en aina ole positiivinen. Alussa kyllä olin rento ja toiveikas, seksiä oli tarpeeksi joten ajattelin, että päiviä on turha laskea, kyllä se tulee jos on tullakseen. Olin tietoinen endometrioosin mahdollisuudesta heti alusta lähtien, joten täytyy myöntää, että se huoletti hieman jossain taustalla. Vähitellen toivo alkoikin murentua, kun tarkempi tähtääminenkään ei auttanut. Lopulta olin endometrioosikipujen kanssa siinä pisteessä, että raskaus tuntui aivan toisarvoiselta, kunhan pääsisin kivuista eroon. En uskonut raskauteen tippaakaan, ja vain tuhahdin gynekologille joka kehtasi huomioida tilanteen "jos tulenkin raskaaksi". Missähän maailmankaikkeudessa minä tuosta vaan tulen raskaaksi? (Enkä tullutkaan.)
Sitten kävin laparoskopiassa, ja heräsin sieltä euforisena. Ajattelin ensin, että se johtuu lääkkeistä. Nyt reilun viikon kuluttua olo on edelleen toiveikas, valoisa, optimistinen. Olemme alkaneet miehen kanssa puhua lapsestamme todellisena tulevaisuuden asiana, sanon "sitten kun" enkä "sitten jos meillä on joskus lapsi".
En osaa sanoa syyksi muuta kuin, että minusta tuntuu erilaiselta. En odottanut leikkaukselta juuri mitään. Nyt tuntuu siltä, että voin tulla raskaaksi jonain päivänä. Tuolla alhaalla on jokin muuttunut. (Niin, sitä on leikattu. Mutta voiko sen tuntea näin kokonaisvaltaisesti? Osaako kohtuni lähettää viestejä alitajuntaani, että täällä kaikki kunnossa, voitte alkaa haaveilla? Vai johtuuko tämä vain kipujen helpottamisesta?)
Lauantaiaamuna luin Hesarin, kuten aina. Siinä oli Harhaa vain! -niminen palsta, jossa kirjailija Rolf Dobelli käy läpi arjen ajatusvirheitä. Jutussa todetaan, että odotukset muuttavat aivojen ja samalla koko kehon biokemiaa. Jos odotamme jotain tapahtuvaksi, ennustus pyrkii toteutumaan.
Itsensä toteuttava profetia? Voisiko tämä olla sitä? Päätin, että oli miten oli, pidän kiinni tästä hyvästä tunteesta. Siitä voi olla apua, ja haittaa ei ainakaan.
Oivalsin myös jotain muuta: stressaamisen vaikutus hedelmällisyyteen on ns. first world problem. "Raskauteni alku viivästyi kolme kuukautta, koska stressasin." Ne ihmiset, joissa ei ole mitään todellista vikaa, voivat hyötyä rentoudesta. Me muut, joilla on sellaisia vikoja, joita pelkkä "aivojen ja koko kehon biokemian muuttaminen" ajatuksen voimalla ei korjaa, emme hyödy positiivisesta ajattelusta - ainakaan raskautumismielessä. Jos ovulaatiota ei tapahdu, mikään mahti maailmassa ei saa raskautta alkamaan. Jos endometrioosi on liisteröinyt kaikki lisääntymiselimet paikoilleen ja pullauttelee sekaan kystia, raskautuminen on myös melkoisen hankalaa.
Tilannetta voi verrata siihen, että lähden juoksukilpailuun Usain Boltin kanssa. Aivan sama, millä asenteella kumpikin meistä lähtee kilpailuun, Usain voittaa varmasti. Hän voittaa luultavasti vaikka takaperin juosten. Asenteella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että en voita tätä kilpailua.
Nyt kun syyllisyys väärästä asenteesta on poistettu harteiltani, voin hyväksyä tämän neuvon, pienellä lisäyksellä. Positiivinen asenne lisää raskauden todennäköisyyttä, jos edellytykset raskaaksi tulemiselle ovat olemassa.
Ja näin, hyvät ystävät, meillä on selitys sille, miksi se rento asenne auttoi sitä yhtäkin tuttua, mutta se ei toimi kaikilla. Voi olla, että liika yrittäminen oikeasti hidasti ikistressaajaystäväni raskautumista. Ensimmäisellä kerralla se kävi nimittäin heti.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Kalaöljyä endometrioosiin?
Sairausloman aikana, kun muiden blogien päivitystahti ei millään riittänyt tyydyttämään viihdykkeen tarvetta, tein jotain yllättävän hyödyllistä. Seikkailin ensin ympäri internettiä ja sitten osoitteessa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed.
Postaan myöhemmin, mitä kaikkea opin ravintolisistä ja raskaudesta.
Nyt kiinnostaa ensisijaisesti, miten pitää endometrioosi kurissa siihen asti, että olen turvallisesti raskaana. Kiitos kuuluu eniten Ensson blogin anonyymille kommentoijalle, koska muuten en olisi ikinä keksinyt etsiä tietoa kalaöljystä!
Tässä siis tuloksia endometrioosiin liittyen (hakusana fish oil endometriosis):
Kalaöljy (sis. omega-3-rasvahappoja) estää endometrioosin aiheuttamien kiinnikkeiden muodostumista hiirimallissa.
EPA (omega-3-rasvahappo) estää endometrioosin aiheuttamaa tulehdusta rottamallissa ja kanimallissa.
Ihmisillä on todettu, että kalaöljy voi vähentää kuukautiskipuja. Jäämme odottamaan parempaa tutkimusdataa, ja sillä välin alan käyttää kalaöljykapseleita. Alkaen tänään.
Rasvoista on todettu, että omega-3-rasvahappoa runsaasti saavilla naisilla on pienempi riski saada endometrioosidiagnoosi, ja eniten transrasvoja saavilla on 48% korkeampi endometrioosin riski! Rasvan kokonaismäärällä ei ollut merkitystä, pelkästään sen laadulla.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20332166
Transrasvoja on eniten teollisuusmargariinissa, juustonaksuissa, voitaikinarasvassa, kasvirasvajäätelössä, riisisuklaassa ja vähän vähemmän voissa. Voita lukuunottamatta en syö noita enää koskaan.
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2158&lang=fi
Miksi kuulen tästä vasta nyt?
Tässä tuloksia ravintoon ja raskautumiseen liittyen (hakusana fish oil fertility, halusin varmistua että sen käyttö ei haittaa raskautumista, niin kuin kaikki lääkkeelliset keinot hillitä endoa):
Välimeren ruokavaliota noudattavat pariskunnat tulivat helpommin raskaaksi IVF/ICSI-hoidolla kuin tavallista tai "yliterveellistä" ruokavaliota noudattavat. Lautaselle siis enemmän kasviksia, kasviöljyjä ja kalaa.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20189169
torstai 11. huhtikuuta 2013
Luontaistuotekaupassa
Nyt kun raskautuminen tuntuu taas mahdolliselta, ja ekojen menkkojen perusteella huomaan että yhdestä kohtaa jäi leikkauksessa rassaamatta, ajauduin luontaistuotekauppaan. Hyllyjen edessä mietin, otanko tyrnikapseleita (hiton kalliita muuten!) limakalvoja vahvistamaan (tarvitsevatko ne vahvistusta? endossahan sitä limakalvoa on vähän niin ku ympäriinsä ja liikaa??) vai kalanmaksaöljykapseleita (onko tämä sama kuin kalaöljykapseli, jonka piti tupla-annoksella poistaa endokivut?) vai molempia? Mitä eroa on Omega3:lla ja Omega7:llä?
En ostanut mitään. Ihmiset kyllä näyttivät ostavan ihan coolisti ruskettumista tehostavia kapseleita sun muuta. Kaikkeen sitä voi rahansa laittaa, ihmetteli entinen köyhä tyttö lähiöstä.
Ongelmahan on se, että jos nyt aloitan jotkut kapselit, niin luulen että ehkä onnistuva raskaus johtuu niistä, vaikka juuri on tehty aika merkittävä leikkaus, jonka osuus asiassa on luultavasti aika keskeinen.
Nyt menen etsimään tietoa noista kapseleista. Olisin kiitollinen vinkeistä ja kokemuksista, jos sellaisia on jollakulla lukijalla siellä ruudun takana!
---
No niin. Keneen luottaa? Päätin luottaa European Society of Human Reproduction and Embryology -yhdistykseen, nimi ainakin vakuuttaa.
Tässä tuleekin ilmi lääketieteen huvittavuus joissain tilanteissa. Nimittäin, tulehduskipulääkkeiden, joita ilman en uskaltaisi elää kuukautisten lähestyessä, tehoa ei ole osoitettu endometrioosikivun hoidossa. Tämä on hassua. Ihan vaikka vinkkinä jollekin tutkijalle, tästäpä helppo aihe ja varmat tulokset.
Yhdistys on listannut hoitoja, joista on jonkin verran tutkimusnäyttöä kivuliaissa kuukautisissa: tiamiini, E-vitamiini, lämpötyyny, yrtti toki-shakuyaku-san ja high frequency transcutaneous nerve stimulation (mitä ikinä ovatkaan).
Sitten taas "unknown benefit" on B12-vitamiini, kalaöljy, magnesium, akupunktuuri, muut yrtit.
Huoh. Onneksi en ostanut kalanmaksaöljykapseleita, kun sekin selvisi että kalaöljy on eri juttu. Kalanmaksaöljyssä on A- ja D-vitamiinia enemmän, ja A-vitamiinia voi saada liikaa, jos tuotetta käyttää yli ohjeen verran.
En ostanut mitään. Ihmiset kyllä näyttivät ostavan ihan coolisti ruskettumista tehostavia kapseleita sun muuta. Kaikkeen sitä voi rahansa laittaa, ihmetteli entinen köyhä tyttö lähiöstä.
Ongelmahan on se, että jos nyt aloitan jotkut kapselit, niin luulen että ehkä onnistuva raskaus johtuu niistä, vaikka juuri on tehty aika merkittävä leikkaus, jonka osuus asiassa on luultavasti aika keskeinen.
Nyt menen etsimään tietoa noista kapseleista. Olisin kiitollinen vinkeistä ja kokemuksista, jos sellaisia on jollakulla lukijalla siellä ruudun takana!
---
No niin. Keneen luottaa? Päätin luottaa European Society of Human Reproduction and Embryology -yhdistykseen, nimi ainakin vakuuttaa.
Tässä tuleekin ilmi lääketieteen huvittavuus joissain tilanteissa. Nimittäin, tulehduskipulääkkeiden, joita ilman en uskaltaisi elää kuukautisten lähestyessä, tehoa ei ole osoitettu endometrioosikivun hoidossa. Tämä on hassua. Ihan vaikka vinkkinä jollekin tutkijalle, tästäpä helppo aihe ja varmat tulokset.
Yhdistys on listannut hoitoja, joista on jonkin verran tutkimusnäyttöä kivuliaissa kuukautisissa: tiamiini, E-vitamiini, lämpötyyny, yrtti toki-shakuyaku-san ja high frequency transcutaneous nerve stimulation (mitä ikinä ovatkaan).
Sitten taas "unknown benefit" on B12-vitamiini, kalaöljy, magnesium, akupunktuuri, muut yrtit.
Huoh. Onneksi en ostanut kalanmaksaöljykapseleita, kun sekin selvisi että kalaöljy on eri juttu. Kalanmaksaöljyssä on A- ja D-vitamiinia enemmän, ja A-vitamiinia voi saada liikaa, jos tuotetta käyttää yli ohjeen verran.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Kertomisesta
Harhauduin tänään aika kauas lapsettomuusaiheesta :) mutta piti nyt kirjoittaa ajatukset ylös, että niihin voi sitten palata joskus myöhemmin, toisessa elämäntilanteessa.
Tyttöankka kirjoitti aiemmin työkavereille kertomisesta. Sattumalta itsekin jouduin tilanteeseen, jossa juttelin miespuolisen kollegan kanssa lapsista, heillä oli juuri laskettu aika viime viikolla. Yhtäkkiä työkaveri kysyikin, mitä meillä ajatellaan perheen perustamisesta.
Sekunnin kestoinen paniikki. Mitämäsanon???
Kerroin, että meillä on hieman esteitä sen lapsen saamisen tiellä. Leikkaus on huomenna...
Työkaveri otti sen hyvin. Ei sanonut mitään tyhmää. Minä otin sen hyvin. En sanonut mitään tyhmää. Puhuttiin vähän endometrioosista. Jouduin ihan pikkasen nieleskelemään, toisella oli kuitenkin ihan päinvastainen tilanne. Vauva ihan kohta siinä. Mutta kerroin, pystyin siihen! Sain myötätuntoa, eikä se tuntunut sääliltä.
Aiemmin viikolla olin kertonut toiselle työkaverille, ja siinä vikana työpäivänä hän tuli taputtamaan olalle ja toivotti tsemppiä. Se tuntui mukavalta.
Eilen sitten olin kutsunut kaverin kylään, kun miehellä oli iltamenoa. Endometrioosi oli aika luonteva puheenaihe, kun istuin siinä vatsa mustelmilla... Kaverini kertoi, että hänellä on ystävä jolla myös oli endometrioosi, leikkauksen jälkeen hän tuli raskaaksi ja nyt odottaa kolmatta lasta.
Siinä sitten istuin ja olin täynnä toiveikkuutta. Ehkä meillekin käy noin.
Tyttöankka kirjoitti aiemmin työkavereille kertomisesta. Sattumalta itsekin jouduin tilanteeseen, jossa juttelin miespuolisen kollegan kanssa lapsista, heillä oli juuri laskettu aika viime viikolla. Yhtäkkiä työkaveri kysyikin, mitä meillä ajatellaan perheen perustamisesta.
Sekunnin kestoinen paniikki. Mitämäsanon???
Kerroin, että meillä on hieman esteitä sen lapsen saamisen tiellä. Leikkaus on huomenna...
Työkaveri otti sen hyvin. Ei sanonut mitään tyhmää. Minä otin sen hyvin. En sanonut mitään tyhmää. Puhuttiin vähän endometrioosista. Jouduin ihan pikkasen nieleskelemään, toisella oli kuitenkin ihan päinvastainen tilanne. Vauva ihan kohta siinä. Mutta kerroin, pystyin siihen! Sain myötätuntoa, eikä se tuntunut sääliltä.
Aiemmin viikolla olin kertonut toiselle työkaverille, ja siinä vikana työpäivänä hän tuli taputtamaan olalle ja toivotti tsemppiä. Se tuntui mukavalta.
Eilen sitten olin kutsunut kaverin kylään, kun miehellä oli iltamenoa. Endometrioosi oli aika luonteva puheenaihe, kun istuin siinä vatsa mustelmilla... Kaverini kertoi, että hänellä on ystävä jolla myös oli endometrioosi, leikkauksen jälkeen hän tuli raskaaksi ja nyt odottaa kolmatta lasta.
Siinä sitten istuin ja olin täynnä toiveikkuutta. Ehkä meillekin käy noin.
Kotisynnytys
Kotona synnyttäminen on nyt kuuma puheenaihe Hesarin mielipidesivulla. Ihmiset esittävät tuulesta temmattuja mielipiteitä, kuten että sairaalasynnyttämisen turvallisuutta ei pysty tutkimaan (siis mitenniin ei?), kun siellä tehdään kaikkia toimenpiteitä joiden seurauksia ei voi tietää, ja sen perusteella synnyttävät kotona.
Tutkin asiaa lukemalla tilastoja ja Arno Forsiuksen kokoaman Synnytysten historiaa -artikkelin. Pelkät tilastot tietenkin valehtelevat, koska yleinen hygienia ja osaaminen on parantunut myös, ja varmasti kotisynnytys 2010-luvulla on paljon turvallisempi kuin 1930-luvulla.
Kiinnostavin tieto Forsiuksen tekstistä oli tämä: "Kotisynnytykset ovat osoittautuneet monista syistä käytännön syistä hankaliksi. Ne ovat onnistuneet suhteellisen hyvin vain Alankomaissa, jossa kotisynnytyksillä on pitkät perinteet. Kotioloissa kivun lievittäminen on hankalaa, ja samoin ovat sikiön voinnin seuranta ja vastasyntyneen äkillisesti vaatimat hoitotoimenpiteet vaikeasti järjestettävissä. Alankomaissa synnytysten hoito onkin juuri kotisynnytysperinteen johdosta jäänyt siinä mielessä jälkeen kehityksestä, että perinataalikuolleisuus ei ole vähentynyt siellä samassa suhteessa kuin useissa laitossynnytyksiä suosivissa maissa."
Synnyttäminen on turvallisempaa sairaalassa. Se on vähän niin kuin auton turvatyynyt: useimmiten mitään ei satu ja kaikki selviävät matkasta hengissä, mutta JOS jotain sattuu niin on jotensakin kiva että turvallisuus on huomioitu myös siinä tilanteessa.
Miksi sitten jotkut ihmiset haluavat synnyttää kotona?
Ymmärrän sen aika hyvin, nyt kun olen tutustunut potilaana olemiseen. Jos kaikki on "hyvin", eli hoitohenkilökunta on sitä mieltä että hätää ei ole, hoito on ylimalkaista, liukuhihnamaista ja välinpitämätöntä. Sillä sekunnilla, kun todetaankin, että jotain on oikeasti vialla, potilas muuttuu kiinnostavaksi. Ainakin omalla kohdallani kiinnostus loppuu siihen kohtaan, kun asia on selvinnyt ja hoidossa. Mitäs murehdittavaa on selvässä asiassa. Itse kaipasin vakavasti ottamista ja kiinnostuksen osoitusta siinä vaiheessa, kun kaikki oli epäselvää. Turvallinen olo hoidon suhteen tuli vasta leikkaussalissa! Tässä vaiheessa olin pyörinyt tutkimuksissa kahdeksan kuukautta, epävarmana ja peloissani.
Niissä maissa, joissa asiakas maksaa hoidon, ruoka tilataan ravintolan listalta ja tyynyt asetellaan hyvään asentoon niskan taakse. Siellä on varmaan erilaista olla potilas. Mutta riski kuolla on kuitenkin maailman pienimpiä täällä Suomessa.
Siinä on vähän miettimistä. Kumpi on tärkeämpää, hyvä kokemus hoidosta vai hyvä hoito? Miksi emme voi saada molempia?
Minusta jotain on vialla, jos naiset eivät halua synnyttää turvallisimmassa mahdollisessa paikassa, koska se ei tunnu turvalliselta.
Tutkin asiaa lukemalla tilastoja ja Arno Forsiuksen kokoaman Synnytysten historiaa -artikkelin. Pelkät tilastot tietenkin valehtelevat, koska yleinen hygienia ja osaaminen on parantunut myös, ja varmasti kotisynnytys 2010-luvulla on paljon turvallisempi kuin 1930-luvulla.
Kiinnostavin tieto Forsiuksen tekstistä oli tämä: "Kotisynnytykset ovat osoittautuneet monista syistä käytännön syistä hankaliksi. Ne ovat onnistuneet suhteellisen hyvin vain Alankomaissa, jossa kotisynnytyksillä on pitkät perinteet. Kotioloissa kivun lievittäminen on hankalaa, ja samoin ovat sikiön voinnin seuranta ja vastasyntyneen äkillisesti vaatimat hoitotoimenpiteet vaikeasti järjestettävissä. Alankomaissa synnytysten hoito onkin juuri kotisynnytysperinteen johdosta jäänyt siinä mielessä jälkeen kehityksestä, että perinataalikuolleisuus ei ole vähentynyt siellä samassa suhteessa kuin useissa laitossynnytyksiä suosivissa maissa."
Synnyttäminen on turvallisempaa sairaalassa. Se on vähän niin kuin auton turvatyynyt: useimmiten mitään ei satu ja kaikki selviävät matkasta hengissä, mutta JOS jotain sattuu niin on jotensakin kiva että turvallisuus on huomioitu myös siinä tilanteessa.
Miksi sitten jotkut ihmiset haluavat synnyttää kotona?
Ymmärrän sen aika hyvin, nyt kun olen tutustunut potilaana olemiseen. Jos kaikki on "hyvin", eli hoitohenkilökunta on sitä mieltä että hätää ei ole, hoito on ylimalkaista, liukuhihnamaista ja välinpitämätöntä. Sillä sekunnilla, kun todetaankin, että jotain on oikeasti vialla, potilas muuttuu kiinnostavaksi. Ainakin omalla kohdallani kiinnostus loppuu siihen kohtaan, kun asia on selvinnyt ja hoidossa. Mitäs murehdittavaa on selvässä asiassa. Itse kaipasin vakavasti ottamista ja kiinnostuksen osoitusta siinä vaiheessa, kun kaikki oli epäselvää. Turvallinen olo hoidon suhteen tuli vasta leikkaussalissa! Tässä vaiheessa olin pyörinyt tutkimuksissa kahdeksan kuukautta, epävarmana ja peloissani.
Niissä maissa, joissa asiakas maksaa hoidon, ruoka tilataan ravintolan listalta ja tyynyt asetellaan hyvään asentoon niskan taakse. Siellä on varmaan erilaista olla potilas. Mutta riski kuolla on kuitenkin maailman pienimpiä täällä Suomessa.
Siinä on vähän miettimistä. Kumpi on tärkeämpää, hyvä kokemus hoidosta vai hyvä hoito? Miksi emme voi saada molempia?
Minusta jotain on vialla, jos naiset eivät halua synnyttää turvallisimmassa mahdollisessa paikassa, koska se ei tunnu turvalliselta.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
KP1!
It's here! Japanin lippu salkoon!
Enkä edes tietäisi, ellen olisi käynyt vessassa.
Tietysti kipulääkitys on tuhti, mutta niin se on aina tähän aikaan kuukaudesta. Sitäpaitsi unohdin klo 12 lääkkeenoton kokonaan.
Menin heti laskuriin. Laskuri ymmärsi heti mitä haluan, painoin vain "enter" ja laskuri antoi lasketun ajan 14.1.2014, kun kuukautisten alkamispäivä on tänään. Kätevää. Nyt kun l.a. on vuoden 2014 puolella nopeimmillaankin, ei tarvii ressata jostain ehtimisestä, kun joka tapauksessa menee ensi vuoteen. Voi ajatella että ehkä vuonna 2014 se tapahtuu. Tähän mahtuu vielä IVFkin tarvittaessa, ja silti ehtii.
Olin jo unohtanut, miten raskaaksi tulemista jännätään. Nyt vaikuttaa siltä, että tuntuma on tulossa takaisin...
Enkä edes tietäisi, ellen olisi käynyt vessassa.
Tietysti kipulääkitys on tuhti, mutta niin se on aina tähän aikaan kuukaudesta. Sitäpaitsi unohdin klo 12 lääkkeenoton kokonaan.
Menin heti laskuriin. Laskuri ymmärsi heti mitä haluan, painoin vain "enter" ja laskuri antoi lasketun ajan 14.1.2014, kun kuukautisten alkamispäivä on tänään. Kätevää. Nyt kun l.a. on vuoden 2014 puolella nopeimmillaankin, ei tarvii ressata jostain ehtimisestä, kun joka tapauksessa menee ensi vuoteen. Voi ajatella että ehkä vuonna 2014 se tapahtuu. Tähän mahtuu vielä IVFkin tarvittaessa, ja silti ehtii.
Olin jo unohtanut, miten raskaaksi tulemista jännätään. Nyt vaikuttaa siltä, että tuntuma on tulossa takaisin...
Laparoskopian jälkeen
Maanantaiaamu, kello 8:33.
Normaalisti vapaapäivinä kotityöt vaativat ekstraponnistuksia. Tänään olen kahdeksaan mennessä tehnyt aamupalaa, lukenut hesarin, käynyt suihkussa ja laittanut pyykit koneeseen pyörimään. Hammaslääkäriaika pitäisi varata, ja mietin juuri minne menisin tarkastukseen.
Mies arvelikin, että olen tehnyt viikolle suunnittelemani hommat maanantai-iltaan mennessä ja sen jälkeen teen loppuviikon jotain kreisiä.
En muista, että olisin ikinä odottanut KP1:ä näin innokkaasti. Paikat on ymmärrettävästi hieman hermostuneet tästä rytyytyksestä, eikä tiputtelua enempää ole kuulunut. Olo on kyllä jotenkin erilainen, "vapaampi" tuolla alhaalla :D voikohan sitä tuntea... Joka tapauksessa mieli on luottavainen pitkästä aikaa. Tuntuu, että jotain voi tapahtua. Raskaus on mahdollinen. On myös helpottavaa saada varmistus sille, että raskautumiselle on oikea este, eikä pepun nostamiset ja tyrnikapselit sitä asiaa olisi muuttaneet.
Vointi on jo aika hyvä. Eilen käytiin ensimmäinen pidempi ulkoilu, mäkkäriin ja takaisin, heh. Tänään käyn lounaalla kaupungilla ja yksi kaveri tulee käymään töiden jälkeen.
Tässä vielä muutama juttu oireista laparoskopian jälkeen, jos joku kaipaa tietoa: Hartiapistosta kesti pari kolme päivää. Ummetuksesta varoitettiin, ja siihen kannattaa varautua. Leikkauksen jälkeisenä päivänä pinaattikeittokin takertui kurkkuun (se oli arka hengitysputken jäljiltä), ja lähinnä jugurtti meni kiltisti alas. Tässä kohtaa keksin uuden herkun: luonnonjugurtti ja smoothie! Vitsi miten hyvää. (Valmiiksi maustetut jugurtit on niin sokerisia, ja pelkkä luonnonjugurtti vähän liian hapanta.) Tästä tuli uusi lempparini.
Kipulääkkeitä olen ottanut näin:
klo 06 Burana 900mg
klo 09 Panadol forte 1g
klo 12 Burana 600mg
klo 15 Panadol forte 1g
klo 18 Burana 600mg
klo 21 Panadol forte 1g
ekana päivänä lisäksi puolikas Tradolan retard 150mg, mutta sitä en ole enää tarvinnut.
Normaalisti vapaapäivinä kotityöt vaativat ekstraponnistuksia. Tänään olen kahdeksaan mennessä tehnyt aamupalaa, lukenut hesarin, käynyt suihkussa ja laittanut pyykit koneeseen pyörimään. Hammaslääkäriaika pitäisi varata, ja mietin juuri minne menisin tarkastukseen.
Mies arvelikin, että olen tehnyt viikolle suunnittelemani hommat maanantai-iltaan mennessä ja sen jälkeen teen loppuviikon jotain kreisiä.
En muista, että olisin ikinä odottanut KP1:ä näin innokkaasti. Paikat on ymmärrettävästi hieman hermostuneet tästä rytyytyksestä, eikä tiputtelua enempää ole kuulunut. Olo on kyllä jotenkin erilainen, "vapaampi" tuolla alhaalla :D voikohan sitä tuntea... Joka tapauksessa mieli on luottavainen pitkästä aikaa. Tuntuu, että jotain voi tapahtua. Raskaus on mahdollinen. On myös helpottavaa saada varmistus sille, että raskautumiselle on oikea este, eikä pepun nostamiset ja tyrnikapselit sitä asiaa olisi muuttaneet.
Vointi on jo aika hyvä. Eilen käytiin ensimmäinen pidempi ulkoilu, mäkkäriin ja takaisin, heh. Tänään käyn lounaalla kaupungilla ja yksi kaveri tulee käymään töiden jälkeen.
Tässä vielä muutama juttu oireista laparoskopian jälkeen, jos joku kaipaa tietoa: Hartiapistosta kesti pari kolme päivää. Ummetuksesta varoitettiin, ja siihen kannattaa varautua. Leikkauksen jälkeisenä päivänä pinaattikeittokin takertui kurkkuun (se oli arka hengitysputken jäljiltä), ja lähinnä jugurtti meni kiltisti alas. Tässä kohtaa keksin uuden herkun: luonnonjugurtti ja smoothie! Vitsi miten hyvää. (Valmiiksi maustetut jugurtit on niin sokerisia, ja pelkkä luonnonjugurtti vähän liian hapanta.) Tästä tuli uusi lempparini.
Kipulääkkeitä olen ottanut näin:
klo 06 Burana 900mg
klo 09 Panadol forte 1g
klo 12 Burana 600mg
klo 15 Panadol forte 1g
klo 18 Burana 600mg
klo 21 Panadol forte 1g
ekana päivänä lisäksi puolikas Tradolan retard 150mg, mutta sitä en ole enää tarvinnut.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
"No löytyikö sieltä mitään?"
Rakkaan mieheni sisko, tuleva terveydenhuollon ammattilainen, asetteli sanansa niin huomaavaisesti, kun kyseli leikkauksen tulosta. Siellä koulussako tuota asennetta opetetaan? Vai olenko vaan niin helvetin terveen oloinen, että on aivan uskomatonta että jotain vikaa voisi olla? Tai ehkä vaan niin selkeästi luulosairas?
Mitä oikein teen väärin?
Mitä oikein teen väärin?
Leikkauskertomus eli todellinen prinsessa?
Ensin kiitokset kaikille tsemppauksista, olette niin parhaita. Ihan kuin olisin oppimassa, että aina ei tarvitse pärjätä yksin, ja se taputus olalle tuntuu aika kivalta eikä yhtään sääli(ttä)vältä. Joka tapauksessa jokainen kannustuksen sana lämmitti mieltä ja lämmittää vieläkin. Nyt leikkauksesta on selvitty, ja hyvin meni.
Menin siis osastolle aamulla seitsemäksi, pari muutakin potilasta oli tulossa päiväkirurgiseen leikkaukseen. Vaatteet vaihdettiin niskasta solmittavaan paitaan, jättipikkupöksyihin ja sairaalasukkiin, ja aamutakki oli samanlainen vaaleansininen kuin tuoreilla äideillä synnytyspuolella. Sitten odoteltiin, mukava hoitaja kävi läpi esitietolomakkeen, kirurgi kävi tapaamassa ja kertoi suunnitelmat, sitten sain rauhoittavaa lääkettä ja se vei pahimman terän jännityksestä. Jännitti kyllä aika tavalla.
Leikkaussalissa kaikki hoitajat esittäytyivät ja käytiin vielä läpi kuka olen ja mitä tänään tehdään. Tuli turvallinen olo. Anestesialääkäri oli ihana, oikein hoivaavainen ja minut aseteltiin mukavaan asentoon leikkauspöydälle. Yllättävän mukavasti sitä voi ketarat ojossakin olla! Nukutusaine kirveli mennessään, ja seuraavaksi heräsin heräämössä. Pian heräämisen jälkeen anestesialääkäri tuli kertomaan, että oli se tarpeellinen leikkaus. Tajusin vasta myöhemmin, että oma hoitajani osastolta oli etukäteen päättänyt, että minulla on vain se pieni ultraäänessä näkynyt kysta ja muu on turhanvalittamista. Tälle hoitajalle piti muiden hoitajien pari kertaa erikseen sanoa, että kyllä siellä oli endometrioosia, kun hän tuli hakemaan minua osastolle ja tohotti että no niin, pikku kysta on poistettu. Ehkä hän ajatteli, että kysta oli herne prinsessan patjan alla? Mutta se nyt oli vain pieni kauneusvirhe, hoitaja oli kuitenkin muuten pätevän oloinen ja ohjeisti moneen kertaan, miten haavojen kanssa toimitaan ja antoi vinkkejä asennoista, joissa vatsaonteloon laitettu kaasu parhaiten pääsee poistumaan. Parhaat vinkit olivat:
1) Laita sohvalle valmiiksi paikka, johon pääset hetkeksi makaamaan peppu päätä korkeammalla, kun hartiaa alkaa pistää.
2) Kylkimakuulla kannattaa olla mieluummin oikealla kyljellä kuin vasemmalla. Kaasu pääsee paremmin röyhtäysten mukana ulos ja tämä myös vähentää hartiapistosta.
Ilmakuplat tuntuvat vinkeältä mennessään aina vatsan korkeimpaan kohtaan! Kipua on ollut vähemmän kuin kuukautisten aikaan, mikä on ollut tosi iloinen yllätys. Kertoo tosin ehkä vain siitä, miten kivuliaat menkat on olleet... Kipu on myös vähemmän pelottavaa, kun se tulee lähinnä liikkuessa, eikä yllätä tappavina kouristuksina ja pistoina milloin vain.
Kirurgi tuli leikkauksen jälkeen tapaamaan osastolle, ja kertoi kuvien kera leikkauksen kulusta. Munatorvet olivat molemmat auki. Virtsarakon seutu oli puhdas. Kohdun takapuoli oli täynnä purskahtelevaa tuoretta endometrioosia, ja endo oli liimannut kaikki värkit paikoilleen. Ilmeisesti se haittaa raskaaksi tulemista, kun munanjohtimien pitää päästä hakemaan munasolu sieltä munasarjasta, ja ne poloiset olivat siis kiinni alustassaan. Nyt toiveissa onkin että raskaus voisi päästä alkamaan ihan kotikonsteilla! Pitkästä aikaa itsekin ajattelin, että vau, olisiko se mahdollista? Tietysti, olen kuullut nämä sanat ennenkin...
Leikkaus tehtiin nyt aika suppeasti ilmeisesti, eli jatkossa voi olla että joudun sinne uudestaan. Ensi kerralla ei ehkä jännitä niin paljon. Ajatus oli kuitenkin, että tällä saataisiin pahimmat kivut pois, ja sillä välin minut raskaaksi. Sopii hyvin. Mies on ihanan innoissaan, ja minäkin uskallan vähän olla. Päästään taas tositoimiin!
Tässä vielä kuva anestesialääkärin jättämästä jäljestä, hän oli niin suloinen että pistojälkikin on sydämen muotoinen! :) <3
Menin siis osastolle aamulla seitsemäksi, pari muutakin potilasta oli tulossa päiväkirurgiseen leikkaukseen. Vaatteet vaihdettiin niskasta solmittavaan paitaan, jättipikkupöksyihin ja sairaalasukkiin, ja aamutakki oli samanlainen vaaleansininen kuin tuoreilla äideillä synnytyspuolella. Sitten odoteltiin, mukava hoitaja kävi läpi esitietolomakkeen, kirurgi kävi tapaamassa ja kertoi suunnitelmat, sitten sain rauhoittavaa lääkettä ja se vei pahimman terän jännityksestä. Jännitti kyllä aika tavalla.
Leikkaussalissa kaikki hoitajat esittäytyivät ja käytiin vielä läpi kuka olen ja mitä tänään tehdään. Tuli turvallinen olo. Anestesialääkäri oli ihana, oikein hoivaavainen ja minut aseteltiin mukavaan asentoon leikkauspöydälle. Yllättävän mukavasti sitä voi ketarat ojossakin olla! Nukutusaine kirveli mennessään, ja seuraavaksi heräsin heräämössä. Pian heräämisen jälkeen anestesialääkäri tuli kertomaan, että oli se tarpeellinen leikkaus. Tajusin vasta myöhemmin, että oma hoitajani osastolta oli etukäteen päättänyt, että minulla on vain se pieni ultraäänessä näkynyt kysta ja muu on turhanvalittamista. Tälle hoitajalle piti muiden hoitajien pari kertaa erikseen sanoa, että kyllä siellä oli endometrioosia, kun hän tuli hakemaan minua osastolle ja tohotti että no niin, pikku kysta on poistettu. Ehkä hän ajatteli, että kysta oli herne prinsessan patjan alla? Mutta se nyt oli vain pieni kauneusvirhe, hoitaja oli kuitenkin muuten pätevän oloinen ja ohjeisti moneen kertaan, miten haavojen kanssa toimitaan ja antoi vinkkejä asennoista, joissa vatsaonteloon laitettu kaasu parhaiten pääsee poistumaan. Parhaat vinkit olivat:
1) Laita sohvalle valmiiksi paikka, johon pääset hetkeksi makaamaan peppu päätä korkeammalla, kun hartiaa alkaa pistää.
2) Kylkimakuulla kannattaa olla mieluummin oikealla kyljellä kuin vasemmalla. Kaasu pääsee paremmin röyhtäysten mukana ulos ja tämä myös vähentää hartiapistosta.
Ilmakuplat tuntuvat vinkeältä mennessään aina vatsan korkeimpaan kohtaan! Kipua on ollut vähemmän kuin kuukautisten aikaan, mikä on ollut tosi iloinen yllätys. Kertoo tosin ehkä vain siitä, miten kivuliaat menkat on olleet... Kipu on myös vähemmän pelottavaa, kun se tulee lähinnä liikkuessa, eikä yllätä tappavina kouristuksina ja pistoina milloin vain.
Kirurgi tuli leikkauksen jälkeen tapaamaan osastolle, ja kertoi kuvien kera leikkauksen kulusta. Munatorvet olivat molemmat auki. Virtsarakon seutu oli puhdas. Kohdun takapuoli oli täynnä purskahtelevaa tuoretta endometrioosia, ja endo oli liimannut kaikki värkit paikoilleen. Ilmeisesti se haittaa raskaaksi tulemista, kun munanjohtimien pitää päästä hakemaan munasolu sieltä munasarjasta, ja ne poloiset olivat siis kiinni alustassaan. Nyt toiveissa onkin että raskaus voisi päästä alkamaan ihan kotikonsteilla! Pitkästä aikaa itsekin ajattelin, että vau, olisiko se mahdollista? Tietysti, olen kuullut nämä sanat ennenkin...
Leikkaus tehtiin nyt aika suppeasti ilmeisesti, eli jatkossa voi olla että joudun sinne uudestaan. Ensi kerralla ei ehkä jännitä niin paljon. Ajatus oli kuitenkin, että tällä saataisiin pahimmat kivut pois, ja sillä välin minut raskaaksi. Sopii hyvin. Mies on ihanan innoissaan, ja minäkin uskallan vähän olla. Päästään taas tositoimiin!
Tässä vielä kuva anestesialääkärin jättämästä jäljestä, hän oli niin suloinen että pistojälkikin on sydämen muotoinen! :) <3
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Nyt sitä tsemppiä
Jännittää. Leikkaus on ihan kohta! Kääk, kääk.
Työkaveri kysyi tänään, saanko sairauslomasta palkkaa. Kun tämä ei ole yllättävä sairastuminen, tai jotain. Kai se työkaveri oli vähän kateellinen, että makaan viikon sohvalla ja saan siitä palkkaa! Ihan kuin se leikkaus ei haittaisi menoa ollenkaan. Vähän niin kuin olisin lomalla. En kertonut, että saan parhaassa tapauksessa pitää viikon virtsakatetria. Enkä sitä, että leikkauksen vaihtoehtona on kaksi päivää saikkua joka kuukausi, ja että työnantajakin varmaan tykkää mieluummin tästä suunnitellusta poissaolosta. Sitäpaitsi, sillä työkaverilla on lapset tehtynä. Mitäpä se tietää. Ei se mun ongelmista tiedäkään. Kuulemma lapsen suunnitellusta sairauslomasta ei saa palkkaa. Voi kyynel. Mun puheesta erottui ilmeisesti vain se, että aion kattoa kaikki Girls-jaksot, ja HBO Nordic on hankittuna muita uusia tuttavuuksia varten.
Ihan kuin mun elämän tarkoitus olis päästä saikuttamaan, että voin kattoa tv-sarjoja! Haloo.
Mutta koska kolikossa on aina kaksi puolta, minä käännän sen puolen piiloon missä on kipua, surua ja ahdistusta, ja esiin sen missä on ne tv-sarjat, jätskiä ja vahvoja kipulääkkeitä.
Työkaveri kysyi tänään, saanko sairauslomasta palkkaa. Kun tämä ei ole yllättävä sairastuminen, tai jotain. Kai se työkaveri oli vähän kateellinen, että makaan viikon sohvalla ja saan siitä palkkaa! Ihan kuin se leikkaus ei haittaisi menoa ollenkaan. Vähän niin kuin olisin lomalla. En kertonut, että saan parhaassa tapauksessa pitää viikon virtsakatetria. Enkä sitä, että leikkauksen vaihtoehtona on kaksi päivää saikkua joka kuukausi, ja että työnantajakin varmaan tykkää mieluummin tästä suunnitellusta poissaolosta. Sitäpaitsi, sillä työkaverilla on lapset tehtynä. Mitäpä se tietää. Ei se mun ongelmista tiedäkään. Kuulemma lapsen suunnitellusta sairauslomasta ei saa palkkaa. Voi kyynel. Mun puheesta erottui ilmeisesti vain se, että aion kattoa kaikki Girls-jaksot, ja HBO Nordic on hankittuna muita uusia tuttavuuksia varten.
Ihan kuin mun elämän tarkoitus olis päästä saikuttamaan, että voin kattoa tv-sarjoja! Haloo.
Mutta koska kolikossa on aina kaksi puolta, minä käännän sen puolen piiloon missä on kipua, surua ja ahdistusta, ja esiin sen missä on ne tv-sarjat, jätskiä ja vahvoja kipulääkkeitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)