Perhevalmennuksen antia

Perhevalmennus!

Siellä oltiin. Mentiin avoimin mielin. Tuntui ihan uskomattomalta istua siellä mahan kanssa muiden keskellä. Siis perhevalmennus! Nyyh! Nyt täti kertoo meille asioita! Nyt ihmiset, jotka on tässä samassa tilanteessa samaan aikaan, kertoo ajatuksiaan!

Saatiin paljon mielestäni hyvää tietoa. Teemana oli.. ainakin imetys. No, se ei mennyt ehkä niin hyvin. Palopuhe muistutti enemmän jotain, mitä pitäisi pitää imetysohjauksen suunnittelupalaverissa, jotta sitten tositoimiin päästäessä olisi jäljellä enää se oikeanlainen tieto (ei enempää eikä vähempää.....) ja kiihkottomuus, ja ihmisillä hyvä tahto. Jäi vähän semmoinen olo, että voih voimaton neuvola ei mahda mitään, kun synnytyssairaala tuppaa vauvat täyteen korviketta ja kukaan ei opasta näitä äitejä... Käytiin seikkaperäisesti läpi syitä, miksi imetys epäonnistuu, kun ehkä tavallaan olisin kaivannut vinkkejä, neuvoja ja ohjeita siitä, miten se saadaan onnistumaan, vaikka olisi jotain kompastuskiviä matkan varrella.

Muilta osin olin tosi tyytyväinen antiin. Puhuttiin vastasyntyneestä ja unesta ja tarpeiden tunnistamisesta ja itkusta ja unista ja missä nukuttaa ja miten ja mille asioille antaa aikaa ja ja ja... Oli mukava kuulla ihmisten näkökulmia ja tapoja valmistautua.

Perhevalmennus. Vapaata töistä, jotta voit olla miehen kanssa ja puhua ja kuunnella vauvajuttuja. Need I say more.

Tyttö vai poika?

Tällä viikolla käytiin neuvolassa. Neuvolantäti sai pisteitä siitä, kun varoitti, että perhevalmennuksessa voi olla vähän tyhmältäkin tuntuvia sisältöjä. Muistin heti tyttöankan kirjoituksen aiheesta :) Mennään sinne kuitenkin ihan avoimin mielin.

Kaikki oli hyvin, paino on nousussa ja pikkuisen potkut kuulostivat hauskalta dopplerlaitteella. Wwumm, wwumm. Vaikea kuvailla sitä ääntä. Sykekin saatiin mitattua kaikesta pyörimisestä huolimatta, 145-155. Tämän perusteella voi joidenkin mukaan ennustaa sukupuolen. Nettikeskustelun perusteella taas ei voi, tai sitten jos voi, niin vasta viimeisillä viikoilla...

Muiden ennustekijöiden mukaan se on:
vähän pahoinvointia -> poika
potkupallomaha korkealla -> poika
raskaus ei näy takaa -> poika
ei finnejä -> poika
ei makeanhimoa -> poika

Oho. Silti olen alkanut ajatella, että se on varmaan tyttö. Arvauksia saa esittää!

Olen ehtinyt makustella tuota sukupuoliasiaa, nyt kun alkaa tuntua realistiselta, että jompikumpi olisi tulossa. Se on vähän niin kuin jäätelön valinta joskus: on vaikea päättää, minkä eniten haluaisi. Vaihtoehdot voi olla yhtä hyviä, vaikka erilaisiakin. Tämä on minusta siis pelkästään hyvä asia. Äitini on kertonut, että kun veljeni käveli pienenä poikana isänsä kanssa käsikädessä, niistä näki päivänselvästi, että tuossa menee isä ja poika. Tykkään mielikuvasta, että perheeseen tulisi toinen versio elämäni ihanimmasta ihmisestä. Mies ja minimies. Voin kyllä helposti nähdä myös pienen tyttösen kävelemässä siinä rinnalla, eikä se olisi sen vähemmän suloista. Kumpi tahansa voi kerätä taskuun kiviä ja käpyjä tai kiipeillä puissa tai lukea kirjaa puun alla. Se on enemmän luonne- kuin sukupuolikysymys. Vaatehankintojen kannalta olisi kyllä kiva jo kohta tietää se sukupuoli. Kun ostaa muutaman sukupuolineutraalin bodyn, yhdessä ne näyttävätkin pojan vaatteilta, koska niissä ei ole yhtään pinkkiä tai kukkakuviota...