Viime päivien mietteitä ja aiheita joista kirjoittaisin, jos en olisi niin väsynyt:
Päänsärky
Ummetus
Väsymys
Millainen sänky vauvalle? Millaiset vaunut? Turvaistuin? Isofix vai turvavyökiinnitys? Tuleeko nyt se syyllisyys, myyjä vihjaa että vauva kuolee, jos ei hanki kalleinta (tämähän tapahtui oikeasti, Solsidanissa)? Kuinka paljon se tarvitsee vaatteita?
Listeria
Graavilohi
Sushi
Joululoman lukemisto:
Kuinka kasvattaa bébé
Äitikortti
Noiden linkkien takaa löytyy hyvin kirjoitettuja juttuja, joiden mielipiteet ovat niin lähellä omiani, ettei tässä ehkä tarvitse alkaa itse kirjoittamaan noista aiheista ;) Vaikka kai tämä väsymys joskus loppuu...
Elämää lapsettomuuden aikana ja sen jälkeen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oireet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oireet. Näytä kaikki tekstit
maanantai 30. joulukuuta 2013
maanantai 18. marraskuuta 2013
It's a girl
Yhdeksäs viikko.
En jaksa istua tietokoneella pitkiä aikoja. Vietän enemmän aikaa sohvalla haaveilemassa miehen kanssa. Ajattelen meidän pientä perhettä paljon, ja se on vienyt tilaa muilta ajatuksilta.
Pahoinvointia on ollut vähän enemmän, mutta ei oksentamiseen asti. Mikä tahansa häiriötekijä yleensä auttaa: kävelylenkki, syöminen tai vaikka tv:n katselu. Kunhan tekee jotain muuta kuin mitä oli tekemässä, kun paha olo alkoi.
Pahin nälkä on rauhoittunut, ja sen myötä ruokakaan ei maistu niin ihmeellisen herkulliselta. Ehkä parempi näin.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Varhaisultrasta tuli luottavainen olo, kun ultrassa näkyi selvästi sykkivä sydän, pää, suora selkä ja vartalon sivuilla pienet nystyrät, joista tulee kädet ja jalat. Meidän pikkuinen. Liikutun, kun luen alkion kehitysvaiheista. Tällä viikolla ruskuaispussia ei enää tarvita, ja se surkastuu pois! Mikä suuri edistysaskel! Tuntuu kuin se olisi jo huomenna esiintymässä koulun näytelmässä. Nenäliinat mukaan.
Tänään kuulin ensimmäisen raskausuutisen pitkään aikaan niin, että pystyin suhtautumaan melko neutraalisti ja onnittelemaan vilpittömästi. Oikeastaan ajattelin, että se on vasta niin alussa, mitä tahansa voi tapahtua - olen itse pidemmällä! Hullua. Uutta.
Niin, ja se lapsi, joka sai alkunsa meidän lapsettomuuden aiheuttamasta paniikista, syntyi myös hetki sitten. Se on tyttö.
En jaksa istua tietokoneella pitkiä aikoja. Vietän enemmän aikaa sohvalla haaveilemassa miehen kanssa. Ajattelen meidän pientä perhettä paljon, ja se on vienyt tilaa muilta ajatuksilta.
Pahoinvointia on ollut vähän enemmän, mutta ei oksentamiseen asti. Mikä tahansa häiriötekijä yleensä auttaa: kävelylenkki, syöminen tai vaikka tv:n katselu. Kunhan tekee jotain muuta kuin mitä oli tekemässä, kun paha olo alkoi.
Pahin nälkä on rauhoittunut, ja sen myötä ruokakaan ei maistu niin ihmeellisen herkulliselta. Ehkä parempi näin.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Varhaisultrasta tuli luottavainen olo, kun ultrassa näkyi selvästi sykkivä sydän, pää, suora selkä ja vartalon sivuilla pienet nystyrät, joista tulee kädet ja jalat. Meidän pikkuinen. Liikutun, kun luen alkion kehitysvaiheista. Tällä viikolla ruskuaispussia ei enää tarvita, ja se surkastuu pois! Mikä suuri edistysaskel! Tuntuu kuin se olisi jo huomenna esiintymässä koulun näytelmässä. Nenäliinat mukaan.
Tänään kuulin ensimmäisen raskausuutisen pitkään aikaan niin, että pystyin suhtautumaan melko neutraalisti ja onnittelemaan vilpittömästi. Oikeastaan ajattelin, että se on vasta niin alussa, mitä tahansa voi tapahtua - olen itse pidemmällä! Hullua. Uutta.
Niin, ja se lapsi, joka sai alkunsa meidän lapsettomuuden aiheuttamasta paniikista, syntyi myös hetki sitten. Se on tyttö.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Syöttöpossu, syöttöpossu, dormez-vous?
Seitsemäs viikko.
Pahoinvointi olikin vain tilapäinen häiriö, yksi vartin mittainen kohtaus. Sen sijaan minulle on kehittynyt erittäin vaativa nälkä seuranaan majesteetillinen ruokahalu. Nälkä on esimerkiksi työpäivän jälkeen niin kova, että mahaan sattuu. Ruoka maistuu i h a n a l t a. Ruisleipä ja juusto on parasta ikinä. Kävimme sunnuntaina markkinoilla ja makkaran tuoksu viekoitteli grillin luokse. Grillattu makkara sinapilla maistui taivaalliselta.
(Minähän en ole niitä naisia, joita makkaran tuoksu viekoittelee, paitsi korkeintaan erämaavaelluksen jälkeen.)
Hay Day -pelissä on possu, joka osoittaa suutaan sorkalla vinkiksi siitä, että sinne pitäisi saada täytettä.
Sellainen olo on minulla. Ei tulisi enää mieleenkään, että saattaisin unohtaa syödä! Ja jos aluksi maha tuntui vetävän vain pieniä annoksia, nyt se vaatii enemmän ja useammin.
Toinen läpitunkeva tuntemus on väsymys. Ensin luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta sitten älysin yhdistää pisteet. Onneksi nyt on marraskuu, joten on melko normaalia nukahdella työpisteen ääreen. Jään pohtimaan, olisiko myös normaalia ottaa pienet nokoset työpöydän alla...
Pahoinvointi olikin vain tilapäinen häiriö, yksi vartin mittainen kohtaus. Sen sijaan minulle on kehittynyt erittäin vaativa nälkä seuranaan majesteetillinen ruokahalu. Nälkä on esimerkiksi työpäivän jälkeen niin kova, että mahaan sattuu. Ruoka maistuu i h a n a l t a. Ruisleipä ja juusto on parasta ikinä. Kävimme sunnuntaina markkinoilla ja makkaran tuoksu viekoitteli grillin luokse. Grillattu makkara sinapilla maistui taivaalliselta.
(Minähän en ole niitä naisia, joita makkaran tuoksu viekoittelee, paitsi korkeintaan erämaavaelluksen jälkeen.)
Hay Day -pelissä on possu, joka osoittaa suutaan sorkalla vinkiksi siitä, että sinne pitäisi saada täytettä.
Sellainen olo on minulla. Ei tulisi enää mieleenkään, että saattaisin unohtaa syödä! Ja jos aluksi maha tuntui vetävän vain pieniä annoksia, nyt se vaatii enemmän ja useammin.
Toinen läpitunkeva tuntemus on väsymys. Ensin luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta sitten älysin yhdistää pisteet. Onneksi nyt on marraskuu, joten on melko normaalia nukahdella työpisteen ääreen. Jään pohtimaan, olisiko myös normaalia ottaa pienet nokoset työpöydän alla...
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Muistiinpanoja
Kuudes viikko. On mennyt joitain päiviä niin, etten ole (koko ajan) ajatellut raskautta. Olen juonut kerran rooibos-teetä ja sen jälkeen luin, että se on jonkun viranomaistahon mukaan kiellettyä. Olen syönyt pienen palan brie-juustoa, koska se oli hämäykseni, kun en juonut viiniä. Hupsu minä. Ja hupsut ihmiset, koska se toimi! Harvoin näkee niin monta kysymysmerkkiä ihmisten kasvoilla. :D
Kaikeksi onneksi pikkunen on vielä siellä, toivon että hengissäkin. Lupaan, etten syö enää brie-juustoa. Rooibos-teestä en edes erityisemmin tykkää.
Tämän hetken lempiruokani on salaatti, johon tulee vihersalaattipuska, avokado, pari tomaattia, sitruunamehua ja öljyä. Njamm.
Elän teini-ikää uudelleen. Tiedättehän, rinnat kasvaa, tunteet tuntuu niin paljon vahvemmilta kuin ennen ja aamuisin haluaisi vaan jäädä nukkumaan.
Mies on myös palannut teini-ikään. Tiedättehän, liikaa viinaa lauantaina, noloja tilanteita baarissa, oksennus olohuoneen matolle ja sunnuntaina krapulan aiheuttama paniikkikohtaus pizzeriassa.
Mutta on se mies ihanakin. Ehdotti, että tehdään tästä blogista kirja muistoksi. Arvelee, että meille tulee tyttö. Yhtenä päivänä kysyi, erotanko jo kumpi se on! Ihan kuin olisin joku meedio.
Ollaan varattu aika varhaisultraan.
Pahoinvointi alkoi tänään.
Kaikeksi onneksi pikkunen on vielä siellä, toivon että hengissäkin. Lupaan, etten syö enää brie-juustoa. Rooibos-teestä en edes erityisemmin tykkää.
Tämän hetken lempiruokani on salaatti, johon tulee vihersalaattipuska, avokado, pari tomaattia, sitruunamehua ja öljyä. Njamm.
Elän teini-ikää uudelleen. Tiedättehän, rinnat kasvaa, tunteet tuntuu niin paljon vahvemmilta kuin ennen ja aamuisin haluaisi vaan jäädä nukkumaan.
Mies on myös palannut teini-ikään. Tiedättehän, liikaa viinaa lauantaina, noloja tilanteita baarissa, oksennus olohuoneen matolle ja sunnuntaina krapulan aiheuttama paniikkikohtaus pizzeriassa.
Mutta on se mies ihanakin. Ehdotti, että tehdään tästä blogista kirja muistoksi. Arvelee, että meille tulee tyttö. Yhtenä päivänä kysyi, erotanko jo kumpi se on! Ihan kuin olisin joku meedio.
Ollaan varattu aika varhaisultraan.
Pahoinvointi alkoi tänään.
maanantai 21. lokakuuta 2013
Myrskyn jälkeen
Tässä sitä nyt ollaan. Ajassa plussan jälkeen. Kaikki on jo muuttunut, pysyvästi. Vaikka tämä raskaus menisi kesken, tiedän, että pystyn tulemaan raskaaksi. Se on valtava helpotus.
Olo on kumman rauhallinen. Kehoni sanoo: näin on oikein ja hyvä.
Hankimme vielä toisen raskaustestin, digitaalisen, joka antoi tuloksen Raskaana 2-3.
Mitään uusia oireita ei ole tullut. Jos ei lasketa sitä, että makea on alkanut ällöttää. Ja perustarpeiden hälytyskellot ovat muuttuneet palosireeneiksi. VESSAAN! NYT! NÄLKÄ! NYT HETI RUOKAA!
Sunnuntaihesarissa oli ihan oikeasti kamalan liikuttavia uutisia. Supercell-yrityksen tarina. Nyyh! Juuri noin se tehdään! Rakkaudesta lajiin! Ensin kitkuttelua ja sitten supermenestys! Niisk. Ja Pilvi Takalan taideprojekti Itä-Lontoon lasten kanssa: Saatte 7000 puntaa, jos pääsette yksimielisyyteen siitä, mihin rahat käytetään. Maailman hienoin pomppulinna! Awww! Myöhemmistä tuotoista lisää rahaa lapsi- ja nuorisotyöhön! En kestä!
Tänään soitin neuvolaan. Hetken jouduin miettimään, meneekö tämä oikein. Minä soittamassa neuvolaan? Nainen toisessa päässä ei ihmetellyt, vaan sanoi: "voi kuinka ihanaa!"
Unelmat toteutuvat.
Meidänkin unelma ehkä toteutuu!
Olo on kumman rauhallinen. Kehoni sanoo: näin on oikein ja hyvä.
Hankimme vielä toisen raskaustestin, digitaalisen, joka antoi tuloksen Raskaana 2-3.
Mitään uusia oireita ei ole tullut. Jos ei lasketa sitä, että makea on alkanut ällöttää. Ja perustarpeiden hälytyskellot ovat muuttuneet palosireeneiksi. VESSAAN! NYT! NÄLKÄ! NYT HETI RUOKAA!
Sunnuntaihesarissa oli ihan oikeasti kamalan liikuttavia uutisia. Supercell-yrityksen tarina. Nyyh! Juuri noin se tehdään! Rakkaudesta lajiin! Ensin kitkuttelua ja sitten supermenestys! Niisk. Ja Pilvi Takalan taideprojekti Itä-Lontoon lasten kanssa: Saatte 7000 puntaa, jos pääsette yksimielisyyteen siitä, mihin rahat käytetään. Maailman hienoin pomppulinna! Awww! Myöhemmistä tuotoista lisää rahaa lapsi- ja nuorisotyöhön! En kestä!
Tänään soitin neuvolaan. Hetken jouduin miettimään, meneekö tämä oikein. Minä soittamassa neuvolaan? Nainen toisessa päässä ei ihmetellyt, vaan sanoi: "voi kuinka ihanaa!"
Unelmat toteutuvat.
Meidänkin unelma ehkä toteutuu!
maanantai 14. lokakuuta 2013
PP7
Implantaatio on valmis, sanoo taulukko.
Tuntemukset tuolla syvällä keskellä ovat edelleen siellä. Eilen ne taukosivat siksi aikaa, että ehdin miettiä onko kaikki nyt ohi, kasvu pysähtynyt ja kaiken työn tulos valumassa viemäriin viikon kuluttua. Sitten tuntemus alkoi taas. Ehkä se on vielä siellä.
Olen miettinyt kiitollisuuden aiheita.
Olen kiitollinen yhdestä toimivasta munasarjasta ja kohdusta, jossa raskaus voi alkaa.
Terveydestä, joka on riittävän hyvä.
Säästöistä, joilla voimme kustantaa hoidot.
Kodista, jonne mahtuu hyvin yksi vauva ja ehkä jonain päivänä toinenkin.
Miehestä, joka on rinnallani kaiken tämän läpi ja pitemmällekin.
Uskalluksesta haaveilla.
Vaikka rehellisyyden nimissä nyt alkaa jo vähän jännittää.
Tuntemukset tuolla syvällä keskellä ovat edelleen siellä. Eilen ne taukosivat siksi aikaa, että ehdin miettiä onko kaikki nyt ohi, kasvu pysähtynyt ja kaiken työn tulos valumassa viemäriin viikon kuluttua. Sitten tuntemus alkoi taas. Ehkä se on vielä siellä.
Olen miettinyt kiitollisuuden aiheita.
Olen kiitollinen yhdestä toimivasta munasarjasta ja kohdusta, jossa raskaus voi alkaa.
Terveydestä, joka on riittävän hyvä.
Säästöistä, joilla voimme kustantaa hoidot.
Kodista, jonne mahtuu hyvin yksi vauva ja ehkä jonain päivänä toinenkin.
Miehestä, joka on rinnallani kaiken tämän läpi ja pitemmällekin.
Uskalluksesta haaveilla.
Vaikka rehellisyyden nimissä nyt alkaa jo vähän jännittää.
perjantai 11. lokakuuta 2013
PP4
Viikko on mennyt nopeasti. Olo on aika rauhallinen. Olen ottanut päivän kerrallaan ja ajatellut muita asioita. Poraava tunne on käväissyt välillä alavatsalla. Eilen illalla sohvalta noustessa alavatsan sivulla tuntui repäisy. Muuten olen pystynyt olemaan ajattelematta koko asiaa, rintojen arkuudenkin olen laittanut Lugesteronin syyksi.
Tänään lounaan jälkeen tapahtui taas jotain uutta ja ennenkokematonta. Tuolla samalla syvyydellä kuin poraus, tuntui aivan järkyttävä kramppi, joka sai ihon kananlihalle ja oli vuorotellen kylmä ja kuuma. Kipu oli taas saman tapainen kuin endo/menkkakipu, mutta siihen verrattuna pienellä alueella. Pystyin vaivoin köpöttämään vessaan. Luulin saaneeni vatsataudin. Vessakäynti ei auttanut. Peilistä näytin ihan sairaan kalpealta. Toisella vessakäynnillä ei tarvinnut edes pönttöä vetää. Kolmas vessakäynti... joo. Ei ollut vatsatauti. Nyt pari tuntia myöhemmin vointi alkaa palautua normaaliksi.
Voisikohan tämä olla sitä kuuluisaa kiinnittymiskipua?
Keskustelupalstoilta löytyy kaikki keksittävissä olevat selitykset: on kiinnittymiskipua ja johtanut vauvan syntymään. On kiinnittymiskipua, mutta johtanut keskenmenoon. Ei ole kiinnittymiskipua vaan kohdun supistelua, joka voi haitata kiinnittymistä. Ei ole kiinnittymiskipua, vaan johtuu Lugeista.
Joka tapauksessa, koska tämä on erilaista kuin missään aikaisemmista yrityskierroista, luulen, että se on hyvä merkki.
Tänään lounaan jälkeen tapahtui taas jotain uutta ja ennenkokematonta. Tuolla samalla syvyydellä kuin poraus, tuntui aivan järkyttävä kramppi, joka sai ihon kananlihalle ja oli vuorotellen kylmä ja kuuma. Kipu oli taas saman tapainen kuin endo/menkkakipu, mutta siihen verrattuna pienellä alueella. Pystyin vaivoin köpöttämään vessaan. Luulin saaneeni vatsataudin. Vessakäynti ei auttanut. Peilistä näytin ihan sairaan kalpealta. Toisella vessakäynnillä ei tarvinnut edes pönttöä vetää. Kolmas vessakäynti... joo. Ei ollut vatsatauti. Nyt pari tuntia myöhemmin vointi alkaa palautua normaaliksi.
Voisikohan tämä olla sitä kuuluisaa kiinnittymiskipua?
Keskustelupalstoilta löytyy kaikki keksittävissä olevat selitykset: on kiinnittymiskipua ja johtanut vauvan syntymään. On kiinnittymiskipua, mutta johtanut keskenmenoon. Ei ole kiinnittymiskipua vaan kohdun supistelua, joka voi haitata kiinnittymistä. Ei ole kiinnittymiskipua, vaan johtuu Lugeista.
Joka tapauksessa, koska tämä on erilaista kuin missään aikaisemmista yrityskierroista, luulen, että se on hyvä merkki.
tiistai 8. lokakuuta 2013
PP1
Muistiin merkittäköön: tiedän, että vielä "ei voi" tuntua mitään, mutta silti välillä tuntuu pieni poraava tunne tuolla ihan keskellä ja aika takana. Kesti vähän aikaa tajuta, että kohtu on siinä kohdassa, eli tunne voi olla sieltä kotoisin. (Samalla tavalla kuin synnyttäessä kuulemma tuntuu kakkahädältä, tämän tunteen paikantaisin ensituntumalta "vähän taaemmas".) Tai se voi olla endoa, mistä samantapainen tunne menkkoihin liittyen on tutumpi. Toivon tietysti, että pieni remppamies siellä laittaa paikkoja itselleen valmiiksi.
Alan vähitellen palailla liikuntaharrastuksiin ja normaaliin elämään muutenkin. Ehdittiin puhua miehen kanssa viime käynnistä klinikalla, miehen arvio lääkäristä oli "helvetin tympeä". Mies matki vielä sen ilmettä ja sain nauraa koko jutulle. Ehkä en ollut yliherkkä sitten. :)
Odotus ei tunnu vielä yhtään piinalliselta. Ehtiihän tässä piinailemaan myöhemminkin. Mukavia ajatuksia näihin syyspäiviin. Ja kiitos vielä jokaisesta lämpöisestä kommentista.
Alan vähitellen palailla liikuntaharrastuksiin ja normaaliin elämään muutenkin. Ehdittiin puhua miehen kanssa viime käynnistä klinikalla, miehen arvio lääkäristä oli "helvetin tympeä". Mies matki vielä sen ilmettä ja sain nauraa koko jutulle. Ehkä en ollut yliherkkä sitten. :)
Odotus ei tunnu vielä yhtään piinalliselta. Ehtiihän tässä piinailemaan myöhemminkin. Mukavia ajatuksia näihin syyspäiviin. Ja kiitos vielä jokaisesta lämpöisestä kommentista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)