Vau.fi:ssä kerrotaan, että yleisin synnytyspäivä on 38 viikkoa ja 2 päivää hedelmöityksestä. Eli H40+2. Ei enää kauan siihen päivään. Tosin todennäköisyys taitaa silti olla vain muutaman prosentin luokkaa, että vauva syntyisi tuolloin, vaikka se olisikin yleisin päivä syntyä. (Pitkästä aikaa todennäköisyyslaskuja. Lisääntyminen tuntuu tapahtuvan aina todennäköisyyksiä vastaan...)
Viime yönä näin unta, että vauva syntyi sänkyyn yöllä. Heräsin ensin unessa siihen, että vauva on syntymässä NYT, herätin miehen ja käskin soittaa ambulanssin, ja sitten hetkeä myöhemmin heräsin oikeasti. Oli aika outo tunne herätä ensin unessa ja sitten vasta herätä.
Olen aika sikeäuninen. Joskus näen unta, että etsin loputtomiin vessaa, kun oikeasti on vessahätä. Tällä kertaa kipeät supparit tulivat uneen. Ne jatkuivat vielä aamulla vähän aikaa ja loppuivat sitten. Ei tarvittu ambulanssia.
Täytyy vaan luottaa siihen, että sitten kun on tosi kyseessä, jaksan herätä myös oikeasti... :)
Odotan jännityksellä ja mielenkiinnolla, millaista synnytyskipu tulee olemaan. Onko se yhtä kovaa kuin endon aiheuttamat kivut? Kovempaa vielä? En usko, että endometrioosi millään tavalla karaisee kestämään kipua, epäilen että se pikemminkin herkistää pelkäämään sitä. Onneksi nyt on niin pitkä aika viime kuukautisista, että muisto on jo haalistunut ja näihin harjoituskipuihin pystyy ainakin suhtautumaan rauhallisesti.
Elämää lapsettomuuden aikana ja sen jälkeen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kipu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kipu. Näytä kaikki tekstit
tiistai 24. kesäkuuta 2014
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Kyllä se siitä eli Synnytys lähestyy
Eilen illalla tuli ensimmäisen kerran kipeitä supistuksia. Selvästi niitä ensimmäisiä, joissa miettii että onkohan tämä nyt jo sitä, ja jos tätä tarvitsee erikseen miettiä niin tietää, että se ei ole vielä sitä. Kumminkin sellaista ikävän tuntuista tylppää kipua alavatsalla ja melonin tuntuista painetta lantiossa ja vähän taisi reisiinkin säteillä.
Mies alkoi vinkumaan, että miksi supistuksia tulee vain, kun hän on paikalla.
Tämä perustuu ilmeisesti olettamukseen, että tiedotan jokaisesta supistuksesta myös miehen ollessa töissä. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, olen välillä kertonutkin päivän aikaisista supisteluista... Mutta nämä olivat siis ensimmäiset, joissa tuntui vähän enemmän kipua.
Kysyin, eikö ole mukavampi, jos hän on paikalla, kun synnytys alkaa.
Sitten katsottiin futista ja hengittelin ja lämmitin vatsaa kauratyynyllä ja lopulta pääsin sänkyyn ja sain nukahdettua.
Aamulla kipeitä supistuksia tuli pari lisää.
Mies: "Kyllä se siitä."
Minä: "Kyllä se siitä?"
Mies: "Niin. Ei tämä loppuelämää kestä."
Jahas.
Enpä tiedä. Ei tuohon voi oikein lisätä mitään. Mieleen tuli vain hakea vasara, kajauttaa sillä miestä kämmenselkään jotain kovaa alustaa vasten, ja sanoa että kyllä se siitä. Se menee hei ohi, mitä siinä irvistelet.
---
Siinä synnytyskertomuksen esinäytös. Mietittäväksi jää, missä vaiheessa mies mahtaa haluta seuraavan tiedotteen tilanteen etenemisestä, kun tämä oli selvästi too much information? A) Lähden tästä synnärille B) Pää näkyy C) Voit tulla katkaisemaan napanuoran.
Mies alkoi vinkumaan, että miksi supistuksia tulee vain, kun hän on paikalla.
Tämä perustuu ilmeisesti olettamukseen, että tiedotan jokaisesta supistuksesta myös miehen ollessa töissä. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, olen välillä kertonutkin päivän aikaisista supisteluista... Mutta nämä olivat siis ensimmäiset, joissa tuntui vähän enemmän kipua.
Kysyin, eikö ole mukavampi, jos hän on paikalla, kun synnytys alkaa.
Sitten katsottiin futista ja hengittelin ja lämmitin vatsaa kauratyynyllä ja lopulta pääsin sänkyyn ja sain nukahdettua.
Aamulla kipeitä supistuksia tuli pari lisää.
Mies: "Kyllä se siitä."
Minä: "Kyllä se siitä?"
Mies: "Niin. Ei tämä loppuelämää kestä."
Jahas.
Enpä tiedä. Ei tuohon voi oikein lisätä mitään. Mieleen tuli vain hakea vasara, kajauttaa sillä miestä kämmenselkään jotain kovaa alustaa vasten, ja sanoa että kyllä se siitä. Se menee hei ohi, mitä siinä irvistelet.
---
Siinä synnytyskertomuksen esinäytös. Mietittäväksi jää, missä vaiheessa mies mahtaa haluta seuraavan tiedotteen tilanteen etenemisestä, kun tämä oli selvästi too much information? A) Lähden tästä synnärille B) Pää näkyy C) Voit tulla katkaisemaan napanuoran.
lauantai 3. toukokuuta 2014
Luottokamat
32 viikkoa ylitetty.
Ensimmäinen viikko, kun en sen vaihtuessa ollut heti kartalla, mikä viikko onkaan menossa ja milloin se vaihtuukaan.
On tullut raskausvaivoja. Kävelen kuin ankka, olen miettinyt pitäisikö hankkia tukiliivi. Pitäisi ehkä tilata netistä, koska en jaksa kierrellä kaupoissa... Jalat kipeytyvät seisoskelusta ja kävelystä, ja olen alkanut kulkea kotona sisällä crocsit jalassa.
Tukisukat hankin jo kauan sitten. Sääret ovat pysyneet sen jälkeen solakkana. Ensimmäisestä sukkaparista on jo toinen kantapää kulunut puhki.
Imetystyyny tuli taloon vähän aikaa sitten. Olemme päivitelleet, että tällainenhan olisi pitänyt hankkia jo kauan sitten! Sillä saa aikaa niin mukavan löhöasennon, sekä sohvassa että sängyssä, että ah. Minulla on luonnollisesti etu-löhöilyoikeus, mutta mieskin tykkää sen kanssa ottaa oikein lokoisan asennon päivän päälle. Kai sitä voi imetyksenkin apuna käyttää... Mutta tämä nainen on alkanut natista liitoksissaan siinä määrin, että tuo tyyny on ihana olemassa jo nyt.
Vauvahankintojakin on tehty ahkerasti. Hoitopöytä koottiin tällä viikolla, ja se on niin hieno! Ensimmäinen konkreettinen monumentti tulevalle asukkaalle. Toivottavasti hän tulee viihtymään siinä.
Ensimmäinen viikko, kun en sen vaihtuessa ollut heti kartalla, mikä viikko onkaan menossa ja milloin se vaihtuukaan.
On tullut raskausvaivoja. Kävelen kuin ankka, olen miettinyt pitäisikö hankkia tukiliivi. Pitäisi ehkä tilata netistä, koska en jaksa kierrellä kaupoissa... Jalat kipeytyvät seisoskelusta ja kävelystä, ja olen alkanut kulkea kotona sisällä crocsit jalassa.
Tukisukat hankin jo kauan sitten. Sääret ovat pysyneet sen jälkeen solakkana. Ensimmäisestä sukkaparista on jo toinen kantapää kulunut puhki.
Imetystyyny tuli taloon vähän aikaa sitten. Olemme päivitelleet, että tällainenhan olisi pitänyt hankkia jo kauan sitten! Sillä saa aikaa niin mukavan löhöasennon, sekä sohvassa että sängyssä, että ah. Minulla on luonnollisesti etu-löhöilyoikeus, mutta mieskin tykkää sen kanssa ottaa oikein lokoisan asennon päivän päälle. Kai sitä voi imetyksenkin apuna käyttää... Mutta tämä nainen on alkanut natista liitoksissaan siinä määrin, että tuo tyyny on ihana olemassa jo nyt.
Vauvahankintojakin on tehty ahkerasti. Hoitopöytä koottiin tällä viikolla, ja se on niin hieno! Ensimmäinen konkreettinen monumentti tulevalle asukkaalle. Toivottavasti hän tulee viihtymään siinä.
perjantai 11. lokakuuta 2013
PP4
Viikko on mennyt nopeasti. Olo on aika rauhallinen. Olen ottanut päivän kerrallaan ja ajatellut muita asioita. Poraava tunne on käväissyt välillä alavatsalla. Eilen illalla sohvalta noustessa alavatsan sivulla tuntui repäisy. Muuten olen pystynyt olemaan ajattelematta koko asiaa, rintojen arkuudenkin olen laittanut Lugesteronin syyksi.
Tänään lounaan jälkeen tapahtui taas jotain uutta ja ennenkokematonta. Tuolla samalla syvyydellä kuin poraus, tuntui aivan järkyttävä kramppi, joka sai ihon kananlihalle ja oli vuorotellen kylmä ja kuuma. Kipu oli taas saman tapainen kuin endo/menkkakipu, mutta siihen verrattuna pienellä alueella. Pystyin vaivoin köpöttämään vessaan. Luulin saaneeni vatsataudin. Vessakäynti ei auttanut. Peilistä näytin ihan sairaan kalpealta. Toisella vessakäynnillä ei tarvinnut edes pönttöä vetää. Kolmas vessakäynti... joo. Ei ollut vatsatauti. Nyt pari tuntia myöhemmin vointi alkaa palautua normaaliksi.
Voisikohan tämä olla sitä kuuluisaa kiinnittymiskipua?
Keskustelupalstoilta löytyy kaikki keksittävissä olevat selitykset: on kiinnittymiskipua ja johtanut vauvan syntymään. On kiinnittymiskipua, mutta johtanut keskenmenoon. Ei ole kiinnittymiskipua vaan kohdun supistelua, joka voi haitata kiinnittymistä. Ei ole kiinnittymiskipua, vaan johtuu Lugeista.
Joka tapauksessa, koska tämä on erilaista kuin missään aikaisemmista yrityskierroista, luulen, että se on hyvä merkki.
Tänään lounaan jälkeen tapahtui taas jotain uutta ja ennenkokematonta. Tuolla samalla syvyydellä kuin poraus, tuntui aivan järkyttävä kramppi, joka sai ihon kananlihalle ja oli vuorotellen kylmä ja kuuma. Kipu oli taas saman tapainen kuin endo/menkkakipu, mutta siihen verrattuna pienellä alueella. Pystyin vaivoin köpöttämään vessaan. Luulin saaneeni vatsataudin. Vessakäynti ei auttanut. Peilistä näytin ihan sairaan kalpealta. Toisella vessakäynnillä ei tarvinnut edes pönttöä vetää. Kolmas vessakäynti... joo. Ei ollut vatsatauti. Nyt pari tuntia myöhemmin vointi alkaa palautua normaaliksi.
Voisikohan tämä olla sitä kuuluisaa kiinnittymiskipua?
Keskustelupalstoilta löytyy kaikki keksittävissä olevat selitykset: on kiinnittymiskipua ja johtanut vauvan syntymään. On kiinnittymiskipua, mutta johtanut keskenmenoon. Ei ole kiinnittymiskipua vaan kohdun supistelua, joka voi haitata kiinnittymistä. Ei ole kiinnittymiskipua, vaan johtuu Lugeista.
Joka tapauksessa, koska tämä on erilaista kuin missään aikaisemmista yrityskierroista, luulen, että se on hyvä merkki.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Syökö endometrioosi siis lihaa?
Taas yhdet
kuukautiset. Kierto numero 25 alkaa. Aika uskomaton määrä, tuo 25.
Tuntuu melko mahdottomalta ajatus, että näiden 24 pieleen menneen
kierron jälkeen yhtäkkiä näkymättömät palaset loksahtaisivat kohdalleen
ja tulisin tuosta noin vain raskaaksi. Mieleen tuli myös ajatus, että jos nuo
munasolut olisivat päätyneet tuottavampiin kohtuihin, kasassa olisi jo
kaksikin jalkapallojoukkuetta.
Kaikkea sitä ihminen ajatteleekin.
Olen jättänyt punaisen lihan pois ruokavaliosta, ja samaa tietä on mennyt kanakin vähän vahingossa. En ole mitenkään fanaattinen, en kammoksu lihalientä tai liivatetta, mutta pihvit saavat nyt jäädä toistaiseksi. Kalaöljykapselit ovat edelleen käytössä, sain hetkeksi minipaniikin kun luin jostain, että niissä voi olla raskasmetalleja samoin kuin kaloissa itsessään, mutta valmistajat vakuuttelivat, että ei ole.
Ensimmäiset lihattomat kuukautiset olivat yllättävän niukat ja kivut siedettävät. Sattumaako? Tällä kertaa kukaan ei onnitellut raskauden johdosta, ja turvotusta oli omastakin mielestä selvästi vähemmän kuin yleensä. Odotan jännityksellä seuraavia.
Kaikkea sitä ihminen ajatteleekin.
Olen jättänyt punaisen lihan pois ruokavaliosta, ja samaa tietä on mennyt kanakin vähän vahingossa. En ole mitenkään fanaattinen, en kammoksu lihalientä tai liivatetta, mutta pihvit saavat nyt jäädä toistaiseksi. Kalaöljykapselit ovat edelleen käytössä, sain hetkeksi minipaniikin kun luin jostain, että niissä voi olla raskasmetalleja samoin kuin kaloissa itsessään, mutta valmistajat vakuuttelivat, että ei ole.
Ensimmäiset lihattomat kuukautiset olivat yllättävän niukat ja kivut siedettävät. Sattumaako? Tällä kertaa kukaan ei onnitellut raskauden johdosta, ja turvotusta oli omastakin mielestä selvästi vähemmän kuin yleensä. Odotan jännityksellä seuraavia.
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Wishful thinking
Kuusi vuorokautta ovulaatiosta.
Kramppimaisia kipuja kohdun seudussa.
Join lasin viiniä.
Kramppimaisia kipuja kohdun seudussa.
Join lasin viiniä.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Kuukautiskierto ennen ja jälkeen leikkauksen
Ennen:
KP26-30 kipu alkaa, jokainen kipulääke tehoaa huonommin kuin edellinen
KP1 pelkään että kuolen, makaan sohvalla
KP2 pelkään että en kuole, makaan sängyn pohjalla
KP3-10 kipu hiipuu vähitellen, kipulääkkeitä voi alkaa vähentää, ryömin töihin
KP11 särkylääkepäänsärky
KP15-17 ovulaatiokipu
Nyt:
KP26-30 kipu alkaa, kipulääke auttaa
KP1 unohdan kipulääkkeen välistä, mutta ei haittaa, töissä vähän väsyttää
KP2 käyn tunnin lenkillä(!), kipua vain vähän
KP3 otan tavan vuoksi aamulla yhden kipulääkkeen, en muuta(!!)
(KP15-17 ovulaatiokipukin poissa?)
Tekisi mieli lähettää kukkia kirurgille. Mutta katsotaan nyt vielä. Jos nämä ei ollut vielä oikeat kuukautiset, kun ovulaatiotakaan ei ehkä ollut...
Vuotokin on lyhentynyt ja vähentynyt, ja (ällövaroitus!) se tympeä haju on poissa! Ennen vuoto haisi ällön tunkkaiselle (siis raadolle), ja nyt ihan raikkaalle ei-millekään.
Ja sitten vatsani, se on litteä! Litteämpi kuin minkään vatsatreenin jälkeen. Eikä se turvonnut kuukautisten aikana.
Kaiken lisäksi on perjantai. En tarvinnut saikkua menkkojen takia, ja viikonloppu on edessä. Voiko enää paremmin olla. Ah.
P.s. unohdin mainita, että myös peittojen heiluttelu onnistuu jo alkukierrosta! Olin aivan unohtanut, että sellaistakin voi harrastaa.
KP26-30 kipu alkaa, jokainen kipulääke tehoaa huonommin kuin edellinen
KP1 pelkään että kuolen, makaan sohvalla
KP2 pelkään että en kuole, makaan sängyn pohjalla
KP3-10 kipu hiipuu vähitellen, kipulääkkeitä voi alkaa vähentää, ryömin töihin
KP11 särkylääkepäänsärky
KP15-17 ovulaatiokipu
Nyt:
KP26-30 kipu alkaa, kipulääke auttaa
KP1 unohdan kipulääkkeen välistä, mutta ei haittaa, töissä vähän väsyttää
KP2 käyn tunnin lenkillä(!), kipua vain vähän
KP3 otan tavan vuoksi aamulla yhden kipulääkkeen, en muuta(!!)
(KP15-17 ovulaatiokipukin poissa?)
Tekisi mieli lähettää kukkia kirurgille. Mutta katsotaan nyt vielä. Jos nämä ei ollut vielä oikeat kuukautiset, kun ovulaatiotakaan ei ehkä ollut...
Vuotokin on lyhentynyt ja vähentynyt, ja (ällövaroitus!) se tympeä haju on poissa! Ennen vuoto haisi ällön tunkkaiselle (siis raadolle), ja nyt ihan raikkaalle ei-millekään.
Ja sitten vatsani, se on litteä! Litteämpi kuin minkään vatsatreenin jälkeen. Eikä se turvonnut kuukautisten aikana.
Kaiken lisäksi on perjantai. En tarvinnut saikkua menkkojen takia, ja viikonloppu on edessä. Voiko enää paremmin olla. Ah.
P.s. unohdin mainita, että myös peittojen heiluttelu onnistuu jo alkukierrosta! Olin aivan unohtanut, että sellaistakin voi harrastaa.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
KP1
Kierto alkoi alusta. Testi oli oikein puhdas negatiivinen. Vielä iltapäivällä roskiksessakin se ilkkui puhtauttaan.
Kipu on hallinnassa, mutta pää töissä aivan jossain muualla koko päivän. En saanut oikein mitään aikaan. Ajatus leikkasi kuin syömäpuikko.
Se tuntuu ihanalta, että kohdun ympärillä ei tunnu kipua. Sivuilla ja vähän ylempänä kipristelee ja vessassa käynti kirpaisee edelleen. Mutta onhan tää nyt way better. Kannatti leikata. Kuulin leikkauksen jälkeen kauhutarinan, miten pieleen tämmöinen leikkaus voi mennä. Päätin silti, että omalla kohdalla tilanne oli se, että joko leikataan tai en enää pysty raskautta yrittämäänkään, eli siinä mielessä lopputulos ei kauheasti huonompi voinut olla.
Tulevaisuus näyttää sumuiselta. Olen vähän miettinyt, että entä jos en ikinä tule raskaaksi. En osaa kuvitella sitä. Enkä osaa kuvitella sitä plussaakaan.
Nyt vaan sitten eletään taas pätkä eteenpäin. Pari viikkoa ovulaatioon, toivottavasti. Patologilta tuli lausunto, että näytteeksi on mennyt pala munasarjaa. Toivottavasti jäljelle jäi vielä tarpeeksi.
Kipu on hallinnassa, mutta pää töissä aivan jossain muualla koko päivän. En saanut oikein mitään aikaan. Ajatus leikkasi kuin syömäpuikko.
Se tuntuu ihanalta, että kohdun ympärillä ei tunnu kipua. Sivuilla ja vähän ylempänä kipristelee ja vessassa käynti kirpaisee edelleen. Mutta onhan tää nyt way better. Kannatti leikata. Kuulin leikkauksen jälkeen kauhutarinan, miten pieleen tämmöinen leikkaus voi mennä. Päätin silti, että omalla kohdalla tilanne oli se, että joko leikataan tai en enää pysty raskautta yrittämäänkään, eli siinä mielessä lopputulos ei kauheasti huonompi voinut olla.
Tulevaisuus näyttää sumuiselta. Olen vähän miettinyt, että entä jos en ikinä tule raskaaksi. En osaa kuvitella sitä. Enkä osaa kuvitella sitä plussaakaan.
Nyt vaan sitten eletään taas pätkä eteenpäin. Pari viikkoa ovulaatioon, toivottavasti. Patologilta tuli lausunto, että näytteeksi on mennyt pala munasarjaa. Toivottavasti jäljelle jäi vielä tarpeeksi.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
KP1!
It's here! Japanin lippu salkoon!
Enkä edes tietäisi, ellen olisi käynyt vessassa.
Tietysti kipulääkitys on tuhti, mutta niin se on aina tähän aikaan kuukaudesta. Sitäpaitsi unohdin klo 12 lääkkeenoton kokonaan.
Menin heti laskuriin. Laskuri ymmärsi heti mitä haluan, painoin vain "enter" ja laskuri antoi lasketun ajan 14.1.2014, kun kuukautisten alkamispäivä on tänään. Kätevää. Nyt kun l.a. on vuoden 2014 puolella nopeimmillaankin, ei tarvii ressata jostain ehtimisestä, kun joka tapauksessa menee ensi vuoteen. Voi ajatella että ehkä vuonna 2014 se tapahtuu. Tähän mahtuu vielä IVFkin tarvittaessa, ja silti ehtii.
Olin jo unohtanut, miten raskaaksi tulemista jännätään. Nyt vaikuttaa siltä, että tuntuma on tulossa takaisin...
Enkä edes tietäisi, ellen olisi käynyt vessassa.
Tietysti kipulääkitys on tuhti, mutta niin se on aina tähän aikaan kuukaudesta. Sitäpaitsi unohdin klo 12 lääkkeenoton kokonaan.
Menin heti laskuriin. Laskuri ymmärsi heti mitä haluan, painoin vain "enter" ja laskuri antoi lasketun ajan 14.1.2014, kun kuukautisten alkamispäivä on tänään. Kätevää. Nyt kun l.a. on vuoden 2014 puolella nopeimmillaankin, ei tarvii ressata jostain ehtimisestä, kun joka tapauksessa menee ensi vuoteen. Voi ajatella että ehkä vuonna 2014 se tapahtuu. Tähän mahtuu vielä IVFkin tarvittaessa, ja silti ehtii.
Olin jo unohtanut, miten raskaaksi tulemista jännätään. Nyt vaikuttaa siltä, että tuntuma on tulossa takaisin...
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Leikkauskertomus eli todellinen prinsessa?
Ensin kiitokset kaikille tsemppauksista, olette niin parhaita. Ihan kuin olisin oppimassa, että aina ei tarvitse pärjätä yksin, ja se taputus olalle tuntuu aika kivalta eikä yhtään sääli(ttä)vältä. Joka tapauksessa jokainen kannustuksen sana lämmitti mieltä ja lämmittää vieläkin. Nyt leikkauksesta on selvitty, ja hyvin meni.
Menin siis osastolle aamulla seitsemäksi, pari muutakin potilasta oli tulossa päiväkirurgiseen leikkaukseen. Vaatteet vaihdettiin niskasta solmittavaan paitaan, jättipikkupöksyihin ja sairaalasukkiin, ja aamutakki oli samanlainen vaaleansininen kuin tuoreilla äideillä synnytyspuolella. Sitten odoteltiin, mukava hoitaja kävi läpi esitietolomakkeen, kirurgi kävi tapaamassa ja kertoi suunnitelmat, sitten sain rauhoittavaa lääkettä ja se vei pahimman terän jännityksestä. Jännitti kyllä aika tavalla.
Leikkaussalissa kaikki hoitajat esittäytyivät ja käytiin vielä läpi kuka olen ja mitä tänään tehdään. Tuli turvallinen olo. Anestesialääkäri oli ihana, oikein hoivaavainen ja minut aseteltiin mukavaan asentoon leikkauspöydälle. Yllättävän mukavasti sitä voi ketarat ojossakin olla! Nukutusaine kirveli mennessään, ja seuraavaksi heräsin heräämössä. Pian heräämisen jälkeen anestesialääkäri tuli kertomaan, että oli se tarpeellinen leikkaus. Tajusin vasta myöhemmin, että oma hoitajani osastolta oli etukäteen päättänyt, että minulla on vain se pieni ultraäänessä näkynyt kysta ja muu on turhanvalittamista. Tälle hoitajalle piti muiden hoitajien pari kertaa erikseen sanoa, että kyllä siellä oli endometrioosia, kun hän tuli hakemaan minua osastolle ja tohotti että no niin, pikku kysta on poistettu. Ehkä hän ajatteli, että kysta oli herne prinsessan patjan alla? Mutta se nyt oli vain pieni kauneusvirhe, hoitaja oli kuitenkin muuten pätevän oloinen ja ohjeisti moneen kertaan, miten haavojen kanssa toimitaan ja antoi vinkkejä asennoista, joissa vatsaonteloon laitettu kaasu parhaiten pääsee poistumaan. Parhaat vinkit olivat:
1) Laita sohvalle valmiiksi paikka, johon pääset hetkeksi makaamaan peppu päätä korkeammalla, kun hartiaa alkaa pistää.
2) Kylkimakuulla kannattaa olla mieluummin oikealla kyljellä kuin vasemmalla. Kaasu pääsee paremmin röyhtäysten mukana ulos ja tämä myös vähentää hartiapistosta.
Ilmakuplat tuntuvat vinkeältä mennessään aina vatsan korkeimpaan kohtaan! Kipua on ollut vähemmän kuin kuukautisten aikaan, mikä on ollut tosi iloinen yllätys. Kertoo tosin ehkä vain siitä, miten kivuliaat menkat on olleet... Kipu on myös vähemmän pelottavaa, kun se tulee lähinnä liikkuessa, eikä yllätä tappavina kouristuksina ja pistoina milloin vain.
Kirurgi tuli leikkauksen jälkeen tapaamaan osastolle, ja kertoi kuvien kera leikkauksen kulusta. Munatorvet olivat molemmat auki. Virtsarakon seutu oli puhdas. Kohdun takapuoli oli täynnä purskahtelevaa tuoretta endometrioosia, ja endo oli liimannut kaikki värkit paikoilleen. Ilmeisesti se haittaa raskaaksi tulemista, kun munanjohtimien pitää päästä hakemaan munasolu sieltä munasarjasta, ja ne poloiset olivat siis kiinni alustassaan. Nyt toiveissa onkin että raskaus voisi päästä alkamaan ihan kotikonsteilla! Pitkästä aikaa itsekin ajattelin, että vau, olisiko se mahdollista? Tietysti, olen kuullut nämä sanat ennenkin...
Leikkaus tehtiin nyt aika suppeasti ilmeisesti, eli jatkossa voi olla että joudun sinne uudestaan. Ensi kerralla ei ehkä jännitä niin paljon. Ajatus oli kuitenkin, että tällä saataisiin pahimmat kivut pois, ja sillä välin minut raskaaksi. Sopii hyvin. Mies on ihanan innoissaan, ja minäkin uskallan vähän olla. Päästään taas tositoimiin!
Tässä vielä kuva anestesialääkärin jättämästä jäljestä, hän oli niin suloinen että pistojälkikin on sydämen muotoinen! :) <3
Menin siis osastolle aamulla seitsemäksi, pari muutakin potilasta oli tulossa päiväkirurgiseen leikkaukseen. Vaatteet vaihdettiin niskasta solmittavaan paitaan, jättipikkupöksyihin ja sairaalasukkiin, ja aamutakki oli samanlainen vaaleansininen kuin tuoreilla äideillä synnytyspuolella. Sitten odoteltiin, mukava hoitaja kävi läpi esitietolomakkeen, kirurgi kävi tapaamassa ja kertoi suunnitelmat, sitten sain rauhoittavaa lääkettä ja se vei pahimman terän jännityksestä. Jännitti kyllä aika tavalla.
Leikkaussalissa kaikki hoitajat esittäytyivät ja käytiin vielä läpi kuka olen ja mitä tänään tehdään. Tuli turvallinen olo. Anestesialääkäri oli ihana, oikein hoivaavainen ja minut aseteltiin mukavaan asentoon leikkauspöydälle. Yllättävän mukavasti sitä voi ketarat ojossakin olla! Nukutusaine kirveli mennessään, ja seuraavaksi heräsin heräämössä. Pian heräämisen jälkeen anestesialääkäri tuli kertomaan, että oli se tarpeellinen leikkaus. Tajusin vasta myöhemmin, että oma hoitajani osastolta oli etukäteen päättänyt, että minulla on vain se pieni ultraäänessä näkynyt kysta ja muu on turhanvalittamista. Tälle hoitajalle piti muiden hoitajien pari kertaa erikseen sanoa, että kyllä siellä oli endometrioosia, kun hän tuli hakemaan minua osastolle ja tohotti että no niin, pikku kysta on poistettu. Ehkä hän ajatteli, että kysta oli herne prinsessan patjan alla? Mutta se nyt oli vain pieni kauneusvirhe, hoitaja oli kuitenkin muuten pätevän oloinen ja ohjeisti moneen kertaan, miten haavojen kanssa toimitaan ja antoi vinkkejä asennoista, joissa vatsaonteloon laitettu kaasu parhaiten pääsee poistumaan. Parhaat vinkit olivat:
1) Laita sohvalle valmiiksi paikka, johon pääset hetkeksi makaamaan peppu päätä korkeammalla, kun hartiaa alkaa pistää.
2) Kylkimakuulla kannattaa olla mieluummin oikealla kyljellä kuin vasemmalla. Kaasu pääsee paremmin röyhtäysten mukana ulos ja tämä myös vähentää hartiapistosta.
Ilmakuplat tuntuvat vinkeältä mennessään aina vatsan korkeimpaan kohtaan! Kipua on ollut vähemmän kuin kuukautisten aikaan, mikä on ollut tosi iloinen yllätys. Kertoo tosin ehkä vain siitä, miten kivuliaat menkat on olleet... Kipu on myös vähemmän pelottavaa, kun se tulee lähinnä liikkuessa, eikä yllätä tappavina kouristuksina ja pistoina milloin vain.
Kirurgi tuli leikkauksen jälkeen tapaamaan osastolle, ja kertoi kuvien kera leikkauksen kulusta. Munatorvet olivat molemmat auki. Virtsarakon seutu oli puhdas. Kohdun takapuoli oli täynnä purskahtelevaa tuoretta endometrioosia, ja endo oli liimannut kaikki värkit paikoilleen. Ilmeisesti se haittaa raskaaksi tulemista, kun munanjohtimien pitää päästä hakemaan munasolu sieltä munasarjasta, ja ne poloiset olivat siis kiinni alustassaan. Nyt toiveissa onkin että raskaus voisi päästä alkamaan ihan kotikonsteilla! Pitkästä aikaa itsekin ajattelin, että vau, olisiko se mahdollista? Tietysti, olen kuullut nämä sanat ennenkin...
Leikkaus tehtiin nyt aika suppeasti ilmeisesti, eli jatkossa voi olla että joudun sinne uudestaan. Ensi kerralla ei ehkä jännitä niin paljon. Ajatus oli kuitenkin, että tällä saataisiin pahimmat kivut pois, ja sillä välin minut raskaaksi. Sopii hyvin. Mies on ihanan innoissaan, ja minäkin uskallan vähän olla. Päästään taas tositoimiin!
Tässä vielä kuva anestesialääkärin jättämästä jäljestä, hän oli niin suloinen että pistojälkikin on sydämen muotoinen! :) <3
maanantai 25. helmikuuta 2013
Huumoria :)
Viimeiset kuukautiset eivät sujuneet ihan niin kivuttomasti kuin olisin toivonut. (Ei kai hormonitkaan saa sisäistä verenvuotoa katoamaan.)
Olin siis vaihteeksi kipuinen. Olin ottamassa päivän ehkä kolmatta särkylääkettä, kun mies tuli pahaa aavistamatta näyttämään sormeaan. Sormen reunassa, kynnen vieressä, oli pieni nahkakaistale liuskoittunut ja tehnyt pienen haavan ihoon - tämä on niin vähäpätöinen vaiva, että en löytänyt netistä edes kuvaa malliksi. "Siis tiedätkö miten kipeä tällainen voi olla?"
Tuijotin sormea hetken. Sitten repesimme molemmat nauruun.
Ensimmäistä kertaa nauroin endometrioosille.
Se tuntui hyvältä.
Plus, minulla on ihana mies. Naurua ja ihana mies. Ne helpottaa oloa kummasti.
Olin siis vaihteeksi kipuinen. Olin ottamassa päivän ehkä kolmatta särkylääkettä, kun mies tuli pahaa aavistamatta näyttämään sormeaan. Sormen reunassa, kynnen vieressä, oli pieni nahkakaistale liuskoittunut ja tehnyt pienen haavan ihoon - tämä on niin vähäpätöinen vaiva, että en löytänyt netistä edes kuvaa malliksi. "Siis tiedätkö miten kipeä tällainen voi olla?"
Tuijotin sormea hetken. Sitten repesimme molemmat nauruun.
Ensimmäistä kertaa nauroin endometrioosille.
Se tuntui hyvältä.
Plus, minulla on ihana mies. Naurua ja ihana mies. Ne helpottaa oloa kummasti.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Rock bottom
Olen rikki. Sisälläni on teräviä lasinsiruja. Päässäni hakkaa kolme moukaria. Sydän on murtunut.
Sain raivarin miehelle. Hän meni lausumaan sanat: "voimmehan me odottaa kuusi kuukautta leikkausta, jos sen jälkeen pääsemme heti hoitoihin."
"OLITKO SINÄ VITUN IDIOOTTI PAIKALLA KUN LÄÄKÄRI KIRJOITTI KOLME PÄIVÄÄ SAIKKUA SIKSI ETTÄ OLEN NIIN KIPEÄ? MISSÄ OLIT KUN SOVITTIIN ETTÄ ENÄÄ YHDET KUUKAUTISET? MINÄ EN JAKSA ENÄÄ KUUTTA KUUKAUTTA, JAKSAN EHKÄ YHDEN. YHDEN! KUUDESTA KUUKAUDESTA OLEN KUUSI VIIKKOA HELVETIN KIPEÄ, HELPPOHAN SE ON SANOA ETTÄ PUOLI VUOTTA MENEE TUOSTA VAIN KUN VOI VAIN ISTUA SIINÄ JA KEITTÄÄ TEETÄ. EPÄILEN ONKO SUA IKINÄ SATTUNUT NIIN PALJON. YMMÄRRÄTKÖ OLLENKAAN ETTEI KUUKAUTISTEN ALKAMISESSA OLE KYSE MISTÄÄN PETTYMYKSISTÄ, VAAN NIISTÄ SAATANALLISISTA KIVUISTA, JOIDEN KANSSA EI TODELLAKAAN EHDI MIETTIÄ JOTAIN LAPSEN SAAMISTA. Eikä kukaan kysy, jaksanko vielä. Et edes sinä."
"No jaksatko?"
"EN!"
Yrityskierto 20, kierron päivä 7 ja voimat alkavat tosiaan olla lopussa.
Sain raivarin miehelle. Hän meni lausumaan sanat: "voimmehan me odottaa kuusi kuukautta leikkausta, jos sen jälkeen pääsemme heti hoitoihin."
"OLITKO SINÄ VITUN IDIOOTTI PAIKALLA KUN LÄÄKÄRI KIRJOITTI KOLME PÄIVÄÄ SAIKKUA SIKSI ETTÄ OLEN NIIN KIPEÄ? MISSÄ OLIT KUN SOVITTIIN ETTÄ ENÄÄ YHDET KUUKAUTISET? MINÄ EN JAKSA ENÄÄ KUUTTA KUUKAUTTA, JAKSAN EHKÄ YHDEN. YHDEN! KUUDESTA KUUKAUDESTA OLEN KUUSI VIIKKOA HELVETIN KIPEÄ, HELPPOHAN SE ON SANOA ETTÄ PUOLI VUOTTA MENEE TUOSTA VAIN KUN VOI VAIN ISTUA SIINÄ JA KEITTÄÄ TEETÄ. EPÄILEN ONKO SUA IKINÄ SATTUNUT NIIN PALJON. YMMÄRRÄTKÖ OLLENKAAN ETTEI KUUKAUTISTEN ALKAMISESSA OLE KYSE MISTÄÄN PETTYMYKSISTÄ, VAAN NIISTÄ SAATANALLISISTA KIVUISTA, JOIDEN KANSSA EI TODELLAKAAN EHDI MIETTIÄ JOTAIN LAPSEN SAAMISTA. Eikä kukaan kysy, jaksanko vielä. Et edes sinä."
"No jaksatko?"
"EN!"
Yrityskierto 20, kierron päivä 7 ja voimat alkavat tosiaan olla lopussa.
Daft Punk: Harder Better Faster Stronger
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Saikulla
Joskus hädän hetkellä saa sen ihanan lääkärin ja sitten kaikki on hyvin, vaikka onkin kipeä. Olin pieni itkevä mytty, mutta se ei haitannut. Sain sympatiaa ja saikkua ja vahvoja kipulääkkeitä. Jos kipu ei niillä helpota, saan mennä gynen päivystykseen näytille.
EDIT: Kipulääke alkoi vaikuttaa, ja ensin tuntui mukavalta pumpulilta, jossa kipu tuntuu mutta ei häiritse, vaan sitten meni överiksi ja tuli paha öklöttävä olo. Puolikkaasta tabletista. Ähhhhh. Lääkärikin soitti vielä, oli selvittänyt leikkausasiaa ja näyttää siltä että joudun hyvinkin jonottamaan sen 6kk, mutta yrittävät nopeuttaa sitä. Jes.
Sovin miehen kanssa että ensi kierrosta aloitan pillerit. En jaksa tämmöistä paskailua ja parkailua enää, enkä noita lääkkeitä joista pää on ihan töhnässä. Sanokoot mitä sanoo, olen mieluummin terve ja suht onnellinen lapseton kuin itkevä mytty/lääkehöyryinen pahoinvoiva lapseton. Nyt ollaan jo pahimman ohi tältä erää, niin annetaan vielä yksi mahdollisuus, olkoonkin olematon. Tervetuloa ovulaatio, odotan 28 ovistestin kanssa saapumistasi.
EDIT: Kipulääke alkoi vaikuttaa, ja ensin tuntui mukavalta pumpulilta, jossa kipu tuntuu mutta ei häiritse, vaan sitten meni överiksi ja tuli paha öklöttävä olo. Puolikkaasta tabletista. Ähhhhh. Lääkärikin soitti vielä, oli selvittänyt leikkausasiaa ja näyttää siltä että joudun hyvinkin jonottamaan sen 6kk, mutta yrittävät nopeuttaa sitä. Jes.
Sovin miehen kanssa että ensi kierrosta aloitan pillerit. En jaksa tämmöistä paskailua ja parkailua enää, enkä noita lääkkeitä joista pää on ihan töhnässä. Sanokoot mitä sanoo, olen mieluummin terve ja suht onnellinen lapseton kuin itkevä mytty/lääkehöyryinen pahoinvoiva lapseton. Nyt ollaan jo pahimman ohi tältä erää, niin annetaan vielä yksi mahdollisuus, olkoonkin olematon. Tervetuloa ovulaatio, odotan 28 ovistestin kanssa saapumistasi.
tiistai 22. tammikuuta 2013
It gets worse before it gets better
KP3 ja sattuu enemmän kuin pitkään aikaan. Sattuu vessassa, sattuu istuessa, sattuu ylös noustessa, sattuu kun yrittää kumartua solmimaan kengännauhoja. Sattuu kun ilma liikkuu mahassa. Stn. Töissä en voi enää tämmöisessä kunnossa olla. Tänään juuri ja juuri sain pidettyä pokerin jotenkin, läheltä piti kyllä. Kävin vessassa itkemässä ja irvistelemässä kivusta ja lähdin kotiin heti kun kehtasin.
Että varmaan pitää tiedottaa pomoa asiasta. Ja leikkauksesta. Juuri nyt en pysty, kun keskityn vaan selviämään tästä hetkestä. Mutta pian. Piakkoin.
Saako kuukautisten takia olla saikulla?
Että varmaan pitää tiedottaa pomoa asiasta. Ja leikkauksesta. Juuri nyt en pysty, kun keskityn vaan selviämään tästä hetkestä. Mutta pian. Piakkoin.
Saako kuukautisten takia olla saikulla?
lauantai 22. joulukuuta 2012
Yksi pilleri
Tänään on KP1, YK19. Edellinen kierto oli 32 päivää, ovulaatio oli myöhässä ja luteaalivaihe kesti 14 vrk. Blogi osoittautui parhaaksi paikaksi laittaa tällaisia asioita muistiin.
Muistatteko vuosien takaa sellaisen radio-ohjelman kuin Leila ja Annukka? Tuli Radio Mafiasta muistaakseni, sitäkään ei enää ole. Siinä oli yksi ikimuistoinen jakso, jossa Annukalla oli naistenvaivoja ja Leila huudahti siihen että pyh, minulla ei ole menkkoja ollenkaan! Annukka ihmetteli sitä ja Leila kertoi syövänsä pillereitä jatkuvasti, ilman taukoja. Ei taukoja, ei menkkoja.
Ajattelin, että Leila on hullu, ja nauroin jutulle. Kuka näin kreisejä juttuja edes keksii?
Myöhemmin kävi niin, että käytin itse samaa taktiikkaa. Aluksi lääkärin määräystä vastaan, sitten lääkärin määräyksestä. Ajat muuttuu.
Tämän viikon alussa aivan epätoivoissani menkkojen alkamisesta taas kivulla ja tuhrulla, koko viikko oli menossa pilalle. Olin aikamoisen hajalla aikataulun pitenemisestä ja lääkärin tuhahduksesta kysymykselle, voisinko aloittaa jonkun lääkityksen, kun en taida jaksaa kipujen kanssa enää kauan. Sitten muistin, mikä kipuun auttaa parhaiten. (Tätä ihmettelin jo silloin kun pillerit olivat vielä käytössä.)
Nimittäin kipu häviää yhdellä ehkäisypillerillä. Otan sen aamulla, ja illalla kipu on poissa. Se on ihan oikeasti ihmelääke, en tiedä miten se voikin auttaa niin hyvin. Ja onneksi yöpöydän laatikossa oli vielä yksi käyttämätön liuska pillereitä.
Otin illalla yhden.
Aamulla kipu oli poissa.
Selvisin viikosta, ja vasta tänään alkaa kipu kunnolla voimistua. Tuntui ihmeellisen helpottavalta saada ensinnäkin kipu pois, ja toisena vielä saada se hallintaan. Voin itse päättää, milloin se tulee ja saan sen tarvittaessa pois. Nyt kun edessä on vielä lukemattomia kuukausia, tämä on minun mielenterveydelle iso juttu. En kyllä tiedä miten selitän tämän lääkärille, vai kerronko ollenkaan...
Minun on hyvin, hyvin vaikea uskoa että kipujen pitäminen edesauttaisi raskaaksi tulemista. Hullua, että joskus yhden pillerin unohtaminen oli hätätilanne! Ja nyt yhden pillerin ottaminen pilaisi kaiken? En oikein usko.
Terveisin kerettiläinen :)
Muistatteko vuosien takaa sellaisen radio-ohjelman kuin Leila ja Annukka? Tuli Radio Mafiasta muistaakseni, sitäkään ei enää ole. Siinä oli yksi ikimuistoinen jakso, jossa Annukalla oli naistenvaivoja ja Leila huudahti siihen että pyh, minulla ei ole menkkoja ollenkaan! Annukka ihmetteli sitä ja Leila kertoi syövänsä pillereitä jatkuvasti, ilman taukoja. Ei taukoja, ei menkkoja.
Ajattelin, että Leila on hullu, ja nauroin jutulle. Kuka näin kreisejä juttuja edes keksii?
Myöhemmin kävi niin, että käytin itse samaa taktiikkaa. Aluksi lääkärin määräystä vastaan, sitten lääkärin määräyksestä. Ajat muuttuu.
Tämän viikon alussa aivan epätoivoissani menkkojen alkamisesta taas kivulla ja tuhrulla, koko viikko oli menossa pilalle. Olin aikamoisen hajalla aikataulun pitenemisestä ja lääkärin tuhahduksesta kysymykselle, voisinko aloittaa jonkun lääkityksen, kun en taida jaksaa kipujen kanssa enää kauan. Sitten muistin, mikä kipuun auttaa parhaiten. (Tätä ihmettelin jo silloin kun pillerit olivat vielä käytössä.)
Nimittäin kipu häviää yhdellä ehkäisypillerillä. Otan sen aamulla, ja illalla kipu on poissa. Se on ihan oikeasti ihmelääke, en tiedä miten se voikin auttaa niin hyvin. Ja onneksi yöpöydän laatikossa oli vielä yksi käyttämätön liuska pillereitä.
Otin illalla yhden.
Aamulla kipu oli poissa.
Selvisin viikosta, ja vasta tänään alkaa kipu kunnolla voimistua. Tuntui ihmeellisen helpottavalta saada ensinnäkin kipu pois, ja toisena vielä saada se hallintaan. Voin itse päättää, milloin se tulee ja saan sen tarvittaessa pois. Nyt kun edessä on vielä lukemattomia kuukausia, tämä on minun mielenterveydelle iso juttu. En kyllä tiedä miten selitän tämän lääkärille, vai kerronko ollenkaan...
Minun on hyvin, hyvin vaikea uskoa että kipujen pitäminen edesauttaisi raskaaksi tulemista. Hullua, että joskus yhden pillerin unohtaminen oli hätätilanne! Ja nyt yhden pillerin ottaminen pilaisi kaiken? En oikein usko.
Terveisin kerettiläinen :)
tiistai 20. marraskuuta 2012
Hyvin hauskaa, tätiseni!
Japp, täällä odotellaan edelleen koopeeykköstä. Jotain tuhrua on tullut, kivut samaa pientä alkavaa vihlontaa nyt neljättä päivää, ja nyt on kyllä jo 15 dpo. Jos siis muistan oikein, viime aikoina ei ole tullut kirjattua ihan yhtä orjallisesti näitä kierron vaiheita ylös, kuin ennen...
Kun siellä joku kuitenkin ehdottaa ja itsekin mietin jo että ei helvata, on se testattava, niin kerrotaan nyt sekin että tein raskaustestin. Jo eilen. Oli negatiivinen. Ei ollut pettymys. Eli jotain positiivista siinä oli, vaikka tulos ei ollutkaan.
Ja muistellaanpa kiertoakin nyt kun tälle tielle lähdettiin, juuri oletetun ovulaation aikaan ei kyllä ollut seksiä, ei huvittanut ja suoraan sanottuna ajattelin että nyt on todennäköisyydet jo niin isosti meitä vastaan että en lähe vaan sen takia. Muutaman päivän säteellä kuitenkin oli jotain toimintaa. Että ei kai se mahdotonta ole. Herkutellaanpa hetki sillä ajatuksella... Noin. Ja ei kyllä haittaa yhtään, että kivut siirtyy vaikka nyt sitten parilla päivällä eteenpäin. On se niin sietämätöntä toi vuotaminen.
Kun siellä joku kuitenkin ehdottaa ja itsekin mietin jo että ei helvata, on se testattava, niin kerrotaan nyt sekin että tein raskaustestin. Jo eilen. Oli negatiivinen. Ei ollut pettymys. Eli jotain positiivista siinä oli, vaikka tulos ei ollutkaan.
Ja muistellaanpa kiertoakin nyt kun tälle tielle lähdettiin, juuri oletetun ovulaation aikaan ei kyllä ollut seksiä, ei huvittanut ja suoraan sanottuna ajattelin että nyt on todennäköisyydet jo niin isosti meitä vastaan että en lähe vaan sen takia. Muutaman päivän säteellä kuitenkin oli jotain toimintaa. Että ei kai se mahdotonta ole. Herkutellaanpa hetki sillä ajatuksella... Noin. Ja ei kyllä haittaa yhtään, että kivut siirtyy vaikka nyt sitten parilla päivällä eteenpäin. On se niin sietämätöntä toi vuotaminen.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Kipua ennen kp1
Nyt on tunnustettava, että olen lipsunut vähän järkevän lapsettoman roolista. Tai olenko ollut sellainen, en ole ihan varma, mutta yritys on ainakin kova.
No, siis. Menkkakivut alkoivat eilen aamulla. Ja menkat eivät alkaneet vielä tänäänkään. Toiveikas lapseton päässäni sanoi: jos nyt olisi tärpännyt? Järkevä lapseton sanoi: ovis oli pari päivää myöhässä, ja täydellisesti toimiva keltarauhasesi sammuu 14 vuorokautta siitä. 1+1= kp1 vasta huomenna. (mihin Toiveikas: vähän ärsyttävä toi Järkevä lapseton.)
Onko täällä muita sellaisia, joilla tämä on ongelma: kivut alkaa, mutta vuoto ei vielä, ja miettii että uskaltaako käyttää tulehduskipulääkkeitä, kun ne voi haitata (mitäs ne voikaan haitata paitsi ovulaatiota? pakkausselosteessa ei lue), ja sit jos niistä haluaa parhaan tehon niin pitäisi aloittaa mahdollisimman aikaisin ennen kuin kipu pahenee ihan mahdottomaksi.
Askarruttaa siis, että jos tulen joskus raskaaksi, niin voiko niitä samoja kipuja silti olla. Vai onko ne "menkkamaiset kivut" mitä ihmisillä on, enemmän sellaisia "normaaleja menkkakipuja". Ja onko Buranasta haittaa muulloin kuin oviksen aikaan. Haittaako se kiinnittymistä tai jotain muuta tärkeää kohtaa?
No, siis. Menkkakivut alkoivat eilen aamulla. Ja menkat eivät alkaneet vielä tänäänkään. Toiveikas lapseton päässäni sanoi: jos nyt olisi tärpännyt? Järkevä lapseton sanoi: ovis oli pari päivää myöhässä, ja täydellisesti toimiva keltarauhasesi sammuu 14 vuorokautta siitä. 1+1= kp1 vasta huomenna. (mihin Toiveikas: vähän ärsyttävä toi Järkevä lapseton.)
Onko täällä muita sellaisia, joilla tämä on ongelma: kivut alkaa, mutta vuoto ei vielä, ja miettii että uskaltaako käyttää tulehduskipulääkkeitä, kun ne voi haitata (mitäs ne voikaan haitata paitsi ovulaatiota? pakkausselosteessa ei lue), ja sit jos niistä haluaa parhaan tehon niin pitäisi aloittaa mahdollisimman aikaisin ennen kuin kipu pahenee ihan mahdottomaksi.
Askarruttaa siis, että jos tulen joskus raskaaksi, niin voiko niitä samoja kipuja silti olla. Vai onko ne "menkkamaiset kivut" mitä ihmisillä on, enemmän sellaisia "normaaleja menkkakipuja". Ja onko Buranasta haittaa muulloin kuin oviksen aikaan. Haittaako se kiinnittymistä tai jotain muuta tärkeää kohtaa?
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Takaisin lähtöruutuun
Kuukautisten alkaminen ei varsinaisesti yllättänyt. Iloinen yllätys oli se, että infernaaliset menkkakivut jättivät kierroksen väliin. Pääsin toteamaan sen, minkä epäilin olevan vain itselleni keksimä peitetarina: oikeasti pelkään tässä vauvaprojektissa eniten kuukautisia.
Minulla menkat ei ole mikään vähän epämukavuutta aiheuttava tuhru pikkuhousuissa. Ehei. Pari päivää ennen alkaa vähitellen voimistuva kipu, joka saavuttaa huippunsa ensimmäisenä tai toisena vuotopäivänä, jolloin pelkään että kuolen. Kipu on yhtä kovaa vielä seuraavana päivänä, jolloin pelkään että en kuole. Kipulääkkeet auttavat, mutta eivät tarpeeksi.
Joitakin vuosia sitten kuulin jostain, että e-pillereitä voi käyttää monta liuskaa peräkkäin - 28 päivän kiertoon on päädytty osin siksi, että ehkäisy tuntuisi ihmisistä "luonnolliselta", ja osin tällä oli jotain tekemistä katolilaisuuden kanssa.
Siitä alkoi uusi aika elämässäni. Liikuntaharrastukset eivät joutuneet viikon tauolle kerran kuukaudessa, kunto koheni, opiskelut alkoivat sujua, yhdyntäkivut hävisivät. Yhteenvetona: elämästä tuli parempaa. YTHS:n gynekologi uhkaili lapsettomuudella, jos jatkan tätä rataa. Vasta myöhemmin sain selville, että jos kipu on endometrioosia, olen lapseton 50% todennäköisyydellä joka tapauksessa. Vuosi sitten oli viimein varaa yksityiseen gyneen, jolle myös kerroin, että olen pitänyt pitkää kiertoa muutaman vuoden. Hän otti päinvastaisen kannan, vaikka ei e-sanaa maininnutkaan. Sanoi vain: "Hyvä."
Tällä kierroksella, kun kipu on ollut hallittavissa lääkkeillä, mielikin voi ihan hyvin. Eihän tässä kiire ole. Kesä on parhaimmillaan, olen aloittamassa uudessa jännittävässä työssä ja... myönnettävä se on. Olen onnellinen.
Minulla menkat ei ole mikään vähän epämukavuutta aiheuttava tuhru pikkuhousuissa. Ehei. Pari päivää ennen alkaa vähitellen voimistuva kipu, joka saavuttaa huippunsa ensimmäisenä tai toisena vuotopäivänä, jolloin pelkään että kuolen. Kipu on yhtä kovaa vielä seuraavana päivänä, jolloin pelkään että en kuole. Kipulääkkeet auttavat, mutta eivät tarpeeksi.
Joitakin vuosia sitten kuulin jostain, että e-pillereitä voi käyttää monta liuskaa peräkkäin - 28 päivän kiertoon on päädytty osin siksi, että ehkäisy tuntuisi ihmisistä "luonnolliselta", ja osin tällä oli jotain tekemistä katolilaisuuden kanssa.
Siitä alkoi uusi aika elämässäni. Liikuntaharrastukset eivät joutuneet viikon tauolle kerran kuukaudessa, kunto koheni, opiskelut alkoivat sujua, yhdyntäkivut hävisivät. Yhteenvetona: elämästä tuli parempaa. YTHS:n gynekologi uhkaili lapsettomuudella, jos jatkan tätä rataa. Vasta myöhemmin sain selville, että jos kipu on endometrioosia, olen lapseton 50% todennäköisyydellä joka tapauksessa. Vuosi sitten oli viimein varaa yksityiseen gyneen, jolle myös kerroin, että olen pitänyt pitkää kiertoa muutaman vuoden. Hän otti päinvastaisen kannan, vaikka ei e-sanaa maininnutkaan. Sanoi vain: "Hyvä."
Tällä kierroksella, kun kipu on ollut hallittavissa lääkkeillä, mielikin voi ihan hyvin. Eihän tässä kiire ole. Kesä on parhaimmillaan, olen aloittamassa uudessa jännittävässä työssä ja... myönnettävä se on. Olen onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)