Viime päivien mietteitä ja aiheita joista kirjoittaisin, jos en olisi niin väsynyt:
Päänsärky
Ummetus
Väsymys
Millainen sänky vauvalle? Millaiset vaunut? Turvaistuin? Isofix vai turvavyökiinnitys? Tuleeko nyt se syyllisyys, myyjä vihjaa että vauva kuolee, jos ei hanki kalleinta (tämähän tapahtui oikeasti, Solsidanissa)? Kuinka paljon se tarvitsee vaatteita?
Listeria
Graavilohi
Sushi
Joululoman lukemisto:
Kuinka kasvattaa bébé
Äitikortti
Noiden linkkien takaa löytyy hyvin kirjoitettuja juttuja, joiden mielipiteet ovat niin lähellä omiani, ettei tässä ehkä tarvitse alkaa itse kirjoittamaan noista aiheista ;) Vaikka kai tämä väsymys joskus loppuu...
Elämää lapsettomuuden aikana ja sen jälkeen.
maanantai 30. joulukuuta 2013
perjantai 20. joulukuuta 2013
NT-ultra
Pääsimme vihdoin tapaamaan pikku nöpönenää. Hän poseerasi hienosti, vilkutti kaikilla viidellä sormella, maiskutteli suuta ja "hikkasi".
Kätilön tulkinnan mukaan "liikkeet ovat vielä refleksinomaisia".
Melkein jäätiin siihen käsitykseen, että meille vilkutettiin! Huh.
(Sillä hetkellä tuo kommentti oli kyllä onnellisen yhdentekevä, koska keskityin tuijottamaan kuvaruutua ja kyynelehtimään.)
Edelleen en meinaa uskoa, että tuo rakeinen kuva tarkoittaa, että meille tulee ihan oikea vauva. Pakahduttavan ihanaa. Se näyttää jo nyt ihan vauvalta. Seitsemän senttiä plus jalat! Niin iso jo, niin pieni vielä.
Nyt nauttimaan jouluvalmisteluista! (Tai siis päiväunista...)
Hyvää joulua kaikille vanhoille ja uusille lukijoille, ajatelkaa kaikkea ihanaa, mikä tulevaisuudessa odottaa!
Kätilön tulkinnan mukaan "liikkeet ovat vielä refleksinomaisia".
Melkein jäätiin siihen käsitykseen, että meille vilkutettiin! Huh.
(Sillä hetkellä tuo kommentti oli kyllä onnellisen yhdentekevä, koska keskityin tuijottamaan kuvaruutua ja kyynelehtimään.)
Edelleen en meinaa uskoa, että tuo rakeinen kuva tarkoittaa, että meille tulee ihan oikea vauva. Pakahduttavan ihanaa. Se näyttää jo nyt ihan vauvalta. Seitsemän senttiä plus jalat! Niin iso jo, niin pieni vielä.
Nyt nauttimaan jouluvalmisteluista! (Tai siis päiväunista...)
Hyvää joulua kaikille vanhoille ja uusille lukijoille, ajatelkaa kaikkea ihanaa, mikä tulevaisuudessa odottaa!
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Ja sehän on luonnollinen syy
Ensimmäinen kolmannes on kohta valmis.
!!!
Ollaan kerrottu lähipiirille uutiset, ja saatu kyynelehtiä yhdessä monessa seurassa. Kertominen on siitä ihanaa, että saa kokea uudelleen sen ilon ja yllätyksen, minkä positiivinen testi aiheutti. Oltiin pidetty pokeri tosi hyvin, ja äitini oli jopa vähän närkästynyt, kun ei ollut huomannut raskautta minusta. Minusta on ihan ymmärrettävää, että parin vuoden odotuksen jälkeen voi vähän tarkkaavaisuus herpaantua.
Ihmisillä herää myös välittömästi aika pitkälle meneviä ajatuksia, joita en itse ollut tullut ollenkaan vielä miettineeksi: kesävauva! (toistuu joka kerta) Oo, ensi jouluna meillä on täällä pikkuisia! Sitten meidän lapset ystävystyy!
Väsyttää aivan sairaasti. Löysin työpöydältäni hiirimatossa olevan rannetuen tyynyn ja nukahdin yhtenä päivänä nojaten päätä siihen.
Toisaalta jaksan paremmin kuin ennen. Juostiin miehen kanssa ratikkaa kiinni yhtenä iltana kyläilyreissun jälkeen, ja pysyin kannoilla pysäkille asti. Sanoin miehelle, että mene vaan edeltä, ja mies totesi ettei pääse lujempaa! Se oli hassua (ja ennennäkemätöntä).
Tuntuu, että lihakset kasvaa, vaikka töiden jälkeen nukun tunnin päiväunet ja sitten löhöän illan sohvalla. Tälle havainnolle löytyi pikaisella g-haulla tukeakin: Istukkahormoni on rikoslain 44. luvun pykälän 16 ensimmäiseen momenttiin liittyvän asetuksen (705/2002) mukaan dopingaine. Istukkahormonin ajatellaan vaikuttavan lievästi anabolisesti eli lihaksia rakentavasti ja voimaa antavasti.
Hehee.
Harmi vain, että en oikein pysy hereillä, mikä vähän rajoittaa treenaamista.
Olen välillä miettinyt murehtimista ja sitä, miksi en ole huolissani. Huoli on vain ohikiitävä hetki silloin tällöin, pieni ohimenevä ajatus. Muuten mieli on rauhallinen. Ajattelen, miten ihanaa on, että meillä on nyt 98% mahdollisuus saada lapsi, kun jossain vaiheessa raskautumisen todennäköisyys oli varmaan 2% luokkaa.
Hormonit kai vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Muistelen kaveriani, joka tuli vahinkoraskaaksi kesken opintojen yhden illan jutusta, ja päätti pitää lapsen. Hän oli silloin mielestäni oudon seesteinen ja totesi, että kaikki järjestyy - ja niin tietenkin kävi. Nyt olen itse oudon seesteinen. Kaikki järjestyy.
!!!
Ollaan kerrottu lähipiirille uutiset, ja saatu kyynelehtiä yhdessä monessa seurassa. Kertominen on siitä ihanaa, että saa kokea uudelleen sen ilon ja yllätyksen, minkä positiivinen testi aiheutti. Oltiin pidetty pokeri tosi hyvin, ja äitini oli jopa vähän närkästynyt, kun ei ollut huomannut raskautta minusta. Minusta on ihan ymmärrettävää, että parin vuoden odotuksen jälkeen voi vähän tarkkaavaisuus herpaantua.
Ihmisillä herää myös välittömästi aika pitkälle meneviä ajatuksia, joita en itse ollut tullut ollenkaan vielä miettineeksi: kesävauva! (toistuu joka kerta) Oo, ensi jouluna meillä on täällä pikkuisia! Sitten meidän lapset ystävystyy!
Väsyttää aivan sairaasti. Löysin työpöydältäni hiirimatossa olevan rannetuen tyynyn ja nukahdin yhtenä päivänä nojaten päätä siihen.
Toisaalta jaksan paremmin kuin ennen. Juostiin miehen kanssa ratikkaa kiinni yhtenä iltana kyläilyreissun jälkeen, ja pysyin kannoilla pysäkille asti. Sanoin miehelle, että mene vaan edeltä, ja mies totesi ettei pääse lujempaa! Se oli hassua (ja ennennäkemätöntä).
Tuntuu, että lihakset kasvaa, vaikka töiden jälkeen nukun tunnin päiväunet ja sitten löhöän illan sohvalla. Tälle havainnolle löytyi pikaisella g-haulla tukeakin: Istukkahormoni on rikoslain 44. luvun pykälän 16 ensimmäiseen momenttiin liittyvän asetuksen (705/2002) mukaan dopingaine. Istukkahormonin ajatellaan vaikuttavan lievästi anabolisesti eli lihaksia rakentavasti ja voimaa antavasti.
Hehee.
Harmi vain, että en oikein pysy hereillä, mikä vähän rajoittaa treenaamista.
Olen välillä miettinyt murehtimista ja sitä, miksi en ole huolissani. Huoli on vain ohikiitävä hetki silloin tällöin, pieni ohimenevä ajatus. Muuten mieli on rauhallinen. Ajattelen, miten ihanaa on, että meillä on nyt 98% mahdollisuus saada lapsi, kun jossain vaiheessa raskautumisen todennäköisyys oli varmaan 2% luokkaa.
Hormonit kai vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Muistelen kaveriani, joka tuli vahinkoraskaaksi kesken opintojen yhden illan jutusta, ja päätti pitää lapsen. Hän oli silloin mielestäni oudon seesteinen ja totesi, että kaikki järjestyy - ja niin tietenkin kävi. Nyt olen itse oudon seesteinen. Kaikki järjestyy.
torstai 12. joulukuuta 2013
Helppoo elämää
Ihminen on ihme otus.
Kateus vasta onkin omituista.
Kaverini, jolla on kiva mies, kaksi kaunista kahden vuoden välein tilauksesta ilmaantunutta lasta, yksi kumpaakin sukupuolta - ainiin toinen ei tullut ekalla vaan sitä yritettiin peräti kolme kuukautta - lemmikki, rivitalonpätkä ja vakituinen työpaikka, sai tänään kuulla vauvauutisen.
Ja hän vaikutti kateelliselta. Koska saan kesävauvan. Koska teen äitiyslomaan asti työtä, josta olen innostunut. Koska olen ehtinyt kerätä työkokemusta sillä aikaa kun hän on ollut äitiyslomilla. Koska heti ensimmäisellä yrityksellä(!!!) tärppäsi. Kyllä vain. Koska kaikki on nyt niin hyvin.
En ihan ymmärrä.
Ihmismieli kai toimii niin, että se huomioi vain nykyhetken, ja on ihan sama missä helvetin tulessa sitä on kärvennytty ja kuinka pitkään tähän tullakseen. Tai ehkä tämä kaverini ei vaan käsitä, mitä olen käynyt läpi. (Olen kertonut kyllä.) Tai ehkä hän ei muista, mitä hänellä itsellään on? Tai sitten tämä on paluu hiekkalaatikolle, kasa hienoja leluja ei kelpaa vaan halutaan just se rikkinäinen harava mikä toisella muksulla on kädessä.
Olen hämmentynyt.
Toisaalta. Onhan se mukavampi olla kateuden kuin säälin kohteena.
Kateus vasta onkin omituista.
Kaverini, jolla on kiva mies, kaksi kaunista kahden vuoden välein tilauksesta ilmaantunutta lasta, yksi kumpaakin sukupuolta - ainiin toinen ei tullut ekalla vaan sitä yritettiin peräti kolme kuukautta - lemmikki, rivitalonpätkä ja vakituinen työpaikka, sai tänään kuulla vauvauutisen.
Ja hän vaikutti kateelliselta. Koska saan kesävauvan. Koska teen äitiyslomaan asti työtä, josta olen innostunut. Koska olen ehtinyt kerätä työkokemusta sillä aikaa kun hän on ollut äitiyslomilla. Koska heti ensimmäisellä yrityksellä(!!!) tärppäsi. Kyllä vain. Koska kaikki on nyt niin hyvin.
En ihan ymmärrä.
Ihmismieli kai toimii niin, että se huomioi vain nykyhetken, ja on ihan sama missä helvetin tulessa sitä on kärvennytty ja kuinka pitkään tähän tullakseen. Tai ehkä tämä kaverini ei vaan käsitä, mitä olen käynyt läpi. (Olen kertonut kyllä.) Tai ehkä hän ei muista, mitä hänellä itsellään on? Tai sitten tämä on paluu hiekkalaatikolle, kasa hienoja leluja ei kelpaa vaan halutaan just se rikkinäinen harava mikä toisella muksulla on kädessä.
Olen hämmentynyt.
Toisaalta. Onhan se mukavampi olla kateuden kuin säälin kohteena.
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Onnellisuus
Onnentäyteinen viikonloppu.
Vietettiin Miehen kanssa vuosipäivää ja Bambinon täyttä kymmentä viikkoa. Ollaan itketty onnesta. Kaikki on niin hyvin.
Neuvolantäti taisi olla oikeassa, että osa painonnoususta on ollut turvotusta. Huomasin siitä, että se hävisi. Ihmettelin saunaillassa, kun kukaan ei tuijottanut vatsaani, ja kotona huomasin, että se on palautunut ihan normaaliksi. Hassua.
Kohtu on muuttunut kooltaan päärynästä greipiksi, ja nyt jo sikiöksi ehtinyt pikkuisemme on persikankiven kokoinen. Hän alkaa kohta pissata.
Ultraääneen ei ole tullut vielä aikaa. Kai se oli niin, ettei sitä varata itse?
Vietettiin Miehen kanssa vuosipäivää ja Bambinon täyttä kymmentä viikkoa. Ollaan itketty onnesta. Kaikki on niin hyvin.
Neuvolantäti taisi olla oikeassa, että osa painonnoususta on ollut turvotusta. Huomasin siitä, että se hävisi. Ihmettelin saunaillassa, kun kukaan ei tuijottanut vatsaani, ja kotona huomasin, että se on palautunut ihan normaaliksi. Hassua.
Kohtu on muuttunut kooltaan päärynästä greipiksi, ja nyt jo sikiöksi ehtinyt pikkuisemme on persikankiven kokoinen. Hän alkaa kohta pissata.
Ultraääneen ei ole tullut vielä aikaa. Kai se oli niin, ettei sitä varata itse?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)