Laula pieni laulu

Olemme alkaneet laulaa bambinolle. Tuttu vauvaperhe kertoi, että vauva tunnisti syntymän jälkeen isän laulaman tuutulaulun ja on alusta asti rauhoittunut sen kuullessaan. Aika hienoa, että myös miehelle on mahdollista luoda kontaktia poikaseen jo ennen syntymää. Onko jollain teistä lukijoista kokemuksia aiheesta?

PP7

Implantaatio on valmis, sanoo taulukko.

Tuntemukset tuolla syvällä keskellä ovat edelleen siellä. Eilen ne taukosivat siksi aikaa, että ehdin miettiä onko kaikki nyt ohi, kasvu pysähtynyt ja kaiken työn tulos valumassa viemäriin viikon kuluttua. Sitten tuntemus alkoi taas. Ehkä se on vielä siellä.

Olen miettinyt kiitollisuuden aiheita.

Olen kiitollinen yhdestä toimivasta munasarjasta ja kohdusta, jossa raskaus voi alkaa.

Terveydestä, joka on riittävän hyvä.

Säästöistä, joilla voimme kustantaa hoidot.

Kodista, jonne mahtuu hyvin yksi vauva ja ehkä jonain päivänä toinenkin.

Miehestä, joka on rinnallani kaiken tämän läpi ja pitemmällekin.

Uskalluksesta haaveilla.

Vaikka rehellisyyden nimissä nyt alkaa jo vähän jännittää.

Mielikuvaharjoittelua

Nyt on se hetki, kun olet heittänyt pallon kohti koria, se lentää ilmassa, olet tehnyt mitä voit että pallo menisi koriin, enää sen kulkuun ei voi vaikuttaa, ja nyt on vain odotettava, meneekö pallo sisään.

kuva

Good things

 

Voi että. Toiveikkuus vaan jatkuu. Ovulaatiotestiin on ilmaantunut toinen viiva, varmaan huomenna plussa. Parilla aivan ihanalla blogimaailman ihmisellä toinen viiva on ilmaantunut Siihen Testiin. Ainu on pumpulissa ja tyttöankka häkeltynyt. Minä olen niin onnellinen molempien puolesta. Kiltti universumi, anna meidänkin päästä samassa aallossa aidan vihreämmälle puolelle! Pliis jooko!

Breaking the routine

Ah.

Loma teki niiin hyvää. Viikko ilman näitä ajatuksia ja internettiä, sen tilalla melkein voisi sanoa aktiiviloma palmujen, meren ja vuorten äärellä. Huokaus. Sanoinko jo, että teki aika hyvää? Peilistä katsoo rentoutunut, hyvin syönyt (paino nousi vähän), silti timmiytynyt (vyö menee pykälän kireämmälle) ja vähän ruskettunut nainen. Olo on parempi kuin pitkään aikaan.

Pimeys ei ole vielä iskenyt takaisin, ja mielenkiinnolla odotan kestääkö aurinkokylvyn vaikutus koko talven yli. Jouluvalmisteluissa, -ostoksilla ja -konserteissa saa helposti kulumaan vapaa-ajan jouluun asti, sitten onkin pyhät ja siitä lähdetään kohti kevättä.

Ovulaatio osui juuri loman kohtaan, ja sitähän ei voi olla huomaamatta vaikka muuten ei mitään ajattelisikaan (en ajatellut, ihan totta!). Ja se tuli vasemmalta! Jes. Vasen laitakin on taas mukana pelissä. Dam-di-dam. Tilaisuus hyödynnettiin vähän sattumaltakin, vaikka tietysti myös tietoisesti. Ei se oikein onnistu itseltä salaa, kun ovulaatio tuntuu ruuvimeisseliltä nivusessa pari tuntia.

Nyt pitää myös kertoa pienestä paheesta, joka meille on kehittymässä. Tavaksi on nimittäin tullut käydä matkoilla kirjakaupassa ja valita jokin kiva(nnäköinen) lastenkirja paikallisella kielellä. Nyt mukaan tarttui yksinkertainen paksusivuinen villieläimistä kertova kuvakirja. Myönnän, että en itsekään olisi tuntenut kaikkia karvaotuksia nimeltä. Kirja on sentään suunnattu noin 2-vuotiaille. :)

Hyvin hauskaa, tätiseni!

Japp, täällä odotellaan edelleen koopeeykköstä. Jotain tuhrua on tullut, kivut samaa pientä alkavaa vihlontaa nyt neljättä päivää, ja nyt on kyllä jo 15 dpo. Jos siis muistan oikein, viime aikoina ei ole tullut kirjattua ihan yhtä orjallisesti näitä kierron vaiheita ylös, kuin ennen...

Kun siellä joku kuitenkin ehdottaa ja itsekin mietin jo että ei helvata, on se testattava, niin kerrotaan nyt sekin että tein raskaustestin. Jo eilen. Oli negatiivinen. Ei ollut pettymys. Eli jotain positiivista siinä oli, vaikka tulos ei ollutkaan.

Ja muistellaanpa kiertoakin nyt kun tälle tielle lähdettiin, juuri oletetun ovulaation aikaan ei kyllä ollut seksiä, ei huvittanut ja suoraan sanottuna ajattelin että nyt on todennäköisyydet jo niin isosti meitä vastaan että en lähe vaan sen takia. Muutaman päivän säteellä kuitenkin oli jotain toimintaa. Että ei kai se mahdotonta ole. Herkutellaanpa hetki sillä ajatuksella... Noin. Ja ei kyllä haittaa yhtään, että kivut siirtyy vaikka nyt sitten parilla päivällä eteenpäin. On se niin sietämätöntä toi vuotaminen.

Toivo, toivo, ilman sitä ei voi elää

Katkeruus loppui. It's gone.

Tuntuu kevyeltä. Laitan silmät kiinni ja näen pienen taaperon pungertamassa minun ja miehen välissä. Se näyttää hurjan söpöltä ja vähän kummaltakin meistä. Luulen että se on vielä joskus todellista. Sitä odotellessa haluan nauttia elämästä. Tänään mennään syömään kalliisti yhden hyvän ystävän kanssa. Juodaan viiniäkin. Ah.

Tämä biisi oli leffassa käydessä yhden trailerin taustalla. En tiedä onko elokuva (Life of Pi) hyvä, mutta biisi on hyvä. Nauroin videon kommentille tuolla YouTubessa: jos katsot ihan läheltä, huomaat että norsu ei ole oikea.

:)

Big dreams all looking pretty

Nyt eletään suvantovaihetta. Sekä kierrossa että muutenkin. Päässä on pyörinyt muita ajatuksia, työasioita ja lomasuunnitelmia, vaalipäivän tunnelmia. Pullat oli tänään uunissa, sanojen varsinaisessa merkityksessä. Ensilumikin tuli jo. Tajusin että Positiivisen odotus -projekti jää minun kohdallani nimensä mukaisesti odotuksen tasolle. Ja mikäs siinä.

Sain kummasti lohtua tiedosta, että Paula Risikko on saanut ainoan lapsensa 45-vuotiaana. Siihen kun minä olen 45-vuotias, on vielä todella kauan aikaa. Jos muistelee millaisia mullistuksia elämässä on viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunut, niin aika paljon ehtii tapahtua tulevankin 15 vuoden aikana. Ja tuskinpa tässä niin kauan joudutaan odottelemaan, vai mitä?

Voi olla, että ehditään toteuttaa pari matkustusunelmaa vielä kun ollaan kahdestaan...

Jay Z | Alicia Keys : Empire State of Mind

Citius, altius, fortius

Eilen tuntui nippailua vasemmalla, eli kaksi viikkoa kuukautisiin. Vaihtoehtoinen skenaario: saan muutaman vuoden päästä kertoa pienelle tytölle tai pojalle, että hän sai alkunsa sinä päivänä, kun Suomi voitti ensimmäisen olympiamitalinsa Lontoon kisoissa.

Annoin siis itselleni luvan haaveilla vähän. It's the hormones talking.