Onnentäyteinen viikonloppu.
Vietettiin Miehen kanssa vuosipäivää ja Bambinon täyttä kymmentä viikkoa. Ollaan itketty onnesta. Kaikki on niin hyvin.
Neuvolantäti taisi olla oikeassa, että osa painonnoususta on ollut turvotusta. Huomasin siitä, että se hävisi. Ihmettelin saunaillassa, kun kukaan ei tuijottanut vatsaani, ja kotona huomasin, että se on palautunut ihan normaaliksi. Hassua.
Kohtu on muuttunut kooltaan päärynästä greipiksi, ja nyt jo sikiöksi ehtinyt pikkuisemme on persikankiven kokoinen. Hän alkaa kohta pissata.
Ultraääneen ei ole tullut vielä aikaa. Kai se oli niin, ettei sitä varata itse?
Elämää lapsettomuuden aikana ja sen jälkeen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskauden alku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raskauden alku. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
tiistai 26. marraskuuta 2013
Vieläkin raskaana ja ensimmäinen neuvola
Kymmenes viikko.
Olen kertonut parille työkaverille ja saanut ihastuttavan vastaanoton.
Ostimme vauvakirjan. Ja Herra Hakkarainen -pehmolelun. Ja sukat. Ja mini-Kånken-repun. Kaikkea, mitä vauva voi tarvita... en uskalla vielä ostaa oikeita vauvajuttuja. Ehkä seuraavan ultran jälkeen.
Pahoinvointi on loppunut melkeinpä kokonaan.
Iltaisin on välillä semmoinen vaikeasti kuvailtava vähän epämiellyttävä olo vatsassa. Väsyttää, mutta niin aina marraskuussa.
Tuntuu erilaiselta lukea yrittävien blogeja. Kamalalta. Haluaisin ottaa sen ahdistuksen pois. Tiedätte mitä laittaisin tilalle.
Kävimme neuvolassa. Juttelimme yli tunnin asioista. Saimme mukaan kasan paperia tärkeimmistä. Mieheltä kysyttiin, miltä nyt tuntuu, ja vastaus oli kai liian filosofinen, koska hoitaja näytti hymyilevältä kysymysmerkiltä. (Mies sanoi vähän eri sanoilla, että jokainen päivä tuntuu nyt erityiseltä. Ehkä miehet ei yleensä sano sellaista neuvolassa. Tai tarkemmin ajatellen, missään.) Mutta ei se mitään. Verenpaine oli hyvä ja painoni oli noussut kröhöm neljä-viisi kiloa. Hoitajan mukaan se on normaalia ja mukana on turvotusta.
Kai sitä voi pikkuhiljaa alkaa varovaisesti ajatella, että ihanan auvoisan kuukautisettomuuden lisäksi meille on myös tulossa vauva.
Olen kertonut parille työkaverille ja saanut ihastuttavan vastaanoton.
Ostimme vauvakirjan. Ja Herra Hakkarainen -pehmolelun. Ja sukat. Ja mini-Kånken-repun. Kaikkea, mitä vauva voi tarvita... en uskalla vielä ostaa oikeita vauvajuttuja. Ehkä seuraavan ultran jälkeen.
Pahoinvointi on loppunut melkeinpä kokonaan.
Iltaisin on välillä semmoinen vaikeasti kuvailtava vähän epämiellyttävä olo vatsassa. Väsyttää, mutta niin aina marraskuussa.
Tuntuu erilaiselta lukea yrittävien blogeja. Kamalalta. Haluaisin ottaa sen ahdistuksen pois. Tiedätte mitä laittaisin tilalle.
Kävimme neuvolassa. Juttelimme yli tunnin asioista. Saimme mukaan kasan paperia tärkeimmistä. Mieheltä kysyttiin, miltä nyt tuntuu, ja vastaus oli kai liian filosofinen, koska hoitaja näytti hymyilevältä kysymysmerkiltä. (Mies sanoi vähän eri sanoilla, että jokainen päivä tuntuu nyt erityiseltä. Ehkä miehet ei yleensä sano sellaista neuvolassa. Tai tarkemmin ajatellen, missään.) Mutta ei se mitään. Verenpaine oli hyvä ja painoni oli noussut kröhöm neljä-viisi kiloa. Hoitajan mukaan se on normaalia ja mukana on turvotusta.
Kai sitä voi pikkuhiljaa alkaa varovaisesti ajatella, että ihanan auvoisan kuukautisettomuuden lisäksi meille on myös tulossa vauva.
maanantai 18. marraskuuta 2013
It's a girl
Yhdeksäs viikko.
En jaksa istua tietokoneella pitkiä aikoja. Vietän enemmän aikaa sohvalla haaveilemassa miehen kanssa. Ajattelen meidän pientä perhettä paljon, ja se on vienyt tilaa muilta ajatuksilta.
Pahoinvointia on ollut vähän enemmän, mutta ei oksentamiseen asti. Mikä tahansa häiriötekijä yleensä auttaa: kävelylenkki, syöminen tai vaikka tv:n katselu. Kunhan tekee jotain muuta kuin mitä oli tekemässä, kun paha olo alkoi.
Pahin nälkä on rauhoittunut, ja sen myötä ruokakaan ei maistu niin ihmeellisen herkulliselta. Ehkä parempi näin.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Varhaisultrasta tuli luottavainen olo, kun ultrassa näkyi selvästi sykkivä sydän, pää, suora selkä ja vartalon sivuilla pienet nystyrät, joista tulee kädet ja jalat. Meidän pikkuinen. Liikutun, kun luen alkion kehitysvaiheista. Tällä viikolla ruskuaispussia ei enää tarvita, ja se surkastuu pois! Mikä suuri edistysaskel! Tuntuu kuin se olisi jo huomenna esiintymässä koulun näytelmässä. Nenäliinat mukaan.
Tänään kuulin ensimmäisen raskausuutisen pitkään aikaan niin, että pystyin suhtautumaan melko neutraalisti ja onnittelemaan vilpittömästi. Oikeastaan ajattelin, että se on vasta niin alussa, mitä tahansa voi tapahtua - olen itse pidemmällä! Hullua. Uutta.
Niin, ja se lapsi, joka sai alkunsa meidän lapsettomuuden aiheuttamasta paniikista, syntyi myös hetki sitten. Se on tyttö.
En jaksa istua tietokoneella pitkiä aikoja. Vietän enemmän aikaa sohvalla haaveilemassa miehen kanssa. Ajattelen meidän pientä perhettä paljon, ja se on vienyt tilaa muilta ajatuksilta.
Pahoinvointia on ollut vähän enemmän, mutta ei oksentamiseen asti. Mikä tahansa häiriötekijä yleensä auttaa: kävelylenkki, syöminen tai vaikka tv:n katselu. Kunhan tekee jotain muuta kuin mitä oli tekemässä, kun paha olo alkoi.
Pahin nälkä on rauhoittunut, ja sen myötä ruokakaan ei maistu niin ihmeellisen herkulliselta. Ehkä parempi näin.
Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Varhaisultrasta tuli luottavainen olo, kun ultrassa näkyi selvästi sykkivä sydän, pää, suora selkä ja vartalon sivuilla pienet nystyrät, joista tulee kädet ja jalat. Meidän pikkuinen. Liikutun, kun luen alkion kehitysvaiheista. Tällä viikolla ruskuaispussia ei enää tarvita, ja se surkastuu pois! Mikä suuri edistysaskel! Tuntuu kuin se olisi jo huomenna esiintymässä koulun näytelmässä. Nenäliinat mukaan.
Tänään kuulin ensimmäisen raskausuutisen pitkään aikaan niin, että pystyin suhtautumaan melko neutraalisti ja onnittelemaan vilpittömästi. Oikeastaan ajattelin, että se on vasta niin alussa, mitä tahansa voi tapahtua - olen itse pidemmällä! Hullua. Uutta.
Niin, ja se lapsi, joka sai alkunsa meidän lapsettomuuden aiheuttamasta paniikista, syntyi myös hetki sitten. Se on tyttö.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Herhiläiset
Seitsemän viikkoa.
Ultra on vasta ensi viikolla, koska haluttiin juuri sille lääkärille, joka hoiti meidät tähän siunattuun tilaan. Sanomaan kiitos.
Vatsani on pienoinen ongelma. Tai siis iso ongelma, se on siis aika iso. Ihmiset tuijottavat sitä. Tai oikeastaan eivät tuijota, koska sehän on epäkohteliasta. Ihmiset vilkuilevat sitä monta kertaa peräkkäin niin, etten huomaa. Paitsi että huomaan erittäin hyvin. Ihmiset puhuvat raskauksista, vauvakuumeista, tarkkailevat muiden syömisiä ja tänään jouduin keskelle raskaana olevia ja uutisia ja tuntui kuin olisin herhiläisparven keskellä. Mitä kukakin söi? Kenen lautasella ei ollut graavilohta? Nyt olisi hyvä hetki muidenkin kertoa, jos on uutisia! Esiin vaan!
Ajattelin: haistakaa paska. Haistakaa paska te pikkukakkosta odottava, puolivälin ylittänyt ja rouva Minulla raskaus alkoi näkyä viikon 21 jälkeen. Haistakaa paska ehjine munasarjoinenne, toimivine torvinenne ja hedelmällisine kohtuinenne. Haistakaa raskaus on maailman luonnollisin asia. Haistakaa paska vihjailuinenne ja merkitsevine katseinenne: Kun vatsasi on noin iso, niin täytyyhän sen olla jo niin pitkällä, että sinun pitää kertoa. Muutkin kertoivat! Rouva Tänään 12 viikkoa täynnäkin kertoi, ja sun maha on kuule SELVÄSTI ISOMPI!
Jooooo. Tein jo yhdessä toisessa seurassa sen harhautusliikkeen, että kerroin vastaanottaneeni raskausonnitteluja vuodesta 2005 (mikä on ihan totta). Mutta en jaksaisi järkyttää/nolata ihmisiä (niitä joita tapaan harvoin) koko ajan, vaikka luun kurkkuun paneminen onkin just mitä niille haluankin tehdä. Koska sanon nyt suoraan: se ei ole raskaus, joka vatsaani pullistaa. Alkion koko on 4-8 millimetriä, jos siellä edes on mitään alkiota. Että pitäkää nyt turpanne kiinni ja silmänne ylhäällä ja ihminen kertoo, kun ihminen on valmis kertomaan. Ja Rouva 12 viikkoa on minua VIISI VIIKKOA EDELLÄ JA kertoi asiasta ensimmäistä kertaa TÄNÄÄN!!!
Että silleen. Taitaa olla pikkunen kipukohta tässä. En ehkä ole ihan vielä yli lapsettomuudesta. Kröhöm.
Ultra on vasta ensi viikolla, koska haluttiin juuri sille lääkärille, joka hoiti meidät tähän siunattuun tilaan. Sanomaan kiitos.
Vatsani on pienoinen ongelma. Tai siis iso ongelma, se on siis aika iso. Ihmiset tuijottavat sitä. Tai oikeastaan eivät tuijota, koska sehän on epäkohteliasta. Ihmiset vilkuilevat sitä monta kertaa peräkkäin niin, etten huomaa. Paitsi että huomaan erittäin hyvin. Ihmiset puhuvat raskauksista, vauvakuumeista, tarkkailevat muiden syömisiä ja tänään jouduin keskelle raskaana olevia ja uutisia ja tuntui kuin olisin herhiläisparven keskellä. Mitä kukakin söi? Kenen lautasella ei ollut graavilohta? Nyt olisi hyvä hetki muidenkin kertoa, jos on uutisia! Esiin vaan!
Ajattelin: haistakaa paska. Haistakaa paska te pikkukakkosta odottava, puolivälin ylittänyt ja rouva Minulla raskaus alkoi näkyä viikon 21 jälkeen. Haistakaa paska ehjine munasarjoinenne, toimivine torvinenne ja hedelmällisine kohtuinenne. Haistakaa raskaus on maailman luonnollisin asia. Haistakaa paska vihjailuinenne ja merkitsevine katseinenne: Kun vatsasi on noin iso, niin täytyyhän sen olla jo niin pitkällä, että sinun pitää kertoa. Muutkin kertoivat! Rouva Tänään 12 viikkoa täynnäkin kertoi, ja sun maha on kuule SELVÄSTI ISOMPI!
Jooooo. Tein jo yhdessä toisessa seurassa sen harhautusliikkeen, että kerroin vastaanottaneeni raskausonnitteluja vuodesta 2005 (mikä on ihan totta). Mutta en jaksaisi järkyttää/nolata ihmisiä (niitä joita tapaan harvoin) koko ajan, vaikka luun kurkkuun paneminen onkin just mitä niille haluankin tehdä. Koska sanon nyt suoraan: se ei ole raskaus, joka vatsaani pullistaa. Alkion koko on 4-8 millimetriä, jos siellä edes on mitään alkiota. Että pitäkää nyt turpanne kiinni ja silmänne ylhäällä ja ihminen kertoo, kun ihminen on valmis kertomaan. Ja Rouva 12 viikkoa on minua VIISI VIIKKOA EDELLÄ JA kertoi asiasta ensimmäistä kertaa TÄNÄÄN!!!
Että silleen. Taitaa olla pikkunen kipukohta tässä. En ehkä ole ihan vielä yli lapsettomuudesta. Kröhöm.
maanantai 4. marraskuuta 2013
Syöttöpossu, syöttöpossu, dormez-vous?
Seitsemäs viikko.
Pahoinvointi olikin vain tilapäinen häiriö, yksi vartin mittainen kohtaus. Sen sijaan minulle on kehittynyt erittäin vaativa nälkä seuranaan majesteetillinen ruokahalu. Nälkä on esimerkiksi työpäivän jälkeen niin kova, että mahaan sattuu. Ruoka maistuu i h a n a l t a. Ruisleipä ja juusto on parasta ikinä. Kävimme sunnuntaina markkinoilla ja makkaran tuoksu viekoitteli grillin luokse. Grillattu makkara sinapilla maistui taivaalliselta.
(Minähän en ole niitä naisia, joita makkaran tuoksu viekoittelee, paitsi korkeintaan erämaavaelluksen jälkeen.)
Hay Day -pelissä on possu, joka osoittaa suutaan sorkalla vinkiksi siitä, että sinne pitäisi saada täytettä.
Sellainen olo on minulla. Ei tulisi enää mieleenkään, että saattaisin unohtaa syödä! Ja jos aluksi maha tuntui vetävän vain pieniä annoksia, nyt se vaatii enemmän ja useammin.
Toinen läpitunkeva tuntemus on väsymys. Ensin luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta sitten älysin yhdistää pisteet. Onneksi nyt on marraskuu, joten on melko normaalia nukahdella työpisteen ääreen. Jään pohtimaan, olisiko myös normaalia ottaa pienet nokoset työpöydän alla...
Pahoinvointi olikin vain tilapäinen häiriö, yksi vartin mittainen kohtaus. Sen sijaan minulle on kehittynyt erittäin vaativa nälkä seuranaan majesteetillinen ruokahalu. Nälkä on esimerkiksi työpäivän jälkeen niin kova, että mahaan sattuu. Ruoka maistuu i h a n a l t a. Ruisleipä ja juusto on parasta ikinä. Kävimme sunnuntaina markkinoilla ja makkaran tuoksu viekoitteli grillin luokse. Grillattu makkara sinapilla maistui taivaalliselta.
(Minähän en ole niitä naisia, joita makkaran tuoksu viekoittelee, paitsi korkeintaan erämaavaelluksen jälkeen.)
Hay Day -pelissä on possu, joka osoittaa suutaan sorkalla vinkiksi siitä, että sinne pitäisi saada täytettä.
Sellainen olo on minulla. Ei tulisi enää mieleenkään, että saattaisin unohtaa syödä! Ja jos aluksi maha tuntui vetävän vain pieniä annoksia, nyt se vaatii enemmän ja useammin.
Toinen läpitunkeva tuntemus on väsymys. Ensin luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta sitten älysin yhdistää pisteet. Onneksi nyt on marraskuu, joten on melko normaalia nukahdella työpisteen ääreen. Jään pohtimaan, olisiko myös normaalia ottaa pienet nokoset työpöydän alla...
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Muistiinpanoja
Kuudes viikko. On mennyt joitain päiviä niin, etten ole (koko ajan) ajatellut raskautta. Olen juonut kerran rooibos-teetä ja sen jälkeen luin, että se on jonkun viranomaistahon mukaan kiellettyä. Olen syönyt pienen palan brie-juustoa, koska se oli hämäykseni, kun en juonut viiniä. Hupsu minä. Ja hupsut ihmiset, koska se toimi! Harvoin näkee niin monta kysymysmerkkiä ihmisten kasvoilla. :D
Kaikeksi onneksi pikkunen on vielä siellä, toivon että hengissäkin. Lupaan, etten syö enää brie-juustoa. Rooibos-teestä en edes erityisemmin tykkää.
Tämän hetken lempiruokani on salaatti, johon tulee vihersalaattipuska, avokado, pari tomaattia, sitruunamehua ja öljyä. Njamm.
Elän teini-ikää uudelleen. Tiedättehän, rinnat kasvaa, tunteet tuntuu niin paljon vahvemmilta kuin ennen ja aamuisin haluaisi vaan jäädä nukkumaan.
Mies on myös palannut teini-ikään. Tiedättehän, liikaa viinaa lauantaina, noloja tilanteita baarissa, oksennus olohuoneen matolle ja sunnuntaina krapulan aiheuttama paniikkikohtaus pizzeriassa.
Mutta on se mies ihanakin. Ehdotti, että tehdään tästä blogista kirja muistoksi. Arvelee, että meille tulee tyttö. Yhtenä päivänä kysyi, erotanko jo kumpi se on! Ihan kuin olisin joku meedio.
Ollaan varattu aika varhaisultraan.
Pahoinvointi alkoi tänään.
Kaikeksi onneksi pikkunen on vielä siellä, toivon että hengissäkin. Lupaan, etten syö enää brie-juustoa. Rooibos-teestä en edes erityisemmin tykkää.
Tämän hetken lempiruokani on salaatti, johon tulee vihersalaattipuska, avokado, pari tomaattia, sitruunamehua ja öljyä. Njamm.
Elän teini-ikää uudelleen. Tiedättehän, rinnat kasvaa, tunteet tuntuu niin paljon vahvemmilta kuin ennen ja aamuisin haluaisi vaan jäädä nukkumaan.
Mies on myös palannut teini-ikään. Tiedättehän, liikaa viinaa lauantaina, noloja tilanteita baarissa, oksennus olohuoneen matolle ja sunnuntaina krapulan aiheuttama paniikkikohtaus pizzeriassa.
Mutta on se mies ihanakin. Ehdotti, että tehdään tästä blogista kirja muistoksi. Arvelee, että meille tulee tyttö. Yhtenä päivänä kysyi, erotanko jo kumpi se on! Ihan kuin olisin joku meedio.
Ollaan varattu aika varhaisultraan.
Pahoinvointi alkoi tänään.
perjantai 25. lokakuuta 2013
Kaunis päivä ja piilottelun vaikeudesta
Viisi viikkoa. Nauru on herkässä, liikutun helposti. Olen enimmäkseen hyvällä tuulella ja miehen mielestä "hullu".
Olen ollut jo kahdessa tilaisuudessa, joka on täynnä lisääntymisikäisiä naisia ja tarjolla on alkoholia. Skool!
Olen vähän hämmentynyt, miten tarkkaan ihmiset vahtivat toisten juomista. Ensimmäisellä kerralla otin maljan muiden mukana ja teeskentelin hörppiväni siitä. Täytenäinen lasi oli melkein mahdoton piilottaa, tiet vessaan ja keittiön lavuaarille tukittu, ja vähän ajan kuluttua täyden lasin löytymisestä tehtiin iso numero. Kuka jätti tämän?!? Onneksi juhlissa oli joku toinenkin hylännyt lasinsa täytenä, eikä tullut esiin hänkään. Toisella kertaa join suosiolla vettä, ja tunsin miljoona katsetta siinä lasissa. Sama kuin olisin pitänyt kädessä raskaustestiä.
Toisaalta minua on onniteltu raskaudesta aiempina aikoina jo niin monta kertaa, että olisihan hassua, jos sitä ei huomattaisi, kun viimein oikeasti olen raskaana...
Egotripin versio Kaunis päivä -kappaleesta iskeytyi aamuradiosta suoraan sydämeen. Lapsettomuudesta on jäljellä vain varjo. (Nytkö jo? Nyt jo.)
Olen ollut jo kahdessa tilaisuudessa, joka on täynnä lisääntymisikäisiä naisia ja tarjolla on alkoholia. Skool!
Olen vähän hämmentynyt, miten tarkkaan ihmiset vahtivat toisten juomista. Ensimmäisellä kerralla otin maljan muiden mukana ja teeskentelin hörppiväni siitä. Täytenäinen lasi oli melkein mahdoton piilottaa, tiet vessaan ja keittiön lavuaarille tukittu, ja vähän ajan kuluttua täyden lasin löytymisestä tehtiin iso numero. Kuka jätti tämän?!? Onneksi juhlissa oli joku toinenkin hylännyt lasinsa täytenä, eikä tullut esiin hänkään. Toisella kertaa join suosiolla vettä, ja tunsin miljoona katsetta siinä lasissa. Sama kuin olisin pitänyt kädessä raskaustestiä.
Toisaalta minua on onniteltu raskaudesta aiempina aikoina jo niin monta kertaa, että olisihan hassua, jos sitä ei huomattaisi, kun viimein oikeasti olen raskaana...
Egotripin versio Kaunis päivä -kappaleesta iskeytyi aamuradiosta suoraan sydämeen. Lapsettomuudesta on jäljellä vain varjo. (Nytkö jo? Nyt jo.)
Rakkaus, ehkä vielä toinenkin
Hän saapuu, vaikka yksi lähtikin
On huomen jotain jota aavistin
Tänään
Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin
Se saapuu lohtu jonka aavistin
Tänään
Kun minä käännyin, olit poissa
Vain varjosi tavoitin
Se minut kätteli koruttomasti, neuvoi että nousisin
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa
Jalat vahvistuvat, jalat kantavat
Vaikka illat tuhlaan, aamut antavat
Ja minä nousen, vaikka putoan
Nousen vaikka putoan
Kun minä käännyin, olit poissa
Vain varjosi tavoitin
Se minut kätteli koruttomasti
Neuvoi että nousisin
Kun minä käännyin, olit poissa
Vain varjoas hipaisin
Se sinut saatteli selittämättä
Kielsi että seuraisin
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa
Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin
Se saapuu, lohtu jonka aavistin
Tänään
Sillä päivä se on kaunis
maanantai 21. lokakuuta 2013
Myrskyn jälkeen
Tässä sitä nyt ollaan. Ajassa plussan jälkeen. Kaikki on jo muuttunut, pysyvästi. Vaikka tämä raskaus menisi kesken, tiedän, että pystyn tulemaan raskaaksi. Se on valtava helpotus.
Olo on kumman rauhallinen. Kehoni sanoo: näin on oikein ja hyvä.
Hankimme vielä toisen raskaustestin, digitaalisen, joka antoi tuloksen Raskaana 2-3.
Mitään uusia oireita ei ole tullut. Jos ei lasketa sitä, että makea on alkanut ällöttää. Ja perustarpeiden hälytyskellot ovat muuttuneet palosireeneiksi. VESSAAN! NYT! NÄLKÄ! NYT HETI RUOKAA!
Sunnuntaihesarissa oli ihan oikeasti kamalan liikuttavia uutisia. Supercell-yrityksen tarina. Nyyh! Juuri noin se tehdään! Rakkaudesta lajiin! Ensin kitkuttelua ja sitten supermenestys! Niisk. Ja Pilvi Takalan taideprojekti Itä-Lontoon lasten kanssa: Saatte 7000 puntaa, jos pääsette yksimielisyyteen siitä, mihin rahat käytetään. Maailman hienoin pomppulinna! Awww! Myöhemmistä tuotoista lisää rahaa lapsi- ja nuorisotyöhön! En kestä!
Tänään soitin neuvolaan. Hetken jouduin miettimään, meneekö tämä oikein. Minä soittamassa neuvolaan? Nainen toisessa päässä ei ihmetellyt, vaan sanoi: "voi kuinka ihanaa!"
Unelmat toteutuvat.
Meidänkin unelma ehkä toteutuu!
Olo on kumman rauhallinen. Kehoni sanoo: näin on oikein ja hyvä.
Hankimme vielä toisen raskaustestin, digitaalisen, joka antoi tuloksen Raskaana 2-3.
Mitään uusia oireita ei ole tullut. Jos ei lasketa sitä, että makea on alkanut ällöttää. Ja perustarpeiden hälytyskellot ovat muuttuneet palosireeneiksi. VESSAAN! NYT! NÄLKÄ! NYT HETI RUOKAA!
Sunnuntaihesarissa oli ihan oikeasti kamalan liikuttavia uutisia. Supercell-yrityksen tarina. Nyyh! Juuri noin se tehdään! Rakkaudesta lajiin! Ensin kitkuttelua ja sitten supermenestys! Niisk. Ja Pilvi Takalan taideprojekti Itä-Lontoon lasten kanssa: Saatte 7000 puntaa, jos pääsette yksimielisyyteen siitä, mihin rahat käytetään. Maailman hienoin pomppulinna! Awww! Myöhemmistä tuotoista lisää rahaa lapsi- ja nuorisotyöhön! En kestä!
Tänään soitin neuvolaan. Hetken jouduin miettimään, meneekö tämä oikein. Minä soittamassa neuvolaan? Nainen toisessa päässä ei ihmetellyt, vaan sanoi: "voi kuinka ihanaa!"
Unelmat toteutuvat.
Meidänkin unelma ehkä toteutuu!
lauantai 19. lokakuuta 2013
PP12 ja testi
Valmistauduimme IVF-hoitoon huolella. Leikkasin lehdestä otsikon "Suurten odotusten äärellä" ja kiinnitin sen jääkaapin oveen. Kävimme miehen kanssa Hiljaisuuden kappelissa rukoilemassa munanmuotoisen katon alla. "Pliis maailma, anna meidän nyt onnistua!"
Hyviä ennusmerkkejä on ollut ilmassa. Yhtenä päivänä rekisterikilpiennustus antoi tulokset IVF, HCG ja AUA. Ja toissa lauantaina kävelyllä nähtiin EMB-6, juuri kun oltiin saatu tieto kuudesta hedelmöittyneestä. Six embryos.
Klinikalla sanottiin punktiopäivänä, että jos tästä hoidosta saatte jo vauvan, niin kolme vuotta menee äkkiä ja teidän täytyy muistaa ilmoittaa, mitä näille lopuille sitten tehdään.
Mahdollinen varhaisultrapäivä, jolloin ehkä pääsisimme näkemään sykkeen, on miehen syntymäpäivä, ja päivä jona alkio muuttuisi sikiöksi on meidän suhteen alkamisen vuosipäivä. Jouluna voisimme julkistaa uutisen. Vauva olisi juhannusvauva.
Ajoitus on ehkä liiankin hyvä. (Ai ehkä?)
Näillä ajatuksilla varustettuna heräsin tänään sydän pamppaillen. Eihän näin hyvin voi käydäkään? Herätin miehen ja lupasin tuoda testin kohta sänkyyn.
Pissasin mukiin ja kastoin tikun. Siinä oli pakko vähän katsoa, että neste nousee testialueelle. Testialueella ei näkynyt mitään, yhtään mitään, ja kontrolliviiva tuli heti näkyviin. Samanlainen tulos kuin monta kertaa aiemmin.
Matkalla makuuhuoneeseen yritin valmistautua negaan.
Odotimme kolme minuuttia.
Käänsimme tikun ympäri.
Kaksi viivaa.
Häh? Onko tämä nyt varmasti raskaustesti?
Se oikeasti onnistui. Tunsin, että nyt se onnistuu, ja se onnistui. Uskomatonta.
Hyviä ennusmerkkejä on ollut ilmassa. Yhtenä päivänä rekisterikilpiennustus antoi tulokset IVF, HCG ja AUA. Ja toissa lauantaina kävelyllä nähtiin EMB-6, juuri kun oltiin saatu tieto kuudesta hedelmöittyneestä. Six embryos.
Klinikalla sanottiin punktiopäivänä, että jos tästä hoidosta saatte jo vauvan, niin kolme vuotta menee äkkiä ja teidän täytyy muistaa ilmoittaa, mitä näille lopuille sitten tehdään.
Mahdollinen varhaisultrapäivä, jolloin ehkä pääsisimme näkemään sykkeen, on miehen syntymäpäivä, ja päivä jona alkio muuttuisi sikiöksi on meidän suhteen alkamisen vuosipäivä. Jouluna voisimme julkistaa uutisen. Vauva olisi juhannusvauva.
Ajoitus on ehkä liiankin hyvä. (Ai ehkä?)
Näillä ajatuksilla varustettuna heräsin tänään sydän pamppaillen. Eihän näin hyvin voi käydäkään? Herätin miehen ja lupasin tuoda testin kohta sänkyyn.
Pissasin mukiin ja kastoin tikun. Siinä oli pakko vähän katsoa, että neste nousee testialueelle. Testialueella ei näkynyt mitään, yhtään mitään, ja kontrolliviiva tuli heti näkyviin. Samanlainen tulos kuin monta kertaa aiemmin.
Matkalla makuuhuoneeseen yritin valmistautua negaan.
Odotimme kolme minuuttia.
Käänsimme tikun ympäri.
Kaksi viivaa.
Häh? Onko tämä nyt varmasti raskaustesti?
Se oikeasti onnistui. Tunsin, että nyt se onnistuu, ja se onnistui. Uskomatonta.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Mitä tapahtuu alkionsiirron jälkeen?
Olen ottanut tämän IVF-hoidon askel kerrallaan. Etten ajattelisi liian pitkälle.
Nyt mietin tietenkin sitä, mitä kohdussa mahdollisesti tapahtuu tällä hetkellä ja joka hetki seuraavan kahden viikon ajan. Löysin helpossa muodossa tietoa vain englanninkieliseltä sivustolta, joten nämä tiedot olen itse vapaasti kääntänyt suomeksi.
Kolmen päivän ikäisen alkion siirto.
Tapahtumat siirron jälkeen, jos kaikki sujuu hyvin:
pp1 6-8 soluinen alkio muuttuu morulaksi
pp2 morula kehittyy blastokystiksi
pp3 blastokysti alkaa kuoriutua
pp4 kuoriutuminen jatkuu ja blastokysti alkaa kiinnittyä
pp5 implantaatio alkaa
pp6 implantaatio jatkuu
pp7 implantaatio on valmis
pp8 hCG alkaa erittyä verenkiertoon
...
pp11 hCG on noussut havaittavalle tasolle.
pp14 testipäivä
Nyt selvisi se pp:n merkitys minullekin. Piinapäivä nolla on tänään.
Nyt mietin tietenkin sitä, mitä kohdussa mahdollisesti tapahtuu tällä hetkellä ja joka hetki seuraavan kahden viikon ajan. Löysin helpossa muodossa tietoa vain englanninkieliseltä sivustolta, joten nämä tiedot olen itse vapaasti kääntänyt suomeksi.
Kolmen päivän ikäisen alkion siirto.
Tapahtumat siirron jälkeen, jos kaikki sujuu hyvin:
pp1 6-8 soluinen alkio muuttuu morulaksi
pp2 morula kehittyy blastokystiksi
pp3 blastokysti alkaa kuoriutua
pp4 kuoriutuminen jatkuu ja blastokysti alkaa kiinnittyä
pp5 implantaatio alkaa
pp6 implantaatio jatkuu
pp7 implantaatio on valmis
pp8 hCG alkaa erittyä verenkiertoon
...
pp11 hCG on noussut havaittavalle tasolle.
pp14 testipäivä
Nyt selvisi se pp:n merkitys minullekin. Piinapäivä nolla on tänään.
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Wishful thinking
Kuusi vuorokautta ovulaatiosta.
Kramppimaisia kipuja kohdun seudussa.
Join lasin viiniä.
Kramppimaisia kipuja kohdun seudussa.
Join lasin viiniä.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Mistä on pienet sikiöt tehty eli Ravintolisät
Sairausloman satoa: listaa käyttämistämme ravintolisistä ja ruokavaliomuutoksista yritysaikana.
Foolihappo 500 µg päivässä (pohjoismainen suositus 500 µg, amerikkalainen 600 µg).
Luonnolliset lähteet: parsakaali, pavut, pähkinät, seesaminsiemenet, punajuuri
Foolihappo on tärkeä etenkin raskauden ensivaiheissa merkittävien epämuodostumien välttämiseksi - jo ennen kuin tiedät, että olet raskaana. Ruoasta on vaikea saada tarpeeksi folaattia.
D-vitamiini 20 µg päivässä (ostan halvinta eli nyt käytössä 30 µg).
Luonnolliset lähteet: rasvainen kala, maitovalmisteet joihin lisätty D-vitamiinia
D-vitamiinin puute lisää raskausdiabeteksen, pre-eklampsian ja lapsen pienipainoisuuden riskiä.
(Aghajafari F, Nagulesapillai T, Ronksley PE, Tough SC, O'Beirne M, Rabi DM. Association between maternal serum 25-hydroxyvitamin D level and pregnancy and neonatal outcomes: systematic review and meta-analysis of observational studies. BMJ 2013;346:f1169)
Riittävä proteiinin saanti vähentää kohtukuoleman ja pienipainoisuuden riskiä, mutta liiallinen proteiinin saanti on haitallista sikiölle.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22972038)
Käytämme enemmän maitotuotteita kuin ennen. Lihan kulutusta olemme vähentäneet huomattavasti aiemmasta. Ei kylläkään yrittämisen takia, mutta sen aikana kuitenkin.
Kalaöljykapseleita otan 2 päivässä, niistä saan 1240mg Omega3-rasvahappoja. Tavoitteena on pitää endometrioosikivut kurissa.
Mies ottaa D-vitamiinia ja sinkkitabletteja. Aamiaisella jugurttia. Heh.
Ainakin yli 44-vuotiaan miehen sperman laatu paranee, jos hän saa runsaasti C-vitamiinia, E-vitamiinia, sinkkiä ja folaattia. Nuoremmilla miehillä vaikutusta ei havaittu.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22935557)
Muuta:
Käytän tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tavoitteena on TSH alle 2.5 alkuraskaudessa ja alle 3.0 myöhemmin. Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja altistaa keskenmenoille, istukan ennenaikaiselle irtoamiselle, ennenaikaiselle synnytykselle jne. Sikiön aivojen kehitykselle tyroksiini on erityisen tärkeä ensimmäisellä raskauskolmanneksella, eli arvot pitäisi saada kuntoon jo ennen raskautta.
(http://en.wikipedia.org/wiki/Thyroid_disease_in_pregnancy)
Foolihappo 500 µg päivässä (pohjoismainen suositus 500 µg, amerikkalainen 600 µg).
Luonnolliset lähteet: parsakaali, pavut, pähkinät, seesaminsiemenet, punajuuri
Foolihappo on tärkeä etenkin raskauden ensivaiheissa merkittävien epämuodostumien välttämiseksi - jo ennen kuin tiedät, että olet raskaana. Ruoasta on vaikea saada tarpeeksi folaattia.
D-vitamiini 20 µg päivässä (ostan halvinta eli nyt käytössä 30 µg).
Luonnolliset lähteet: rasvainen kala, maitovalmisteet joihin lisätty D-vitamiinia
D-vitamiinin puute lisää raskausdiabeteksen, pre-eklampsian ja lapsen pienipainoisuuden riskiä.
(Aghajafari F, Nagulesapillai T, Ronksley PE, Tough SC, O'Beirne M, Rabi DM. Association between maternal serum 25-hydroxyvitamin D level and pregnancy and neonatal outcomes: systematic review and meta-analysis of observational studies. BMJ 2013;346:f1169)
Riittävä proteiinin saanti vähentää kohtukuoleman ja pienipainoisuuden riskiä, mutta liiallinen proteiinin saanti on haitallista sikiölle.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22972038)
Käytämme enemmän maitotuotteita kuin ennen. Lihan kulutusta olemme vähentäneet huomattavasti aiemmasta. Ei kylläkään yrittämisen takia, mutta sen aikana kuitenkin.
Kalaöljykapseleita otan 2 päivässä, niistä saan 1240mg Omega3-rasvahappoja. Tavoitteena on pitää endometrioosikivut kurissa.
Mies ottaa D-vitamiinia ja sinkkitabletteja. Aamiaisella jugurttia. Heh.
Ainakin yli 44-vuotiaan miehen sperman laatu paranee, jos hän saa runsaasti C-vitamiinia, E-vitamiinia, sinkkiä ja folaattia. Nuoremmilla miehillä vaikutusta ei havaittu.
(http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22935557)
Muuta:
Käytän tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tavoitteena on TSH alle 2.5 alkuraskaudessa ja alle 3.0 myöhemmin. Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja altistaa keskenmenoille, istukan ennenaikaiselle irtoamiselle, ennenaikaiselle synnytykselle jne. Sikiön aivojen kehitykselle tyroksiini on erityisen tärkeä ensimmäisellä raskauskolmanneksella, eli arvot pitäisi saada kuntoon jo ennen raskautta.
(http://en.wikipedia.org/wiki/Thyroid_disease_in_pregnancy)
Good things
Voi että. Toiveikkuus vaan jatkuu. Ovulaatiotestiin on ilmaantunut toinen viiva, varmaan huomenna plussa. Parilla aivan ihanalla blogimaailman ihmisellä toinen viiva on ilmaantunut Siihen Testiin. Ainu on pumpulissa ja tyttöankka häkeltynyt. Minä olen niin onnellinen molempien puolesta. Kiltti universumi, anna meidänkin päästä samassa aallossa aidan vihreämmälle puolelle! Pliis jooko!
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Ihmisen biologiaa
Ovulaatio tapahtuu 28 päivän kierrossa noin kierron 15. päivänä. Jos kierto on pitempi tai lyhyempi, tuohon päivään voi vastaavasti lisätä tai vähentää päiviä. Siittiöt säilyvät hedelmöittämiskykyisinä naisen sisällä maksimissaan 5vrk, kaiketi siitä tulee tuo tieto, että hedelmällisyys nousee 5 vrk ennen ovulaatiota.
Munasolu säilyy elävänä ja hedelmöitymiskykyisenä noin 24 tuntia ovulaation jälkeen. Munasolu on niin iso, että sen voi nähdä paljaalla silmällä.
Jos munasolu hedelmöittyy (ja kaikki muukin menee oikein), se alkaa jakautua ja kulkeutua kohti kohtua, jonne se saapuu 3.-4. päivänä ovulaatiosta. Kiinnittyminen kohdun limakalvoon tapahtuu noin 6,5 vuorokautta hedelmöittymisestä eli noin viikkoa ennen kuukautisia. Kiinnittymisen jälkeen alkio alkaa erittää raskaushormonia (HCG). Varhaisimmillaan raskauden voi havaita raskaustestissä näillä paikkeilla, aikaisimmillaan dpo 8, ja viimeistään kuukautisten ollessa viikon myöhässä.
Ei sen niin vaikeaa pitäisi olla?
Munasolu säilyy elävänä ja hedelmöitymiskykyisenä noin 24 tuntia ovulaation jälkeen. Munasolu on niin iso, että sen voi nähdä paljaalla silmällä.
Jos munasolu hedelmöittyy (ja kaikki muukin menee oikein), se alkaa jakautua ja kulkeutua kohti kohtua, jonne se saapuu 3.-4. päivänä ovulaatiosta. Kiinnittyminen kohdun limakalvoon tapahtuu noin 6,5 vuorokautta hedelmöittymisestä eli noin viikkoa ennen kuukautisia. Kiinnittymisen jälkeen alkio alkaa erittää raskaushormonia (HCG). Varhaisimmillaan raskauden voi havaita raskaustestissä näillä paikkeilla, aikaisimmillaan dpo 8, ja viimeistään kuukautisten ollessa viikon myöhässä.
Ei sen niin vaikeaa pitäisi olla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)