Kaksi kiertoa ennen tutkimuksiin pääsyä. Vielä kaksi kärsimysviikkoa edessä. Mietin jo pillereiden aloittamista odotusajalle. Mikähän meidän todennäköisyys tulla raskaaksi seuraavan kahden kuukauden aikana on? 5%? En usko että kauheen korkea. Eli kärsinkö turhaan?
No, vaikka kärsisinkin turhaan, niin kyllä minä nyt kahdet kuukautiset vielä kestän. Ja sitten ne ivf:t tai ne, mihin nyt sitten päädytäänkin. Koko show. Bring it on! Taistelutahtoa on vielä jäljellä.
Yksi hyvä puoli tässä odotuksessa on, nimittäin se, että Kelan maksukatto alkaa kertyä vasta ensi vuoden puolella ja sitten on koko vuosi aikaa käydä hoidoissa ja lääkkeet saa Kelan piikkiin. Ei rahalla tässä niin väliä ole mutta onhan se 700e ihan kiva säästää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tutkimukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tutkimukset. Näytä kaikki tekstit
tiistai 23. lokakuuta 2012
tiistai 16. lokakuuta 2012
Kutsu tutkimuksiin
Eteisen matolla odotti tänään kirje.
Aika lapsettomuuspoliklinikalle on parin kuukauden päästä, ennen joulua. Ihan kiva juttu. Tuntuu vähän samalta kuin olisi saanut kutsun hammaslääkäriin. Kai se on pakko mennä. Miksi en nyt jaksa innostua aiheesta? Aukiolotutkimus meni pilaamaan kaikki suunnitelmat, ja nyt menee siis väistämättä ensi vuoden puolelle, että päästään tositoimiin. Nyt sitten seuraava gyne saa pohtia, että kannattaako sitä inssiä ollenkaan tehdä ja mitä sitten jos ei.
Jotenkin. En oikein usko luomuraskautumiseen. Enkä jaksa koko ajan miettiä että miksi me ei ja milloin me oikein. Kun me nyt kuitenkin aika mukavasti ilmankin. Kellutaan tässä välitilassa.
Ja sitten... Tiedättekö kun lööpeissä aina välillä hehkutetaan yllätysraskauksia? Sellaisia että joo, ollaan asuttu miehen kanssa pari vuotta ja joo ilman ehkäisyä mutta ei tullut mieleenkään että tulis raskaaksi! Ja sitten poks! Eiks ookin ihmeellistä?
Joo, on ihmeellistä. Ja mäkin haluaisin silleen! Ilman mitään stressaamista. Kai lapsettomuudesta kärsiväkin voisi saada kokea sen niin? Yllätys!
(Mutta ei tässä kierrossa. PMS-ärsytys on jo alkanut.)
Aika lapsettomuuspoliklinikalle on parin kuukauden päästä, ennen joulua. Ihan kiva juttu. Tuntuu vähän samalta kuin olisi saanut kutsun hammaslääkäriin. Kai se on pakko mennä. Miksi en nyt jaksa innostua aiheesta? Aukiolotutkimus meni pilaamaan kaikki suunnitelmat, ja nyt menee siis väistämättä ensi vuoden puolelle, että päästään tositoimiin. Nyt sitten seuraava gyne saa pohtia, että kannattaako sitä inssiä ollenkaan tehdä ja mitä sitten jos ei.
Jotenkin. En oikein usko luomuraskautumiseen. Enkä jaksa koko ajan miettiä että miksi me ei ja milloin me oikein. Kun me nyt kuitenkin aika mukavasti ilmankin. Kellutaan tässä välitilassa.
Ja sitten... Tiedättekö kun lööpeissä aina välillä hehkutetaan yllätysraskauksia? Sellaisia että joo, ollaan asuttu miehen kanssa pari vuotta ja joo ilman ehkäisyä mutta ei tullut mieleenkään että tulis raskaaksi! Ja sitten poks! Eiks ookin ihmeellistä?
Joo, on ihmeellistä. Ja mäkin haluaisin silleen! Ilman mitään stressaamista. Kai lapsettomuudesta kärsiväkin voisi saada kokea sen niin? Yllätys!
(Mutta ei tässä kierrossa. PMS-ärsytys on jo alkanut.)
perjantai 5. lokakuuta 2012
Tää on niin tätä
Ensimmäinen lapsettomuustutkimuksiin liittyvä lasku tuli postissa: 700 euroa. Auts. Perustin tuonne yläpalkkiin oman sivun kulujen kirjaamista varten. Vaikka lapsen saamiselle on vaikea laittaa hintalappua, niin kyllähän se on kiinnostavaa, että mitä kaikki maksaa! Ja toistaiseksi sille on tullut vastinetta aika vähän, ainoastaan tieto että pitää tutkia lisää. Labrat on niin kalliita, kymmeniä euroja kappaleelta, että vähän toivon että olisin hakenut terkkarista tai työterveydestä ne mitä sieltä saa. Mutta onpahan nyt samassa paikassa kaikki tiedot.
Pakkasessa on siittiöitä ja kotona kaapissa pistoslaite ja neularoskis odottamassa, mutta ei päästäkään tositoimiin. Kauankohan siinä menee, että päästään eteenpäin tutkimuksissa? Menikö ne rahat ja siimahännät nyt hukkaan jos päädytäänkin julkiselle?
Tyhmät munasarjatkin lähettää munan taas oikealta. Siltä huonolta puolelta. Plaah.
lauantai 29. syyskuuta 2012
Pakollinen paussi
Lapsettomuustutkimuksissa selvisi jotain sellaista, minkä vuoksi inssisuunnitelmat ovat toistaiseksi jäissä. Pitää tehdä lisätutkimuksia. Pahoittelen, että en kerrokaan enempää, jos vasta nyt tulit lukemaan, mutta ilmeni että juttu on niin harvinainen, että minut voi helposti tunnistaa sen perusteella.
Joka tapauksessa lääkäri epäili kasvainta ja minä epäilin endometrioosia. Ja koska minulle on kymmenen vuotta sanottu, että älä valita, kaikilla on kuukautiskipuja ja mitenniin kivut eivät jää pillereillä pois, älä yritä, en niellyt tätä ihan mukisematta. Pidin puoleni. Näitä samoja kipuja on ollut jo niiiiiin kauan, kaikki mun oireet sopii endoon ja tämäkin selittyy sillä, niin miksi lisätä soppaan vielä joku naurettava kasvain-idea? Lääkärikin totesi sitten että endo on itse asiassa parempi selitys. HAH. Anteeksi, en halua olla huono potilas. Mutta haluan että minun vaivani tutkitaan. Ymmärrän että poissulkututkimuksia on pakko tehdä, mutta minua auttaa se, että tutkitaan mitä se on, eikä mitä se ei ole.
Joka tapauksessa lääkäri epäili kasvainta ja minä epäilin endometrioosia. Ja koska minulle on kymmenen vuotta sanottu, että älä valita, kaikilla on kuukautiskipuja ja mitenniin kivut eivät jää pillereillä pois, älä yritä, en niellyt tätä ihan mukisematta. Pidin puoleni. Näitä samoja kipuja on ollut jo niiiiiin kauan, kaikki mun oireet sopii endoon ja tämäkin selittyy sillä, niin miksi lisätä soppaan vielä joku naurettava kasvain-idea? Lääkärikin totesi sitten että endo on itse asiassa parempi selitys. HAH. Anteeksi, en halua olla huono potilas. Mutta haluan että minun vaivani tutkitaan. Ymmärrän että poissulkututkimuksia on pakko tehdä, mutta minua auttaa se, että tutkitaan mitä se on, eikä mitä se ei ole.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Tulossa: aukiolotutkimus
Nyt on kierto kartoitettu ja seuraavana on vielä aukiolotutkimus ennen inseminaatiota. Vähän olin unohtanut että sekin oli suunnitteilla, kun mies raportoi simppavastauksista vain että seuraavaksi suositeltiin inseminaatiota. Se tehdään siis kuukautisten loppumisen jälkeen, ennen ovulaatiota. Keskustelupalstojen perusteella se voi tutkimisen lisäksi edesauttaa aukioloa, ja aika moni on tullut pian tutkimuksen jälkeen raskaaksi. Sehän passaa.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Täydelliseltä näyttävän vika on piilossa
Hei murut!
En ole ehtinyt seurata muiden kirjoitteluja yhtä paljon kuin yleensä, se on kai hyvä merkki :) mutta tuntuu että täällä alkaa kierrot mennä samassa tahdissa niin kuin kämppiksillä konsanaan, vai kuvittelenko vain? Käsi pystyyn, jos olet KP1-3! Täällä KP3 ja kipu alkaa jo hellittää.
Niin, ja otsikon aiheeseen: mies sai labravastauksensa. 98 miljoonaa siimahäntää (millilitrassa?), ja nopeita ja nättejä kuulemma ovat. Hitto vieköön. Meikänaisella biologinen kello tikittää tasaiseen tahtiin, munia irtoaa kaikesta päätellen, siimahäntiä riittää, mutta eikö ne löydä perille vai ujousko vaivaa?
Pikamatikalla laskettuna olemme päästäneet liikkeelle enemmän siittiöitä kuin maailmassa on ihmisiä, ja yksikään ei ole löytänyt maaliin! On se nyt kumma. Next up: inseminaatio.
En ole ehtinyt seurata muiden kirjoitteluja yhtä paljon kuin yleensä, se on kai hyvä merkki :) mutta tuntuu että täällä alkaa kierrot mennä samassa tahdissa niin kuin kämppiksillä konsanaan, vai kuvittelenko vain? Käsi pystyyn, jos olet KP1-3! Täällä KP3 ja kipu alkaa jo hellittää.
Niin, ja otsikon aiheeseen: mies sai labravastauksensa. 98 miljoonaa siimahäntää (millilitrassa?), ja nopeita ja nättejä kuulemma ovat. Hitto vieköön. Meikänaisella biologinen kello tikittää tasaiseen tahtiin, munia irtoaa kaikesta päätellen, siimahäntiä riittää, mutta eikö ne löydä perille vai ujousko vaivaa?
Pikamatikalla laskettuna olemme päästäneet liikkeelle enemmän siittiöitä kuin maailmassa on ihmisiä, ja yksikään ei ole löytänyt maaliin! On se nyt kumma. Next up: inseminaatio.
torstai 30. elokuuta 2012
Onpas teillä paljon sitä eli Ensimmäinen lääkärikäynti
No niin! Tutkimukset ovat alkaneet. Lääkäri oli mukava, enkä inhonnut käyntiä yhtään. Hyvä alku. Ainoa särö oli, kun lääkäri katseli papereita ja sanoi: ajattelin että olette nuoria, mutta ettehän nyt niin nuoria enää olekaan. Kröh.
Ekalla käynnillä tutkittiin esitietolomakkeet ja kivekset ja kohtu ja munasarjat. Vikaa ei löytynyt. Kohdun limakalvo tosin oli kuin Saharan autiomaa, ei mitään kasvua näkyvissä. Mutta munasarjoissa sentään tapahtuu jotain.
Tähystysleikkaukseen voisi saada lähetteen, jos endo-oireiden takia haluaa, mutta raskaaksi tulemiseen sillä ei ole suurempaa vaikutusta ainakaan mun tapauksessa, kun mitään isompia myökkyjä vatsassa ei ole. Siinä tapauksessa ei kiitos. Seuraavaksi tutkitaan siittiöt ja hormonitasoja, ja pääsen minäkin kokeilemaan ovistestejä, 3e/kpl. Unohdin kysyä, että mitä jos piikki on vaikka 12 tunnin levyinen, eikä osu siihen ajankohtaan kun testaan...
Etukäteenmurehtija kun olen, kyselin jo koeputkihoidoista. Todennäköisyys tulla raskaaksi semmoisella on 30-35%, vau! Mutta nainen kärsii sivuvaikutukset. Eli minä. Kolme kierrosta tehdään yleensä, ja sen jälkeen jos mitään ei ole tapahtunut, mahikset on aika huonot. Sen takia, tai koska verokirstu ei ole pohjaton, Kela korvaa vain kolme hoitokierrosta yksityisellä ja samat kolme hoitoa saa julkisella (ja jos käy ensin yksityisellä, ne kerrat vähennetään julkisella laskuista). Täytyy nyt miettiä, miten paljon olemme valmiita touhusta maksamaan versus odotusaika, joka on julkisella puolisen vuotta (vai onko? Jos joku tietää paremmin, olisin kiitollinen kommentista!). Lääkärin sanoin: emmehän nyt niin nuoria enää olekaan.
Todennäköisyydet on vähän tylsiä siitä, että lopputulos on joko + tai -, mutta kun muuta ei ole ja jotenkin prosentit voi vähän lohduttaa, niin:
1. hoitokerta lykästää: todnäk 33%
2. hoitokertaan mennessä lykästää: joko 1. tai 2. kerta onnistuu eli 0,33+0,66x0,33=0,55 -> 55%
3. hoitokertaan mennessä lykästää: joko 1. tai 2. tai 3. kerta onnistuu eli 0,33+0,66x0,33+0,66x0,66x0,33=0,69 -> 69%
Pöh. 69% ei oo kyllä niin hyvä kuin toivoin. Laskinkohan oikein? Lukiosta on jo niin kauan. Miehen mielestä 69% on yhtä hyvä kuin 110%.
Mies on hyvin varma, että tämä onnistuu. Minä olen melko varma, että ei onnaa. Tuhahdin vahingossa, kun lääkäri sanoi, että ilmoittakaa sitten jos tässä kierrossa tärppääkin. Hups. Ehkä se on joku suojamekanismi sitten. Pessimisti ei pety. Mutta inseminaation suhteen muutin vähän mieltäni. Kai sitä kannattaa kuitenkin kokeilla. Jos sillä tärppää, niin sehän on supermahtavaa.
Ai niin! Se seksi. Lääkärin mukaan useat sinne saapuvat parit harrastaa seksiä 1-2 kertaa kuussa. Siis kuukaudessa. Mitä te ihmiset teette lauantaiaamuisin, sehän on jo neljä kertaa? :D No kumminkin, olin tyytyväinen että seksielämääni ei puututtu. So far so good.
EDIT: koska ihmisiä eksyy tänne blogiin hakusanalla s****ä lääkärin kanssa, muutin otsikkoa, toivottavasti se auttaa... Jotenkin en usko että löytävät täältä mitä etsivät.
Ekalla käynnillä tutkittiin esitietolomakkeet ja kivekset ja kohtu ja munasarjat. Vikaa ei löytynyt. Kohdun limakalvo tosin oli kuin Saharan autiomaa, ei mitään kasvua näkyvissä. Mutta munasarjoissa sentään tapahtuu jotain.
Tähystysleikkaukseen voisi saada lähetteen, jos endo-oireiden takia haluaa, mutta raskaaksi tulemiseen sillä ei ole suurempaa vaikutusta ainakaan mun tapauksessa, kun mitään isompia myökkyjä vatsassa ei ole. Siinä tapauksessa ei kiitos. Seuraavaksi tutkitaan siittiöt ja hormonitasoja, ja pääsen minäkin kokeilemaan ovistestejä, 3e/kpl. Unohdin kysyä, että mitä jos piikki on vaikka 12 tunnin levyinen, eikä osu siihen ajankohtaan kun testaan...
Etukäteenmurehtija kun olen, kyselin jo koeputkihoidoista. Todennäköisyys tulla raskaaksi semmoisella on 30-35%, vau! Mutta nainen kärsii sivuvaikutukset. Eli minä. Kolme kierrosta tehdään yleensä, ja sen jälkeen jos mitään ei ole tapahtunut, mahikset on aika huonot. Sen takia, tai koska verokirstu ei ole pohjaton, Kela korvaa vain kolme hoitokierrosta yksityisellä ja samat kolme hoitoa saa julkisella (ja jos käy ensin yksityisellä, ne kerrat vähennetään julkisella laskuista). Täytyy nyt miettiä, miten paljon olemme valmiita touhusta maksamaan versus odotusaika, joka on julkisella puolisen vuotta (vai onko? Jos joku tietää paremmin, olisin kiitollinen kommentista!). Lääkärin sanoin: emmehän nyt niin nuoria enää olekaan.
Todennäköisyydet on vähän tylsiä siitä, että lopputulos on joko + tai -, mutta kun muuta ei ole ja jotenkin prosentit voi vähän lohduttaa, niin:
1. hoitokerta lykästää: todnäk 33%
2. hoitokertaan mennessä lykästää: joko 1. tai 2. kerta onnistuu eli 0,33+0,66x0,33=0,55 -> 55%
3. hoitokertaan mennessä lykästää: joko 1. tai 2. tai 3. kerta onnistuu eli 0,33+0,66x0,33+0,66x0,66x0,33=0,69 -> 69%
Pöh. 69% ei oo kyllä niin hyvä kuin toivoin. Laskinkohan oikein? Lukiosta on jo niin kauan. Miehen mielestä 69% on yhtä hyvä kuin 110%.
Mies on hyvin varma, että tämä onnistuu. Minä olen melko varma, että ei onnaa. Tuhahdin vahingossa, kun lääkäri sanoi, että ilmoittakaa sitten jos tässä kierrossa tärppääkin. Hups. Ehkä se on joku suojamekanismi sitten. Pessimisti ei pety. Mutta inseminaation suhteen muutin vähän mieltäni. Kai sitä kannattaa kuitenkin kokeilla. Jos sillä tärppää, niin sehän on supermahtavaa.
Ai niin! Se seksi. Lääkärin mukaan useat sinne saapuvat parit harrastaa seksiä 1-2 kertaa kuussa. Siis kuukaudessa. Mitä te ihmiset teette lauantaiaamuisin, sehän on jo neljä kertaa? :D No kumminkin, olin tyytyväinen että seksielämääni ei puututtu. So far so good.
EDIT: koska ihmisiä eksyy tänne blogiin hakusanalla s****ä lääkärin kanssa, muutin otsikkoa, toivottavasti se auttaa... Jotenkin en usko että löytävät täältä mitä etsivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)