Välipäivien kuulumisia

Taas selvittiin joulusta. Oli ihan mukavaa. Ihmettelin, etten ole aiemmin kuullut niin monessa joululaulussa laulettavan lapsesta, toivosta, surusta, ikävästä ja kaikesta ihan suoraan lapsettoman sydämeen koskevasta.

Lasten puuttuminen harmitti eniten äitiä, anoppia ja vauvakuumeilevaa kälyä. Taisivat kaikki jotenkin sivuta aihetta, että tämä on tällainen välijoulu, kun ei ole niitä pikkusia. Niiden päähän ei vaan mahdu se asia, että tänä jouluna ei olekaan vauvaa eikä edes vauvauutisia. Ne on niin varmoja että nyt, no nyt, nyt ihan varmasti! (Me ei tulla ikinä onnistumaan yllättämään ketään vauvauutisilla. Isompi yllätys on se, ettei vielä tälläkään viikolla.) Sekä anoppi että äiti hösäsi etukäteen, että mitenkäs jouluna sillisalaatit ja graavilohet, voinko minä syödä niitä? Että mitä laitetaan tilalle? Kun tieto ei ole vielä virallista, mutta selvähän se on että nyt ollaan jo erikoisdieettivaiheessa.

Hohhoijaa. Ainakin voidaan laittaa Syntyneet-ilmoitukseen teksti "koko suvun hartaudella odottama pienokainen".

Itse olen saanut ajatukset sivummalle. Nyt vaan odotellaan sitä leikkausta, ei oikeastaan raskautumista. Jos sitä ennen tapahtuu ihme, niin halleluja. Lupaan katsoa ylös taivaaseen ja kiittää. Paradoksaalista kyllä, mietin pitäisikö hankkia ovulaatiotestejä. Ihan vaan sen varmistamiseksi, että tuleeko ovulaatio, vaikka vähän peukaloin normaalia kiertoa - tai siis kipuja. Että voisko niin tehdä toistekin, vai alanko saikuttaa pari päivää kuussa! Mieluummin olisin kivuton ja töissä.

Onneksi kp-ykköseen on taas monta viikkoa aikaa. Tässä voi alkaa valmistautua seuraaviin pirskeisiin, joissa mahdollisesti maistan hieman skumppaa, vaikka juhliin on tulossa myös yksi siunatussa tilassa oleva henkilö. Kyllä, hän on näitä "menimme naimisiin ja poks" -tyypin ihmisiä. En malta odottaa tapaamista, että pääsevät itse kertomaan uutisen.

Mitäs te aiotte uutenavuotena?

Yksi pilleri

Tänään on KP1, YK19. Edellinen kierto oli 32 päivää, ovulaatio oli myöhässä ja luteaalivaihe kesti 14 vrk. Blogi osoittautui parhaaksi paikaksi laittaa tällaisia asioita muistiin.

Muistatteko vuosien takaa sellaisen radio-ohjelman kuin Leila ja Annukka? Tuli Radio Mafiasta muistaakseni, sitäkään ei enää ole. Siinä oli yksi ikimuistoinen jakso, jossa Annukalla oli naistenvaivoja ja Leila huudahti siihen että pyh, minulla ei ole menkkoja ollenkaan! Annukka ihmetteli sitä ja Leila kertoi syövänsä pillereitä jatkuvasti, ilman taukoja. Ei taukoja, ei menkkoja.

Ajattelin, että Leila on hullu, ja nauroin jutulle. Kuka näin kreisejä juttuja edes keksii?

Myöhemmin kävi niin, että käytin itse samaa taktiikkaa. Aluksi lääkärin määräystä vastaan, sitten lääkärin määräyksestä. Ajat muuttuu.

Tämän viikon alussa aivan epätoivoissani menkkojen alkamisesta taas kivulla ja tuhrulla, koko viikko oli menossa pilalle. Olin aikamoisen hajalla aikataulun pitenemisestä ja lääkärin tuhahduksesta kysymykselle, voisinko aloittaa jonkun lääkityksen, kun en taida jaksaa kipujen kanssa enää kauan. Sitten muistin, mikä kipuun auttaa parhaiten. (Tätä ihmettelin jo silloin kun pillerit olivat vielä käytössä.)

Nimittäin kipu häviää yhdellä ehkäisypillerillä. Otan sen aamulla, ja illalla kipu on poissa. Se on ihan oikeasti ihmelääke, en tiedä miten se voikin auttaa niin hyvin. Ja onneksi yöpöydän laatikossa oli vielä yksi käyttämätön liuska pillereitä.

Otin illalla yhden.

Aamulla kipu oli poissa.

Selvisin viikosta, ja vasta tänään alkaa kipu kunnolla voimistua. Tuntui ihmeellisen helpottavalta saada ensinnäkin kipu pois, ja toisena vielä saada se hallintaan. Voin itse päättää, milloin se tulee ja saan sen tarvittaessa pois. Nyt kun edessä on vielä lukemattomia kuukausia, tämä on minun mielenterveydelle iso juttu. En kyllä tiedä miten selitän tämän lääkärille, vai kerronko ollenkaan...

Minun on hyvin, hyvin vaikea uskoa että kipujen pitäminen edesauttaisi raskaaksi tulemista. Hullua, että joskus yhden pillerin unohtaminen oli hätätilanne! Ja nyt yhden pillerin ottaminen pilaisi kaiken? En oikein usko.

Terveisin kerettiläinen :)

Nainen, pidä puolesi! eli ensimmäinen lääkärikäynti julkisella

No niin! Lääkärissä käyty. Ilmeisesti gynekologin ammattiin hakeutuu enempi näitä penaalin vahaliituja ja muita, ei niin teräviä kyniä. Mutta kuitenkin. Käydäänpä läpi mitä oikein tapahtui.

Istuimme käytävässä odottamassa, kun edellinen pari tuli ulos. Suloinen hipsteripariskunta (I feel for you!), josta nainen jäi itkemään ja kokoamaan itsensä käytävään ennen kuin poistuivat poliklinikalta. Voi paska, ajattelin. Mietin vain, montako minuuttia itse kestän itkemättä. (Meni ehkä 4,5 minuuttia. Aloin itkeä heti kun tajusin että tuo nainen ei ymmärrä tästä nyt ihan kaikkea.)

Sitten näin superlihavan naisen tulevan toisesta huoneesta. Superlihava tarkoittaa semmoista sirkuksen parrakas nainen -tasoa (ilman partaa). Mielessä kävi ajatus, että et kai luule että tuo kroppa kestää vielä raskaudenkin? Mutta yritin ajatella nätisti. Samassa veneessähän tässä ollaan. (Anteeksi kaikki ylipainoiset, mutta minua vähän pelottaa miten selviän vaikka olen ihan normaalipainoinen.)

Noin 20 min myöhässä meidät kutsuttiin sisään. Lääkäri ei esitellyt itseään, ei noteerannut myöhässä oloa. Mies vaklasi nimen kyltistä. Miehen tehtäväksi jäi istua hiljaa vähän kauempana lääkäristä. No questions asked. Mieheltä ei edes kysytty, onko kysymyksiä.

Lääkäri luetteli historiaamme: "Olette siis yrittäneet raskautta reilun vuoden ja elo-syyskuussa siis hakeuduitte tutkimuksiin ja nyt ollaan täällä." Kuulosti siltä kuin olisimme vähän turhaan oikeastaan tässä liikkeellä. Ja siltä kuin yksityiselle vain käveltäisiin sisään, ilman jonoja.

En sanonut lääkärille mitään, mutta varasimme ajan kesäkuussa, kun lähes vuosi oli kulunut, ja saimme sen elokuun lopulle, ja lähete tehtiin tosiaan syyskuussa, josta meni vielä kolme kuukautta päästä naistenpolille. En tiedä miksi odotusaikaa piti tällä tavalla vähätellä. Ketähän se palvelee? Mutta saimme näin pidettyä yllä illuusiota, että rahalla saa ja hevosella pääsee.

Vaikka siksihän tässä oltiin, että rahalla ei tällä kertaa saanutkaan.

Kävi ilmi, että lähettävä gyne oli kirjannut viallisen puolen väärin lähetteeseen. No, sattuuhan sitä. Tämä gyne totesi papereista, että kaikki tutkimukset olivat normaaleja, paitsi tämä pikku sivuseikka tässä aukiolotutkimuksessa. Jahas, no tavallaan joo.

Tehtiin gyn tutkimus ja ultraääni, jossa epäiltiin endometrioomaa oikeassa munasarjassa. Kaikki muu kunnossa.

Sitten päästiinkin jo loppuun: voisin valita vatsan tähystyksen eli laparoskopian joko Naistenklinikalla puolen vuoden kuluttua tai jossain lähikunnassa huomattavasti nopeammin. Tämä lääkäri ehdotti tietenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Aika tulee sitten postissa ja näkemiin.

Voi perkele, ajattelin. Olen sellainen peruskiltti ihminen, että luontaisesti istuisin hiljaa ja nielisin kaiken. Mutta nyt olen saanut kuulla tätä niin monta vuotta, ja lisäksi KÄRSIN joka jumalan kuukausi. Ja kyllä, olen guuglettanut. Satun tietämään, että koska minulla näkyy niin vähän ultraäänessäkin, niin jonkun tavisgynen tekemä laparoskopia on suunnilleen yhtä arvokas kuin että itse kurkkaisin konepellin alle. No thanks.

Jotenka minä tyttö avasin suuni ja kysyin, että odotanko todella puoli vuotta tutkimusta, jossa tämä minun asiani ei selviä. Melkein kaivoin vahaliidut esiin havainnollistamista varten. Gyne sanoi epäuskoisen näköisenä, ettei ole koskaan kuullut semmoisesta diagnoosista mitä minä ehdotin. Kysyin, onko hän sitten törmännyt tällaiseen löydökseen kuin minulla oli. Ei ollut. Tiesin kysyä, kun se puolet vanhempi yksityisen gynekään ei ollut tällaista tavannut ennen.

Lopulta sovimme, että gyne konsultoi sairaalan endometrioosi-spesialistia ja soittaa minulle myöhemmin tällä viikolla.

Gyne soittikin jo puoli tuntia myöhemmin, vähän nolon kuuloisena. Suunnitelma oli muuttunut, laparoskopia tehdään nimenomaan Naistenklinikalla endo-gynen toimesta ja siinä samalla tutkitaan tuo aukiolotutkimuksen "sivulöydös".

Että silleen. Joudun kuitenkin siihen leikkaukseen, mutta ainakin nyt on mahdollisuus, että se tehdään kerralla kunnolla. Toivon minä.

(Ihan sivuhuomautuksena, mulla on käynyt huono tuuri ja kun kaikki ei mene niin kuin strömsössä, pitää soveltaa ja sitä soveltamista kaikki lekurit eivät oikein hallitse. Olisin niin mieluusti ihan tavallinen yksityisellä inseminoitava lapseton, mutta kun en ole, täytyy kehittää kunnon ballsit että tuolla viidakossa selviää. Inhottavaa olla vaativa, mutta joskus se on vaan pakko. Tsemppiä kaikki samoissa vesissä kamppailevat!)

Tyttöankan kymysykset

Säännöt:

1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Kiitos tyttöankka !

1. Mistä tykkäät ulkonäössäsi?
Hymystä.
2. Millainen värimaailma kodissasi on?
Mustaa, valkoista, puuta ja kivoja värejä.
3. Mitä työtä haluaisit tehdä/kokeilla, jos et olisi nykyisessä työssä/opiskelualalla?
Elokuvaohjaaja tai muotoilija tai joku muu suunnittelija ja toteuttaja.
4. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
De Mellon Havahtuminen (oh, enkö sen jälkeen mitään? Aloitin kirjaa nimeltä One Day mutta se on juuttunut alkumetreille, ja Zlatanin elämäkerta on jonossa seuraavana).
5. Lempielokuvasi?
Yhtä on tosi vaikea valita. Billy Elliot, Päiväni murmelina, Luokka, Kohti uutta, Tahraton mieli ja Fight Club edustaa mun makukirjoa aika hyvin. Jos on pakko valita, se on Päiväni murmelina, koska sen olen nähnyt niin monta kertaa.
6. Mitä haluaisit oppia?
Soittamaan kitaraa.
7. Uskotko Jumalaan tai johonkin henkisyyteen/hengellisyyteen?
En usko Jumalaan, mutta kuulun kirkkoon ja arvostan hengellisyyttä. Usko sinänsä on mahtava voima, hyvässä ja pahassa.
8. Mitä toivot joululahjaksi?
Eniten haluaisin positiivisen raskaustestin.
9. Millainen ikäero sinulla ja miehelläsi on?
1,5 vuotta.
10. Mitä hyviä asioita elämässäsi/arjessasi on nyt?
Mies, työtä, koti, ystäviä, noin 25 kivutonta päivää kuukaudessa. Kaikki ihania.
11. Mistä jouluruoista pidät?
Graavilohi, lanttulaatikko ja joulutortut ovat lemppareitani.

11 uutta kysymystä:
1. Mikä on lempimusiikkiasi?
2. Mikä on rakkain jouluperinteesi?
3. Minne haluaisit matkustaa?
4. Kenelle kerrot salaisuutesi?
5. Kuinka monta lasta haluaisit, jos voisit valita?
6. Jos olisit raskaana ja tulossa olisi Down-lapsi, pitäisitkö sen?
7. Mikä on paras puolesi?
8. Entä paheesi?
9. Mikä on elämän tarkoitus?
10. Kuka keksi rakkauden?
11. Mitä luulet, että tulee tapahtumaan elämässäsi vuonna 2013?

Haastan sinut, lukijani, jolla on alle 200 lukijaa omassa blogissasi.

Olen puuhastellut kaikkea muuta blogien seuraamisen kustannuksella viime viikot, joten en ole ihan kartalla siitä, onko joku vielä välttynyt tältä haasteelta. Jos siis haluat vastata näihin, ole hyvä. Jos sellainen ihme tapahtuisi että joku vastaa näihin, niin rajoitetaan siihen 11 vastaajaan sääntöjen mukaisesti :) eli laita kommenttiboksiin linkki blogiisi. Tutustuisin mielelläni ihan uusiinkin blogeihin!

Dagen efter

Pikkujouluissa on sitä jotain. Etukäteen ajattelee, että on väsynyt viikosta eikä näin perjantaina varmaan jaksa olla myöhään, ja sitten löytää itsensä jonkun mukavan ihmisen keittiöstä keskustelemassa länsimetrosta arkkitehdin kanssa klo 4:05.

Lääkärikäynti on ensi viikolla. Jännä nähdä, mitä tässä seuraavaksi keksitään. Lähteekö homma etenemään, joudunko leikkaukseen, vai olisiko jo hoitojen aika? Stay tuned for the next episode of VO.

Breaking the routine

Ah.

Loma teki niiin hyvää. Viikko ilman näitä ajatuksia ja internettiä, sen tilalla melkein voisi sanoa aktiiviloma palmujen, meren ja vuorten äärellä. Huokaus. Sanoinko jo, että teki aika hyvää? Peilistä katsoo rentoutunut, hyvin syönyt (paino nousi vähän), silti timmiytynyt (vyö menee pykälän kireämmälle) ja vähän ruskettunut nainen. Olo on parempi kuin pitkään aikaan.

Pimeys ei ole vielä iskenyt takaisin, ja mielenkiinnolla odotan kestääkö aurinkokylvyn vaikutus koko talven yli. Jouluvalmisteluissa, -ostoksilla ja -konserteissa saa helposti kulumaan vapaa-ajan jouluun asti, sitten onkin pyhät ja siitä lähdetään kohti kevättä.

Ovulaatio osui juuri loman kohtaan, ja sitähän ei voi olla huomaamatta vaikka muuten ei mitään ajattelisikaan (en ajatellut, ihan totta!). Ja se tuli vasemmalta! Jes. Vasen laitakin on taas mukana pelissä. Dam-di-dam. Tilaisuus hyödynnettiin vähän sattumaltakin, vaikka tietysti myös tietoisesti. Ei se oikein onnistu itseltä salaa, kun ovulaatio tuntuu ruuvimeisseliltä nivusessa pari tuntia.

Nyt pitää myös kertoa pienestä paheesta, joka meille on kehittymässä. Tavaksi on nimittäin tullut käydä matkoilla kirjakaupassa ja valita jokin kiva(nnäköinen) lastenkirja paikallisella kielellä. Nyt mukaan tarttui yksinkertainen paksusivuinen villieläimistä kertova kuvakirja. Myönnän, että en itsekään olisi tuntenut kaikkia karvaotuksia nimeltä. Kirja on sentään suunnattu noin 2-vuotiaille. :)