Herhiläiset

Seitsemän viikkoa.

Ultra on vasta ensi viikolla, koska haluttiin juuri sille lääkärille, joka hoiti meidät tähän siunattuun tilaan. Sanomaan kiitos.

Vatsani on pienoinen ongelma. Tai siis iso ongelma, se on siis aika iso. Ihmiset tuijottavat sitä. Tai oikeastaan eivät tuijota, koska sehän on epäkohteliasta. Ihmiset vilkuilevat sitä monta kertaa peräkkäin niin, etten huomaa. Paitsi että huomaan erittäin hyvin. Ihmiset puhuvat raskauksista, vauvakuumeista, tarkkailevat muiden syömisiä ja tänään jouduin keskelle raskaana olevia ja uutisia ja tuntui kuin olisin herhiläisparven keskellä. Mitä kukakin söi? Kenen lautasella ei ollut graavilohta? Nyt olisi hyvä hetki muidenkin kertoa, jos on uutisia! Esiin vaan!

Ajattelin: haistakaa paska. Haistakaa paska te pikkukakkosta odottava, puolivälin ylittänyt ja rouva Minulla raskaus alkoi näkyä viikon 21 jälkeen. Haistakaa paska ehjine munasarjoinenne, toimivine torvinenne ja hedelmällisine kohtuinenne. Haistakaa raskaus on maailman luonnollisin asia. Haistakaa paska vihjailuinenne ja merkitsevine katseinenne: Kun vatsasi on noin iso, niin täytyyhän sen olla jo niin pitkällä, että sinun pitää kertoa. Muutkin kertoivat! Rouva Tänään 12 viikkoa täynnäkin kertoi, ja sun maha on kuule SELVÄSTI ISOMPI!

Jooooo. Tein jo yhdessä toisessa seurassa sen harhautusliikkeen, että kerroin vastaanottaneeni raskausonnitteluja vuodesta 2005 (mikä on ihan totta). Mutta en jaksaisi järkyttää/nolata ihmisiä (niitä joita tapaan harvoin) koko ajan, vaikka luun kurkkuun paneminen onkin just mitä niille haluankin tehdä. Koska sanon nyt suoraan: se ei ole raskaus, joka vatsaani pullistaa. Alkion koko on 4-8 millimetriä, jos siellä edes on mitään alkiota. Että pitäkää nyt turpanne kiinni ja silmänne ylhäällä ja ihminen kertoo, kun ihminen on valmis kertomaan. Ja Rouva 12 viikkoa on minua VIISI VIIKKOA EDELLÄ JA kertoi asiasta ensimmäistä kertaa TÄNÄÄN!!!

Että silleen. Taitaa olla pikkunen kipukohta tässä. En ehkä ole ihan vielä yli lapsettomuudesta. Kröhöm.

Syöttöpossu, syöttöpossu, dormez-vous?

Seitsemäs viikko.

Pahoinvointi olikin vain tilapäinen häiriö, yksi vartin mittainen kohtaus. Sen sijaan minulle on kehittynyt erittäin vaativa nälkä seuranaan majesteetillinen ruokahalu. Nälkä on esimerkiksi työpäivän jälkeen niin kova, että mahaan sattuu. Ruoka maistuu i h a n a l t a. Ruisleipä ja juusto on parasta ikinä. Kävimme sunnuntaina markkinoilla ja makkaran tuoksu viekoitteli grillin luokse. Grillattu makkara sinapilla maistui taivaalliselta.

(Minähän en ole niitä naisia, joita makkaran tuoksu viekoittelee, paitsi korkeintaan erämaavaelluksen jälkeen.)

Hay Day -pelissä on possu, joka osoittaa suutaan sorkalla vinkiksi siitä, että sinne pitäisi saada täytettä.

Sellainen olo on minulla. Ei tulisi enää mieleenkään, että saattaisin unohtaa syödä! Ja jos aluksi maha tuntui vetävän vain pieniä annoksia, nyt se vaatii enemmän ja useammin.

Toinen läpitunkeva tuntemus on väsymys. Ensin luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta sitten älysin yhdistää pisteet. Onneksi nyt on marraskuu, joten on melko normaalia nukahdella työpisteen ääreen. Jään pohtimaan, olisiko myös normaalia ottaa pienet nokoset työpöydän alla...