NT-ultra

Pääsimme vihdoin tapaamaan pikku nöpönenää. Hän poseerasi hienosti, vilkutti kaikilla viidellä sormella, maiskutteli suuta ja "hikkasi".

Kätilön tulkinnan mukaan "liikkeet ovat vielä refleksinomaisia".

Melkein jäätiin siihen käsitykseen, että meille vilkutettiin! Huh.

(Sillä hetkellä tuo kommentti oli kyllä onnellisen yhdentekevä, koska keskityin tuijottamaan kuvaruutua ja kyynelehtimään.)

Edelleen en meinaa uskoa, että tuo rakeinen kuva tarkoittaa, että meille tulee ihan oikea vauva. Pakahduttavan ihanaa. Se näyttää jo nyt ihan vauvalta. Seitsemän senttiä plus jalat! Niin iso jo, niin pieni vielä.

Nyt nauttimaan jouluvalmisteluista! (Tai siis päiväunista...)

Hyvää joulua kaikille vanhoille ja uusille lukijoille, ajatelkaa kaikkea ihanaa, mikä tulevaisuudessa odottaa!

Ja sehän on luonnollinen syy

Ensimmäinen kolmannes on kohta valmis.

!!!

Ollaan kerrottu lähipiirille uutiset, ja saatu kyynelehtiä yhdessä monessa seurassa. Kertominen on siitä ihanaa, että saa kokea uudelleen sen ilon ja yllätyksen, minkä positiivinen testi aiheutti. Oltiin pidetty pokeri tosi hyvin, ja äitini oli jopa vähän närkästynyt, kun ei ollut huomannut raskautta minusta. Minusta on ihan ymmärrettävää, että parin vuoden odotuksen jälkeen voi vähän tarkkaavaisuus herpaantua.

Ihmisillä herää myös välittömästi aika pitkälle meneviä ajatuksia, joita en itse ollut tullut ollenkaan vielä miettineeksi: kesävauva! (toistuu joka kerta) Oo, ensi jouluna meillä on täällä pikkuisia! Sitten meidän lapset ystävystyy!

Väsyttää aivan sairaasti. Löysin työpöydältäni hiirimatossa olevan rannetuen tyynyn ja nukahdin yhtenä päivänä nojaten päätä siihen.

Toisaalta jaksan paremmin kuin ennen. Juostiin miehen kanssa ratikkaa kiinni yhtenä iltana kyläilyreissun jälkeen, ja pysyin kannoilla pysäkille asti. Sanoin miehelle, että mene vaan edeltä, ja mies totesi ettei pääse lujempaa! Se oli hassua (ja ennennäkemätöntä).

Tuntuu, että lihakset kasvaa, vaikka töiden jälkeen nukun tunnin päiväunet ja sitten löhöän illan sohvalla. Tälle havainnolle löytyi pikaisella g-haulla tukeakin: Istukkahormoni on rikoslain 44. luvun pykälän 16 ensimmäiseen momenttiin liittyvän asetuksen (705/2002) mukaan dopingaine. Istukkahormonin ajatellaan vaikuttavan lievästi anabolisesti eli lihaksia rakentavasti ja voimaa antavasti.

Hehee.

Harmi vain, että en oikein pysy hereillä, mikä vähän rajoittaa treenaamista.

Olen välillä miettinyt murehtimista ja sitä, miksi en ole huolissani. Huoli on vain ohikiitävä hetki silloin tällöin, pieni ohimenevä ajatus. Muuten mieli on rauhallinen. Ajattelen, miten ihanaa on, että meillä on nyt 98% mahdollisuus saada lapsi, kun jossain vaiheessa raskautumisen todennäköisyys oli varmaan 2% luokkaa.

Hormonit kai vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Muistelen kaveriani, joka tuli vahinkoraskaaksi kesken opintojen yhden illan jutusta, ja päätti pitää lapsen. Hän oli silloin mielestäni oudon seesteinen ja totesi, että kaikki järjestyy - ja niin tietenkin kävi. Nyt olen itse oudon seesteinen. Kaikki järjestyy.