Vieläkin raskaana ja ensimmäinen neuvola

Kymmenes viikko.

Olen kertonut parille työkaverille ja saanut ihastuttavan vastaanoton.

Ostimme vauvakirjan. Ja Herra Hakkarainen -pehmolelun. Ja sukat. Ja mini-Kånken-repun. Kaikkea, mitä vauva voi tarvita... en uskalla vielä ostaa oikeita vauvajuttuja. Ehkä seuraavan ultran jälkeen.

Pahoinvointi on loppunut melkeinpä kokonaan.

Iltaisin on välillä semmoinen vaikeasti kuvailtava vähän epämiellyttävä olo vatsassa. Väsyttää, mutta niin aina marraskuussa.

Tuntuu erilaiselta lukea yrittävien blogeja. Kamalalta. Haluaisin ottaa sen ahdistuksen pois. Tiedätte mitä laittaisin tilalle.

Kävimme neuvolassa. Juttelimme yli tunnin asioista. Saimme mukaan kasan paperia tärkeimmistä. Mieheltä kysyttiin, miltä nyt tuntuu, ja vastaus oli kai liian filosofinen, koska hoitaja näytti hymyilevältä kysymysmerkiltä. (Mies sanoi vähän eri sanoilla, että jokainen päivä tuntuu nyt erityiseltä. Ehkä miehet ei yleensä sano sellaista neuvolassa. Tai tarkemmin ajatellen, missään.) Mutta ei se mitään. Verenpaine oli hyvä ja painoni oli noussut kröhöm neljä-viisi kiloa. Hoitajan mukaan se on normaalia ja mukana on turvotusta.

Kai sitä voi pikkuhiljaa alkaa varovaisesti ajatella, että ihanan auvoisan kuukautisettomuuden lisäksi meille on myös tulossa vauva.