Pieni kuolema

Siellä ne kasvaa, ajattelin aamulla. Menimme iloisina ja jännittyneinä ultraan.

Toisella puolella kasvoi kaksi isoa ja muutama pienempi follikkeli.

Toisella puolella pullisteli yksinäinen endometriooma. Ei yhtäkään follikkelia.

Voi #*%%&.

Toinen munasarjani on sökönä. Puregon ei ole vaikuttanut siihen mitenkään.

Kuulemma munasarja on kauhean herkkä vaurioitumaan leikkauksissa. Näin käy usein, kun munasarjaa leikataan. Mietin, miksi tästä kerrotaan vasta nyt, kun munat ovat jo rikki. Voisiko tällaisesta riskistä mainita esim. etukäteen?

Yritän ajatella, niin kuin Chisu laulaa, että tarvitsennn vain yhden valion. Silti itkettää.

Onkohan meillä vielä ne keskimääräistä paremmat mahdollisuudet onnistua?

Puregonin (sivu)vaikutukset

Pistoksen jälkeen kirvelee vähän, mutta yhtään mustelmaa en ole saanut tehtyä. Vatsa pullottaa hieman, mutta ei yhtä paljon kuin kuukautisten aikaan.

Nivusissa kiristää ja tuikkii välillä. Tunne on aika samanlainen kuin ennen ovulaatiota, tai muistuttaa etäisesti myös endokipua.

Iho hehkuu, rypyt on hävinneet, rinnat on leivoksenpehmeät. Hymyilyttää, kun katsoo peiliin. Ymmärrän Orange is the new blackin transua. Mies ei uskaltanut alkuun halata, ettei munat mene rikki, mutta sittemmin tilanne on kääntynyt vähän toisin päin.

Yleinen olo on rauhallinen ja verkkainen mutta ei oikeastaan väsynyt, vähän niin kuin liikaa nukutun yön jälkeen. Kotityöt sujuvat, kun aivot eivät tunnu edes kaipaavan kummempia virikkeitä, edes silittäminen ei tunnu yhtä tylsältä kuin yleensä.

Nythän pistän jo myös jarrua eli Orgalutrania, siinä neula on vähän tylpempi mutta liukuu mukavammin, aine kirvelee vähän enemmän kuin Puregon.

Tämä kana on kohta valmis munimaan.

Kultaakin kalliimpaa

Silmu oli tehnyt hauskan havainnon Puregonin litrahinnasta. Tuli mieleen verrata sitä kullan hintaan, joka on tällä hetkellä noin 40 000 e/kg.

Tuikin siis vatsanahkaani ainetta, joka on kymmenen kertaa kultaa kalliimpaa.

Kuinka arvokas olisikaan onnistuminen tässä touhussa.

Siinä vähän äitiyspropagandaa 50-luvulta.

Let the wild rumpus start!

Ensimmäinen Puregon 150 yksikköä pistetty vatsanahkaan.

Kerrankin olen iloinen tuosta vatsan turvotuksesta ja alapömpöstä, neula oli pitkän näköinen mutta vatsanahka huomattavasti paksumpi. Silti teki vähän ilkeää. Pistoskohta kirveli juuri tarpeeksi kauan, ehkä minuutin, niin että ehdin ajatella kohta kaikkialle leviävää allergista reaktiota. Sen jälkeen ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Pistoskohtaakaan ei enää näy. Onneksi mies oli paikalla, niin voin olla varma, että pistos tuli tosiaankin suoritettua.

kuva

Kiitos kaikille tuesta työnantajalle kertomisen suhteen. Katsotaan sitä vähän myöhemmin uudelleen, jääköön toistaiseksi kertomatta.

“And an ocean tumbled by with a private boat for Max
and he sailed off through night and day
and in and out of weeks
and almost over a year
to where the wild things are.”

-Maurice Sendak

Kuinka kertoa pomolle?

Maanantai! Tällä viikolla se alkaa!

Olen valmistautunut pistosten alkamiseen harjoittelemalla niitä unissani. Kaikki mahdollinen on mennyt niissä pieleen, ja olen ehtinyt pohtia esim. sitä, voiko pistää samaan kohtaan uudelleen, jos on unohtanut painaa lääkeannoksen ruiskusta edellisellä kerralla... Toivottavasti homma on käytännössä helpompaa kuin unissa!

Nyt mietin seuraavaa isoa kysymystä: mitä ja miten kertoa pomolle.

Kaveri ja mies, jotka kumpikaan ei ehkä ymmärrä, kuinka monta käyntiä tässä vielä voi seurata, sanoo, että ei tarvitse kertoa muuta kuin että on menossa lääkäriin. Tämähän on yksityisasia. Ja voisihan mulla olla vaikka peräpukamat hoidettavana, eikä niistäkään välttämättä haluaisi tarkemmin kertoa. (aikamoiset peräpukamat pitäisi olla, että joutuisi näin usein juoksemaan lääkärissä, heh)

Kohtelias pomoni kysyi viime kerrankin jälkeen, että niin, kävit lääkärissä... (odottaen selontekoa) Ja vastasin vain, että joo niin kävin....

Mutta pitäisikö nyt siis kertoa? Onko kokemuksia, ihan miten päin vain? Onko siitä ollut jollekulle haittaa, jos ei heti kerro? Vai pitäiskö vaan come clean, kertoa heti kaikki niin sitten se on tehty? Pysyykö asia salassa muilta?

Mulle tämä on kamalan vaikeaa. Yleensäkin melkein mieluummin annan ihmisten luulla, että viikonloppu meni pitkäksi, kuin kerron että meinasin joutua sairaalaan... (Ehkä tälle tunnevammalle pitäisi tehdä jotain...)

Next up: IVF

Olen vähän pöllämystynyt.

Käytiin klinikalla. Sain sympatiaa ja ihmettelyjä, miten olenkaan kohdannut niin tylsiä toisia lääkäreitä, miehen spermaa (tirsk) kehuttiin, mun munasarjoja ja kohdun limakalvoa kehuttiin, endometrioosia syytettiin (siitäs sai).

Toisin sanoen, vihdoin vuoden taistelun jälkeen tuntui siltä, että nyt meitä hoidetaan.

Sehän johtuu vain siitä, että nyt meillä on ongelma, jota hoitaa. Vuosi sitten oli vain ehkä pelko ongelmasta, ja sekä pelko että ongelma olivat vain minun päässäni.

Uutinen: vaikka munatorvet on auki, kuulemma ne voi silti toimia huonosti! Kuulemma niissä oli laparoskopiassa nähty paksuntumaa ja kiinnikkeitä, ja nämä voivat haitata menoa.

Pöllämystymisen aihe tulee kuitenkin vasta tässä:

IVF alkaa ensi viikolla!

Tsädäm. Siis häh wou. Kun me sanottiin, että ollaan valmiit hoitoon, sovittiin että se alkaa saman tien KP2 ensi viikolla. Shwou.

Ei enää jonoja.

Ei enää "mutta teillähän voi tärpätä ihan hetkenä minä hyvänsä".

Vaan: "Raskaus voi toki alkaa spontaanistikin." Ja: "teillä mahdollisuudet onnistua IVF:ssä on keskimääräistä paremmat"!!!!

Odotushuoneessa

Kerron kohta kaiken klinikalla käynnistä (lupaan käyttää myös muita kuin k-alkuisia sanoja (: ). Ensin on pakko laittaa tämä musavideo jakoon. Rumban toimittajaa lainaten: tervetuloa kliinisen odotushuoneen hitaasti kypsyttävään kiirastuleen.

Sin Cos Tan: Limbo

Ettei kaatuisi kallis lasti

Näin äsken tuoreen isän vaunukävelyllä. Vain tuore isä ajaa vaunut niin varovasti sadekourun yli, pyörä kerrallaan. Niin söpöä, että en kestä.

Kohta iso pyörä liikahtaa

Nyt on hyvä vaihe. Tasanne yrittämisen jälkeen ja ennen hoitoja.

Ollaan päästy ohi siitä epävarmuudesta, että ollaanko lisääntymiskyvyttömiä vai ei. Kummallista kyllä, se helpottaa. Että vihdoin ollaan samalla viivalla lapsettomuuslääkärin kanssa.

Tai noin sanottuna se ei ole yhtään kummallista... Ei enää "mutta kun minulla on pelottava tunne, että tämä ei onnistu näin", vaan "tämä ei onnistu näin". Pelottava tunne on poistunut.

Lainaan Hilkkaa: Siitäs saitte, mulla on Oikea Ongelma.

Koska meillä on nyt Oikea Ongelma, johon ratkaisua ollaan ensi viikolla menossa hakemaan, niin mikäs tässä on ollessa.

Arki on mukavaa, kahdestaan oleminen nautinnollista. Vaikka vaikeudet on rankkoja, niistä selviäminen vahvistaa. Olen saanut uskoa siihen, että tästä selvitään.

Lähipiirikin on viimeisten vauvauutiskyselypurskausten jälkeen tasaantunut. Oltiin miehen kaverin vauvanesittelykutsuilla ja pelkäsin vähän etukäteen. Mutta siellä olikin tosi mukavaa, vaihdettiin ihan normaaleja kuulumisia. Vauva oli pulska ja naurettiin tuoreen isin vauva-ajan vaatteille.

Jälkeenpäin iloittiin siitä, että meidän suosikkinimiä ei ole kukaan tuttu vielä valinnut omalle lapselleen.

Ensi viikolla!

Tsemppiä, munaseni

Ovulaatio tuloillaan. Ilmassa on hehkeyttä ja vatsassa nippailua oikealla puolen. Ladi-dadi.

Enää pari viikkoa seuraavaan etappiin, hoidon suunnittelukäyntiin. Askarruttaa jo valmiiksi, että mitä tapahtuu, jos hoidot aloitettaisiin sillä pitkällä kaavalla, jossa sumutukset(?) aloitetaan jo loppukierrossa, ja olisinkin jonkin ihmeen kaupalla raskaana/tulossa juuri silloin raskaaksi? Haittaako lääkitys raskauden alkua jotenkin?

Eipä sillä, että olisin tulossa raskaaksi. Mutta noin periaatteessa. Jos sittenkään ei tarttis hoitoja...

Ravintolisäjuttua ja päivän mietelause

Winston Churchill ei äkkiseltään tunnu henkilöltä, joka antaisi hyviä neuvoja 2010-luvun kolmekymppiselle lapsettomalle. Ehkä yhdistävä tekijä on sota ja taistelu, siitä tuo kaveri tiesi paljon. Tässä sitaatti, joka kolahti tänään:

If you're going trough hell, just keep going.

Aika hyvin sanottu.

Tökerö aiheenvaihdos ilman aasinsiltaa: ravitsemukseen ja miten se vaikuttaa tähän kaikkeen. On ollut vaikea kirjoittaa tästä, kun en oikeasti tiedä aiheesta juuri mitään. Mutta kiinnostaisi kovasti.

Olen käyttänyt kalaöljykapseleita nelisen kuukautta. Pieni tauko tuli viime kuukautisten aikaan, 4-5 päivää, ja samaan aikaan kuukautiset, tai siis tuhruttelu, kesti pari päivää pidempään kuin normaalisti (vuoto ei ollut sen runsaampaa kylläkään). Ja vatsakipua tuntui vielä KP 8 tienoilla. Nyt en uskalla enää jättää noita kapseleita pois, vaikka voi tuo olla sattumaakin. Lihansyönnin kanssa on sama juttu, en oikein uskalla syödä lihaa nykyään, kun pelkään että se voi riehaannuttaa endoa.

Toinen uusi kokeilu on ollut maca-jauhe. Ostin sitä hetken mielijohteesta, kun sen luvattiin tekevän kaikki hyvä maan ja taivaan väliltä, poistaa masennusta, lisää taistelutahtoa, buustaa libidoa, esittelijä heitti jopa hedelmällisyyden paranemisen kaupan päälle.

Noh. Jos lapsettomuus johtuu halujen puutteesta, niin maca-jauhetta voi kyllä kokeilla. Maca muodostui suorastaan vitsailun aiheeksi, kun parin kerran maistiaisten jälkeen on tapahtunut niin nopea hyppäys lakanoiden väliin. Ei ehkä voida enää käyttää sitä ilman taka-ajatuksia...