Syökö endometrioosi siis lihaa?

Taas yhdet kuukautiset. Kierto numero 25 alkaa. Aika uskomaton määrä, tuo 25. Tuntuu melko mahdottomalta ajatus, että näiden 24 pieleen menneen kierron jälkeen yhtäkkiä näkymättömät palaset loksahtaisivat kohdalleen ja tulisin tuosta noin vain raskaaksi. Mieleen tuli myös ajatus, että jos nuo munasolut olisivat päätyneet tuottavampiin kohtuihin, kasassa olisi jo kaksikin jalkapallojoukkuetta.

kuva

Kaikkea sitä ihminen ajatteleekin.

Olen jättänyt punaisen lihan pois ruokavaliosta, ja samaa tietä on mennyt kanakin vähän vahingossa. En ole mitenkään fanaattinen, en kammoksu lihalientä tai liivatetta, mutta pihvit saavat nyt jäädä toistaiseksi. Kalaöljykapselit ovat edelleen käytössä, sain hetkeksi minipaniikin kun luin jostain, että niissä voi olla raskasmetalleja samoin kuin kaloissa itsessään, mutta valmistajat vakuuttelivat, että ei ole.

Ensimmäiset lihattomat kuukautiset olivat yllättävän niukat ja kivut siedettävät. Sattumaako? Tällä kertaa kukaan ei onnitellut raskauden johdosta, ja turvotusta oli omastakin mielestä selvästi vähemmän kuin yleensä. Odotan jännityksellä seuraavia.

Wishful thinking

Kuusi vuorokautta ovulaatiosta.

Kramppimaisia kipuja kohdun seudussa.

Join lasin viiniä.

Kuukautiskierto ennen ja jälkeen leikkauksen

Ennen:
KP26-30  kipu alkaa, jokainen kipulääke tehoaa huonommin kuin edellinen
KP1          pelkään että kuolen, makaan sohvalla
KP2          pelkään että en kuole, makaan sängyn pohjalla
KP3-10    kipu hiipuu vähitellen, kipulääkkeitä voi alkaa vähentää, ryömin töihin
KP11        särkylääkepäänsärky
KP15-17  ovulaatiokipu

Nyt:
KP26-30  kipu alkaa, kipulääke auttaa
KP1           unohdan kipulääkkeen välistä, mutta ei haittaa, töissä vähän väsyttää
KP2          käyn tunnin lenkillä(!), kipua vain vähän
KP3          otan tavan vuoksi aamulla yhden kipulääkkeen, en muuta(!!)
(KP15-17 ovulaatiokipukin poissa?)

Tekisi mieli lähettää kukkia kirurgille. Mutta katsotaan nyt vielä. Jos nämä ei ollut vielä oikeat kuukautiset, kun ovulaatiotakaan ei ehkä ollut...

Vuotokin on lyhentynyt ja vähentynyt, ja (ällövaroitus!) se tympeä haju on poissa! Ennen vuoto haisi ällön tunkkaiselle (siis raadolle), ja nyt ihan raikkaalle ei-millekään.

Ja sitten vatsani, se on litteä! Litteämpi kuin minkään vatsatreenin jälkeen. Eikä se turvonnut kuukautisten aikana.

Kaiken lisäksi on perjantai. En tarvinnut saikkua menkkojen takia, ja viikonloppu on edessä. Voiko enää paremmin olla. Ah.

P.s. unohdin mainita, että myös peittojen heiluttelu onnistuu jo alkukierrosta! Olin aivan unohtanut, että sellaistakin voi harrastaa.

KP1

Kierto alkoi alusta. Testi oli oikein puhdas negatiivinen. Vielä iltapäivällä roskiksessakin se ilkkui puhtauttaan.

Kipu on hallinnassa, mutta pää töissä aivan jossain muualla koko päivän. En saanut oikein mitään aikaan. Ajatus leikkasi kuin syömäpuikko.

Se tuntuu ihanalta, että kohdun ympärillä ei tunnu kipua. Sivuilla ja vähän ylempänä kipristelee ja vessassa käynti kirpaisee edelleen. Mutta onhan tää nyt way better. Kannatti leikata. Kuulin leikkauksen jälkeen kauhutarinan, miten pieleen tämmöinen leikkaus voi mennä. Päätin silti, että omalla kohdalla tilanne oli se, että joko leikataan tai en enää pysty raskautta yrittämäänkään, eli siinä mielessä lopputulos ei kauheasti huonompi voinut olla.

Tulevaisuus näyttää sumuiselta. Olen vähän miettinyt, että entä jos en ikinä tule raskaaksi. En osaa kuvitella sitä. Enkä osaa kuvitella sitä plussaakaan.

Nyt vaan sitten eletään taas pätkä eteenpäin. Pari viikkoa ovulaatioon, toivottavasti. Patologilta tuli lausunto, että näytteeksi on mennyt pala munasarjaa. Toivottavasti jäljelle jäi vielä tarpeeksi.

Seepran raidoista

Ihan miniskidi turhautuminen aiheutti painetta päähän, kun luin netistä, että endometrioosin kirurgisen hoidon jälkeen seuraavana IVF, jos raskaus ei ole alkanut 6kk sisällä. Siis: Puoli vuotta vielä? OMMMMMM. Klinikaltahan ei vahingossakaan anneta mitään tietoja, jos erikseen kysyn hoitojen aikatauluista.

Toisaalta ei tietty tekis mieli niihin hoitoihin ollenkaan. Jos se kuitenkin onnaisi ihan näin vanhaan tyyliin, pertsalla?

Tämän vuoden Kevätpörriäisessä yksi lapsi kysyy, onko seepralla mustat raidat valkoisella, vai valkoiset raidat mustalla pohjalla.

Olen nyt päättänyt ajatella, että lapsettomuus on musta raita valkoisella pohjalla. Sen sijaan, että se on musta pohja, johon joku valonpilkahdus joskus osuu. Olkoon välillä synkkää, mutta synkkyys ei saa voittaa.

Koska: sitten kun se plussa tulee, niin kaikki muuttuu niin nopeasti, ettei tajuakaan.

Kai se voi meidänkin kohdalle osua.

Lintu tervassa

Kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu.

Nyt kun endoa on siivottu pois, ovulaatiota ei sitten kuulukaan. KP 18.

Ehkä huomenna...

Kalaöljyä endometrioosiin?

Sairausloman aikana, kun muiden blogien päivitystahti ei millään riittänyt tyydyttämään viihdykkeen tarvetta, tein jotain yllättävän hyödyllistä. Seikkailin ensin ympäri internettiä ja sitten osoitteessa http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed.

Postaan myöhemmin, mitä kaikkea opin ravintolisistä ja raskaudesta.

Nyt kiinnostaa ensisijaisesti, miten pitää endometrioosi kurissa siihen asti, että olen turvallisesti raskaana. Kiitos kuuluu eniten Ensson blogin anonyymille kommentoijalle, koska muuten en olisi ikinä keksinyt etsiä tietoa kalaöljystä!

Tässä siis tuloksia endometrioosiin liittyen (hakusana fish oil endometriosis):

Kalaöljy (sis. omega-3-rasvahappoja) estää endometrioosin aiheuttamien kiinnikkeiden muodostumista hiirimallissa.

EPA (omega-3-rasvahappo) estää endometrioosin aiheuttamaa tulehdusta rottamallissa ja kanimallissa.

Ihmisillä on todettu, että kalaöljy voi vähentää kuukautiskipuja. Jäämme odottamaan parempaa tutkimusdataa, ja sillä välin alan käyttää kalaöljykapseleita. Alkaen tänään.

Rasvoista on todettu, että omega-3-rasvahappoa runsaasti saavilla naisilla on pienempi riski saada endometrioosidiagnoosi, ja eniten transrasvoja saavilla on 48% korkeampi endometrioosin riski! Rasvan kokonaismäärällä ei ollut merkitystä, pelkästään sen laadulla.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20332166

Transrasvoja on eniten teollisuusmargariinissa, juustonaksuissa, voitaikinarasvassa, kasvirasvajäätelössä, riisisuklaassa ja vähän vähemmän voissa. Voita lukuunottamatta en syö noita enää koskaan.
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2158&lang=fi

Miksi kuulen tästä vasta nyt?

Tässä tuloksia ravintoon ja raskautumiseen liittyen (hakusana fish oil fertility, halusin varmistua että sen käyttö ei haittaa raskautumista, niin kuin kaikki lääkkeelliset keinot hillitä endoa):

Välimeren ruokavaliota noudattavat pariskunnat tulivat helpommin raskaaksi IVF/ICSI-hoidolla kuin tavallista tai "yliterveellistä" ruokavaliota noudattavat. Lautaselle siis enemmän kasviksia, kasviöljyjä ja kalaa.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20189169

Luontaistuotekaupassa

Nyt kun raskautuminen tuntuu taas mahdolliselta, ja ekojen menkkojen perusteella huomaan että yhdestä kohtaa jäi leikkauksessa rassaamatta, ajauduin luontaistuotekauppaan. Hyllyjen edessä mietin, otanko tyrnikapseleita (hiton kalliita muuten!) limakalvoja vahvistamaan (tarvitsevatko ne vahvistusta? endossahan sitä limakalvoa on vähän niin ku ympäriinsä ja liikaa??) vai kalanmaksaöljykapseleita (onko tämä sama kuin kalaöljykapseli, jonka piti tupla-annoksella poistaa endokivut?) vai molempia? Mitä eroa on Omega3:lla ja Omega7:llä?

En ostanut mitään. Ihmiset kyllä näyttivät ostavan ihan coolisti ruskettumista tehostavia kapseleita sun muuta. Kaikkeen sitä voi rahansa laittaa, ihmetteli entinen köyhä tyttö lähiöstä.

Ongelmahan on se, että jos nyt aloitan jotkut kapselit, niin luulen että ehkä onnistuva raskaus johtuu niistä, vaikka juuri on tehty aika merkittävä leikkaus, jonka osuus asiassa on luultavasti aika keskeinen.

Nyt menen etsimään tietoa noista kapseleista. Olisin kiitollinen vinkeistä ja kokemuksista, jos sellaisia on jollakulla lukijalla siellä ruudun takana!

---

No niin. Keneen luottaa? Päätin luottaa European Society of Human Reproduction and Embryology -yhdistykseen, nimi ainakin vakuuttaa.

Tässä tuleekin ilmi lääketieteen huvittavuus joissain tilanteissa. Nimittäin, tulehduskipulääkkeiden, joita ilman en uskaltaisi elää kuukautisten lähestyessä, tehoa ei ole osoitettu endometrioosikivun hoidossa. Tämä on hassua. Ihan vaikka vinkkinä jollekin tutkijalle, tästäpä helppo aihe ja varmat tulokset.

Yhdistys on listannut hoitoja, joista on jonkin verran tutkimusnäyttöä kivuliaissa kuukautisissa: tiamiini, E-vitamiini, lämpötyyny, yrtti toki-shakuyaku-san ja high frequency transcutaneous nerve stimulation (mitä ikinä ovatkaan).

Sitten taas "unknown benefit" on B12-vitamiini, kalaöljy, magnesium, akupunktuuri, muut yrtit.

Huoh. Onneksi en ostanut kalanmaksaöljykapseleita, kun sekin selvisi että kalaöljy on eri juttu. Kalanmaksaöljyssä on A- ja D-vitamiinia enemmän, ja A-vitamiinia voi saada liikaa, jos tuotetta käyttää yli ohjeen verran.

Kertomisesta

Harhauduin tänään aika kauas lapsettomuusaiheesta :) mutta piti nyt kirjoittaa ajatukset ylös, että niihin voi sitten palata joskus myöhemmin, toisessa elämäntilanteessa.

Tyttöankka kirjoitti aiemmin työkavereille kertomisesta. Sattumalta itsekin jouduin tilanteeseen, jossa juttelin miespuolisen kollegan kanssa lapsista, heillä oli juuri laskettu aika viime viikolla. Yhtäkkiä työkaveri kysyikin, mitä meillä ajatellaan perheen perustamisesta.

Sekunnin kestoinen paniikki. Mitämäsanon???

Kerroin, että meillä on hieman esteitä sen lapsen saamisen tiellä. Leikkaus on huomenna...

Työkaveri otti sen hyvin. Ei sanonut mitään tyhmää. Minä otin sen hyvin. En sanonut mitään tyhmää. Puhuttiin vähän endometrioosista. Jouduin ihan pikkasen nieleskelemään, toisella oli kuitenkin ihan päinvastainen tilanne. Vauva ihan kohta siinä. Mutta kerroin, pystyin siihen! Sain myötätuntoa, eikä se tuntunut sääliltä.

Aiemmin viikolla olin kertonut toiselle työkaverille, ja siinä vikana työpäivänä hän tuli taputtamaan olalle ja toivotti tsemppiä. Se tuntui mukavalta.

Eilen sitten olin kutsunut kaverin kylään, kun miehellä oli iltamenoa. Endometrioosi oli aika luonteva puheenaihe, kun istuin siinä vatsa mustelmilla... Kaverini kertoi, että hänellä on ystävä jolla myös oli endometrioosi, leikkauksen jälkeen hän tuli raskaaksi ja nyt odottaa kolmatta lasta.

Siinä sitten istuin ja olin täynnä toiveikkuutta. Ehkä meillekin käy noin.

Laparoskopian jälkeen

Maanantaiaamu, kello 8:33.

Normaalisti vapaapäivinä kotityöt vaativat ekstraponnistuksia. Tänään olen kahdeksaan mennessä tehnyt aamupalaa, lukenut hesarin, käynyt suihkussa ja laittanut pyykit koneeseen pyörimään. Hammaslääkäriaika pitäisi varata, ja mietin juuri minne menisin tarkastukseen.

Mies arvelikin, että olen tehnyt viikolle suunnittelemani hommat maanantai-iltaan mennessä ja sen jälkeen teen loppuviikon jotain kreisiä.

En muista, että olisin ikinä odottanut KP1:ä näin innokkaasti. Paikat on ymmärrettävästi hieman hermostuneet tästä rytyytyksestä, eikä tiputtelua enempää ole kuulunut. Olo on kyllä jotenkin erilainen, "vapaampi" tuolla alhaalla :D voikohan sitä tuntea... Joka tapauksessa mieli on luottavainen pitkästä aikaa. Tuntuu, että jotain voi tapahtua. Raskaus on mahdollinen. On myös helpottavaa saada varmistus sille, että raskautumiselle on oikea este, eikä pepun nostamiset ja tyrnikapselit sitä asiaa olisi muuttaneet.

Vointi on jo aika hyvä. Eilen käytiin ensimmäinen pidempi ulkoilu, mäkkäriin ja takaisin, heh. Tänään käyn lounaalla kaupungilla ja yksi kaveri tulee käymään töiden jälkeen.

Tässä vielä muutama juttu oireista laparoskopian jälkeen, jos joku kaipaa tietoa: Hartiapistosta kesti pari kolme päivää. Ummetuksesta varoitettiin, ja siihen kannattaa varautua. Leikkauksen jälkeisenä päivänä pinaattikeittokin takertui kurkkuun (se oli arka hengitysputken jäljiltä), ja lähinnä jugurtti meni kiltisti alas. Tässä kohtaa keksin uuden herkun: luonnonjugurtti ja smoothie! Vitsi miten hyvää. (Valmiiksi maustetut jugurtit on niin sokerisia, ja pelkkä luonnonjugurtti vähän liian hapanta.) Tästä tuli uusi lempparini.

Kipulääkkeitä olen ottanut näin:
klo 06 Burana 900mg
klo 09 Panadol forte 1g
klo 12 Burana 600mg
klo 15 Panadol forte 1g
klo 18 Burana 600mg
klo 21 Panadol forte 1g
ekana päivänä lisäksi puolikas Tradolan retard 150mg, mutta sitä en ole enää tarvinnut.

Leikkauskertomus eli todellinen prinsessa?

Ensin kiitokset kaikille tsemppauksista, olette niin parhaita. Ihan kuin olisin oppimassa, että aina ei tarvitse pärjätä yksin, ja se taputus olalle tuntuu aika kivalta eikä yhtään sääli(ttä)vältä. Joka tapauksessa jokainen kannustuksen sana lämmitti mieltä ja lämmittää vieläkin. Nyt leikkauksesta on selvitty, ja hyvin meni.

Menin siis osastolle aamulla seitsemäksi, pari muutakin potilasta oli tulossa päiväkirurgiseen leikkaukseen. Vaatteet vaihdettiin niskasta solmittavaan paitaan, jättipikkupöksyihin ja sairaalasukkiin, ja aamutakki oli samanlainen vaaleansininen kuin tuoreilla äideillä synnytyspuolella. Sitten odoteltiin, mukava hoitaja kävi läpi esitietolomakkeen, kirurgi kävi tapaamassa ja kertoi suunnitelmat, sitten sain rauhoittavaa lääkettä ja se vei pahimman terän jännityksestä. Jännitti kyllä aika tavalla.

Leikkaussalissa kaikki hoitajat esittäytyivät ja käytiin vielä läpi kuka olen ja mitä tänään tehdään. Tuli turvallinen olo. Anestesialääkäri oli ihana, oikein hoivaavainen ja minut aseteltiin mukavaan asentoon leikkauspöydälle. Yllättävän mukavasti sitä voi ketarat ojossakin olla! Nukutusaine kirveli mennessään, ja seuraavaksi heräsin heräämössä. Pian heräämisen jälkeen anestesialääkäri tuli kertomaan, että oli se tarpeellinen leikkaus. Tajusin vasta myöhemmin, että oma hoitajani osastolta oli etukäteen päättänyt, että minulla on vain se pieni ultraäänessä näkynyt kysta ja muu on turhanvalittamista. Tälle hoitajalle piti muiden hoitajien pari kertaa erikseen sanoa, että kyllä siellä oli endometrioosia, kun hän tuli hakemaan minua osastolle ja tohotti että no niin, pikku kysta on poistettu. Ehkä hän ajatteli, että kysta oli herne prinsessan patjan alla? Mutta se nyt oli vain pieni kauneusvirhe, hoitaja oli kuitenkin muuten pätevän oloinen ja ohjeisti moneen kertaan, miten haavojen kanssa toimitaan ja antoi vinkkejä asennoista, joissa vatsaonteloon laitettu kaasu parhaiten pääsee poistumaan. Parhaat vinkit olivat:

1) Laita sohvalle valmiiksi paikka, johon pääset hetkeksi makaamaan peppu päätä korkeammalla, kun hartiaa alkaa pistää.

2) Kylkimakuulla kannattaa olla mieluummin oikealla kyljellä kuin vasemmalla. Kaasu pääsee paremmin röyhtäysten mukana ulos ja tämä myös vähentää hartiapistosta.

Ilmakuplat tuntuvat vinkeältä mennessään aina vatsan korkeimpaan kohtaan! Kipua on ollut vähemmän kuin kuukautisten aikaan, mikä on ollut tosi iloinen yllätys. Kertoo tosin ehkä vain siitä, miten kivuliaat menkat on olleet... Kipu on myös vähemmän pelottavaa, kun se tulee lähinnä liikkuessa, eikä yllätä tappavina kouristuksina ja pistoina milloin vain.

Kirurgi tuli leikkauksen jälkeen tapaamaan osastolle, ja kertoi kuvien kera leikkauksen kulusta. Munatorvet olivat molemmat auki. Virtsarakon seutu oli puhdas. Kohdun takapuoli oli täynnä purskahtelevaa tuoretta endometrioosia, ja endo oli liimannut kaikki värkit paikoilleen. Ilmeisesti se haittaa raskaaksi tulemista, kun munanjohtimien pitää päästä hakemaan munasolu sieltä munasarjasta, ja ne poloiset olivat siis kiinni alustassaan. Nyt toiveissa onkin että raskaus voisi päästä alkamaan ihan kotikonsteilla! Pitkästä aikaa itsekin ajattelin, että vau, olisiko se mahdollista? Tietysti, olen kuullut nämä sanat ennenkin...

Leikkaus tehtiin nyt aika suppeasti ilmeisesti, eli jatkossa voi olla että joudun sinne uudestaan. Ensi kerralla ei ehkä jännitä niin paljon. Ajatus oli kuitenkin, että tällä saataisiin pahimmat kivut pois, ja sillä välin minut raskaaksi. Sopii hyvin. Mies on ihanan innoissaan, ja minäkin uskallan vähän olla. Päästään taas tositoimiin!

Tässä vielä kuva anestesialääkärin jättämästä jäljestä, hän oli niin suloinen että pistojälkikin on sydämen muotoinen! :) <3

Huumoria :)

Viimeiset kuukautiset eivät sujuneet ihan niin kivuttomasti kuin olisin toivonut. (Ei kai hormonitkaan saa sisäistä verenvuotoa katoamaan.)

Olin siis vaihteeksi kipuinen. Olin ottamassa päivän ehkä kolmatta särkylääkettä, kun mies tuli pahaa aavistamatta näyttämään sormeaan. Sormen reunassa, kynnen vieressä, oli pieni nahkakaistale liuskoittunut ja tehnyt pienen haavan ihoon - tämä on niin vähäpätöinen vaiva, että en löytänyt netistä edes kuvaa malliksi. "Siis tiedätkö miten kipeä tällainen voi olla?"

Tuijotin sormea hetken. Sitten repesimme molemmat nauruun.

Ensimmäistä kertaa nauroin endometrioosille.

Se tuntui hyvältä.

Plus, minulla on ihana mies. Naurua ja ihana mies. Ne helpottaa oloa kummasti.

N80.9

Tässä endometrioosista ympäri internettiä keräämääni sekalaista tietoa. Onpas muuten wikipediaan eksynyt huonoa ja väärääkin tietoa aiheesta. Vai vulvodynia muka endometrioosin oire (jouduin tarkistamaan, mutta ei se ole). Onneksi ei.

Endometriosis should be suspected in women with any of the following symptoms. Remember, however, about 30% of patients with endometriosis do not have any pain.

• dysmenorrhea (menstrual cramps, particularly those that worsen with time and are unresponsive to medical therapy)
• dyspareunia (pain with intercourse, particularly on deep penetration)
• "aching" or cramping following intercourse
• dyschezia (pain with bowel movements, particularly noticable near the menses)
• hematochezia (blood in the bowel movement unrelated to known problems such as hemorrhoids)
• dysuria (pain with urination, unrelated to bladder infections)
• hematuria (blood in the urine unrelated to any infection)
• mittelschmerz (pain with ovulation, particularly that which worsens with time)
• focal or generalized recurrent pelvic pain

http://www.womenssurgerygroup.com/conditions/Endometriosis/diagnosis.asp

Endometrioosia vähentää e-pillerit, tupakointi ja laihuus (kaikki näistä laskee estrogeenitasoja).

Endometrioosi ei tiettävästi lisää keskenmenoriskiä. Keskenmenot ovat yleisiä ihan terveilläkin naisilla, eikä endometrioosi suojaa niiltä. Ilmeisesti se vaikeuttaa alkion kiinnittymistä. Myös kiertohäiriöitä voi tulla.

Hoitovaihtoehtoina on lääkkeet ja leikkaus. Amerikkalainen Womans surgery group suosii kirurgista hoitoa. Etuna on tehokkuus: leikkauksesta toipuu parissa viikossa ja sitten on mahdollisuus yrittää raskautta jo kuukauden sisällä leikkauksesta, kun lääkehoidolla aikaa kuluu puolisen vuotta. Haittana se, että kirurgin pitää olla taitava, jotta leikkaushoito on tehokasta. Kiinnikkeitä syntyy ja voi olla että se johtaa uuteen leikkaukseen. Ja toisaalta silti voi olla, että kipujen takia on pakko käyttää myös lääkkeitä sen puolisen vuotta.

Raskaaksi tulon ja lapsen synnyttämisen todennäköisyydet endometrioosissa vaikeusasteen mukaan:
"After 1–4 IVF/ICSI treatments, including frozen embryo transfer, 56.7% of the women with stage III/IV endometriosis were pregnant and 40.3% gave birth. The corresponding values were 67.7/55.8% when endometriosis was stage I/II."
- Kuivalainen, Hippeläinen, Anttila, Heinonen 2005: Effect of endometriosis on ivf/icsi outcome: stage III/IV endometriosis worsens cumulative pregnancy and live-born rates.

Valoa tunnelin päässä?

Pohjalla olossa on se (vaikkakin ainoa) hyvä puoli, että sieltä pääsee vain ylöspäin. Nyt tuleekin hyviä uutisia. Olin yhteydessä hormonipoliklinikalle ja sain leikkausajan!!!!!!! Ou mai gaad. Siihen on vielä pari kuukautta, mutta toisaalta: vain pari kuukautta. Odotusajaksi tulee sitten alle 4kk. Ihan siedettävä kai. Varsinkin jos saan aloittaa ne pillerit pretty please?

Töissä olen ollut lievästi sanottuna hajamielinen, puolet päivästä hoitamassa omia asioitani. Sori työnantaja. Itsekin tykkäisin kyllä enemmän tehdä työtäni kuin roikkua puhelimessa anelemassa ja vaatimassa hoitoa. Kuulemma en tarvitse erikoislääkäriaikaa vaan voin mennä suoraan leikkaukseen. Kerroin hoitajalle että kahdella minut tutkineella gynellä ei ollut vastauksia kysymyksiin 1) mikä minua tarkalleen vaivaa (paitsi endometrioosi) ja 2) miten se hoidetaan, saati että 3) onko sillä vaikutusta hedelmällisyyteen tai raskauteen, ja 4) miksen voisi aloittaa pillereitä nyt, ja hän totesi erikoislääkäriajan sittenkin tarpeelliseksi. Ihmeellistä, että voidaan sanoa että en tiedä, mene nyt vain sinne leikkaukseen. Leikkaus on iso juttu kuitenkin, vai mitä? Kai siihen voisi valmistautua sillä tavalla että saadaan samalla kertaa myös hoidettua kaikki kuntoon? Vai toivonko nyt kuuta taivaalta?

Mietin myös todennäköisyyksien kannalta tätä pilleriasiaa. Endotar joka ei raskaudu 1,5 vuodessa... Ei taida olla kauheen hyvät speksit. Sain myös selville että endokivut saattaa jatkua raskausaikanakin, mikä tarkoittaa että tarvitsen nyt jokaisen voiman murusen mitä pystyn keräämään kasaan ennen kaikkia hoitoja. Pari kuukautta e-pillereitä vähentää raskauden todennäköisyyttä vain vähän siitä mitä se jo on, hassua ja surullista. Jos lopputulos on sama niin miksi kärsiä kivuista?

Toisaalta: luin endo-keskustelupalstalta viestin naiselta, joka oli saanut lapsen, jonka saamisen todennäköisyys oli yksi promille. Tilastot siis narraa elämää myös hyvään suuntaan.

Nyt vaan pidetään kiinni ajatuksista päivä kerrallaan, peruna kerrallaan, what will be will be...

It gets worse before it gets better

KP3 ja sattuu enemmän kuin pitkään aikaan. Sattuu vessassa, sattuu istuessa, sattuu ylös noustessa, sattuu kun yrittää kumartua solmimaan kengännauhoja. Sattuu kun ilma liikkuu mahassa. Stn. Töissä en voi enää tämmöisessä kunnossa olla. Tänään juuri ja juuri sain pidettyä pokerin jotenkin, läheltä piti kyllä. Kävin vessassa itkemässä ja irvistelemässä kivusta ja lähdin kotiin heti kun kehtasin.

Että varmaan pitää tiedottaa pomoa asiasta. Ja leikkauksesta. Juuri nyt en pysty, kun keskityn vaan selviämään tästä hetkestä. Mutta pian. Piakkoin.

Saako kuukautisten takia olla saikulla?

Yksi pilleri

Tänään on KP1, YK19. Edellinen kierto oli 32 päivää, ovulaatio oli myöhässä ja luteaalivaihe kesti 14 vrk. Blogi osoittautui parhaaksi paikaksi laittaa tällaisia asioita muistiin.

Muistatteko vuosien takaa sellaisen radio-ohjelman kuin Leila ja Annukka? Tuli Radio Mafiasta muistaakseni, sitäkään ei enää ole. Siinä oli yksi ikimuistoinen jakso, jossa Annukalla oli naistenvaivoja ja Leila huudahti siihen että pyh, minulla ei ole menkkoja ollenkaan! Annukka ihmetteli sitä ja Leila kertoi syövänsä pillereitä jatkuvasti, ilman taukoja. Ei taukoja, ei menkkoja.

Ajattelin, että Leila on hullu, ja nauroin jutulle. Kuka näin kreisejä juttuja edes keksii?

Myöhemmin kävi niin, että käytin itse samaa taktiikkaa. Aluksi lääkärin määräystä vastaan, sitten lääkärin määräyksestä. Ajat muuttuu.

Tämän viikon alussa aivan epätoivoissani menkkojen alkamisesta taas kivulla ja tuhrulla, koko viikko oli menossa pilalle. Olin aikamoisen hajalla aikataulun pitenemisestä ja lääkärin tuhahduksesta kysymykselle, voisinko aloittaa jonkun lääkityksen, kun en taida jaksaa kipujen kanssa enää kauan. Sitten muistin, mikä kipuun auttaa parhaiten. (Tätä ihmettelin jo silloin kun pillerit olivat vielä käytössä.)

Nimittäin kipu häviää yhdellä ehkäisypillerillä. Otan sen aamulla, ja illalla kipu on poissa. Se on ihan oikeasti ihmelääke, en tiedä miten se voikin auttaa niin hyvin. Ja onneksi yöpöydän laatikossa oli vielä yksi käyttämätön liuska pillereitä.

Otin illalla yhden.

Aamulla kipu oli poissa.

Selvisin viikosta, ja vasta tänään alkaa kipu kunnolla voimistua. Tuntui ihmeellisen helpottavalta saada ensinnäkin kipu pois, ja toisena vielä saada se hallintaan. Voin itse päättää, milloin se tulee ja saan sen tarvittaessa pois. Nyt kun edessä on vielä lukemattomia kuukausia, tämä on minun mielenterveydelle iso juttu. En kyllä tiedä miten selitän tämän lääkärille, vai kerronko ollenkaan...

Minun on hyvin, hyvin vaikea uskoa että kipujen pitäminen edesauttaisi raskaaksi tulemista. Hullua, että joskus yhden pillerin unohtaminen oli hätätilanne! Ja nyt yhden pillerin ottaminen pilaisi kaiken? En oikein usko.

Terveisin kerettiläinen :)

Nainen, pidä puolesi! eli ensimmäinen lääkärikäynti julkisella

No niin! Lääkärissä käyty. Ilmeisesti gynekologin ammattiin hakeutuu enempi näitä penaalin vahaliituja ja muita, ei niin teräviä kyniä. Mutta kuitenkin. Käydäänpä läpi mitä oikein tapahtui.

Istuimme käytävässä odottamassa, kun edellinen pari tuli ulos. Suloinen hipsteripariskunta (I feel for you!), josta nainen jäi itkemään ja kokoamaan itsensä käytävään ennen kuin poistuivat poliklinikalta. Voi paska, ajattelin. Mietin vain, montako minuuttia itse kestän itkemättä. (Meni ehkä 4,5 minuuttia. Aloin itkeä heti kun tajusin että tuo nainen ei ymmärrä tästä nyt ihan kaikkea.)

Sitten näin superlihavan naisen tulevan toisesta huoneesta. Superlihava tarkoittaa semmoista sirkuksen parrakas nainen -tasoa (ilman partaa). Mielessä kävi ajatus, että et kai luule että tuo kroppa kestää vielä raskaudenkin? Mutta yritin ajatella nätisti. Samassa veneessähän tässä ollaan. (Anteeksi kaikki ylipainoiset, mutta minua vähän pelottaa miten selviän vaikka olen ihan normaalipainoinen.)

Noin 20 min myöhässä meidät kutsuttiin sisään. Lääkäri ei esitellyt itseään, ei noteerannut myöhässä oloa. Mies vaklasi nimen kyltistä. Miehen tehtäväksi jäi istua hiljaa vähän kauempana lääkäristä. No questions asked. Mieheltä ei edes kysytty, onko kysymyksiä.

Lääkäri luetteli historiaamme: "Olette siis yrittäneet raskautta reilun vuoden ja elo-syyskuussa siis hakeuduitte tutkimuksiin ja nyt ollaan täällä." Kuulosti siltä kuin olisimme vähän turhaan oikeastaan tässä liikkeellä. Ja siltä kuin yksityiselle vain käveltäisiin sisään, ilman jonoja.

En sanonut lääkärille mitään, mutta varasimme ajan kesäkuussa, kun lähes vuosi oli kulunut, ja saimme sen elokuun lopulle, ja lähete tehtiin tosiaan syyskuussa, josta meni vielä kolme kuukautta päästä naistenpolille. En tiedä miksi odotusaikaa piti tällä tavalla vähätellä. Ketähän se palvelee? Mutta saimme näin pidettyä yllä illuusiota, että rahalla saa ja hevosella pääsee.

Vaikka siksihän tässä oltiin, että rahalla ei tällä kertaa saanutkaan.

Kävi ilmi, että lähettävä gyne oli kirjannut viallisen puolen väärin lähetteeseen. No, sattuuhan sitä. Tämä gyne totesi papereista, että kaikki tutkimukset olivat normaaleja, paitsi tämä pikku sivuseikka tässä aukiolotutkimuksessa. Jahas, no tavallaan joo.

Tehtiin gyn tutkimus ja ultraääni, jossa epäiltiin endometrioomaa oikeassa munasarjassa. Kaikki muu kunnossa.

Sitten päästiinkin jo loppuun: voisin valita vatsan tähystyksen eli laparoskopian joko Naistenklinikalla puolen vuoden kuluttua tai jossain lähikunnassa huomattavasti nopeammin. Tämä lääkäri ehdotti tietenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Aika tulee sitten postissa ja näkemiin.

Voi perkele, ajattelin. Olen sellainen peruskiltti ihminen, että luontaisesti istuisin hiljaa ja nielisin kaiken. Mutta nyt olen saanut kuulla tätä niin monta vuotta, ja lisäksi KÄRSIN joka jumalan kuukausi. Ja kyllä, olen guuglettanut. Satun tietämään, että koska minulla näkyy niin vähän ultraäänessäkin, niin jonkun tavisgynen tekemä laparoskopia on suunnilleen yhtä arvokas kuin että itse kurkkaisin konepellin alle. No thanks.

Jotenka minä tyttö avasin suuni ja kysyin, että odotanko todella puoli vuotta tutkimusta, jossa tämä minun asiani ei selviä. Melkein kaivoin vahaliidut esiin havainnollistamista varten. Gyne sanoi epäuskoisen näköisenä, ettei ole koskaan kuullut semmoisesta diagnoosista mitä minä ehdotin. Kysyin, onko hän sitten törmännyt tällaiseen löydökseen kuin minulla oli. Ei ollut. Tiesin kysyä, kun se puolet vanhempi yksityisen gynekään ei ollut tällaista tavannut ennen.

Lopulta sovimme, että gyne konsultoi sairaalan endometrioosi-spesialistia ja soittaa minulle myöhemmin tällä viikolla.

Gyne soittikin jo puoli tuntia myöhemmin, vähän nolon kuuloisena. Suunnitelma oli muuttunut, laparoskopia tehdään nimenomaan Naistenklinikalla endo-gynen toimesta ja siinä samalla tutkitaan tuo aukiolotutkimuksen "sivulöydös".

Että silleen. Joudun kuitenkin siihen leikkaukseen, mutta ainakin nyt on mahdollisuus, että se tehdään kerralla kunnolla. Toivon minä.

(Ihan sivuhuomautuksena, mulla on käynyt huono tuuri ja kun kaikki ei mene niin kuin strömsössä, pitää soveltaa ja sitä soveltamista kaikki lekurit eivät oikein hallitse. Olisin niin mieluusti ihan tavallinen yksityisellä inseminoitava lapseton, mutta kun en ole, täytyy kehittää kunnon ballsit että tuolla viidakossa selviää. Inhottavaa olla vaativa, mutta joskus se on vaan pakko. Tsemppiä kaikki samoissa vesissä kamppailevat!)

Hyvin hauskaa, tätiseni!

Japp, täällä odotellaan edelleen koopeeykköstä. Jotain tuhrua on tullut, kivut samaa pientä alkavaa vihlontaa nyt neljättä päivää, ja nyt on kyllä jo 15 dpo. Jos siis muistan oikein, viime aikoina ei ole tullut kirjattua ihan yhtä orjallisesti näitä kierron vaiheita ylös, kuin ennen...

Kun siellä joku kuitenkin ehdottaa ja itsekin mietin jo että ei helvata, on se testattava, niin kerrotaan nyt sekin että tein raskaustestin. Jo eilen. Oli negatiivinen. Ei ollut pettymys. Eli jotain positiivista siinä oli, vaikka tulos ei ollutkaan.

Ja muistellaanpa kiertoakin nyt kun tälle tielle lähdettiin, juuri oletetun ovulaation aikaan ei kyllä ollut seksiä, ei huvittanut ja suoraan sanottuna ajattelin että nyt on todennäköisyydet jo niin isosti meitä vastaan että en lähe vaan sen takia. Muutaman päivän säteellä kuitenkin oli jotain toimintaa. Että ei kai se mahdotonta ole. Herkutellaanpa hetki sillä ajatuksella... Noin. Ja ei kyllä haittaa yhtään, että kivut siirtyy vaikka nyt sitten parilla päivällä eteenpäin. On se niin sietämätöntä toi vuotaminen.

Kipua ennen kp1

Nyt on tunnustettava, että olen lipsunut vähän järkevän lapsettoman roolista. Tai olenko ollut sellainen, en ole ihan varma, mutta yritys on ainakin kova.

No, siis. Menkkakivut alkoivat eilen aamulla. Ja menkat eivät alkaneet vielä tänäänkään. Toiveikas lapseton päässäni sanoi: jos nyt olisi tärpännyt? Järkevä lapseton sanoi: ovis oli pari päivää myöhässä, ja täydellisesti toimiva keltarauhasesi sammuu 14 vuorokautta siitä. 1+1= kp1 vasta huomenna. (mihin Toiveikas: vähän ärsyttävä toi Järkevä lapseton.)

Onko täällä muita sellaisia, joilla tämä on ongelma: kivut alkaa, mutta vuoto ei vielä, ja miettii että uskaltaako käyttää tulehduskipulääkkeitä, kun ne voi haitata (mitäs ne voikaan haitata paitsi ovulaatiota? pakkausselosteessa ei lue), ja sit jos niistä haluaa parhaan tehon niin pitäisi aloittaa mahdollisimman aikaisin ennen kuin kipu pahenee ihan mahdottomaksi.

Askarruttaa siis, että jos tulen joskus raskaaksi, niin voiko niitä samoja kipuja silti olla. Vai onko ne "menkkamaiset kivut" mitä ihmisillä on, enemmän sellaisia "normaaleja menkkakipuja". Ja onko Buranasta haittaa muulloin kuin oviksen aikaan. Haittaako se kiinnittymistä tai jotain muuta tärkeää kohtaa?

A woman knows

Olen pudonnut kärryiltä yrityskiertojen suhteen. Kalenterin selailun jälkeen päädyin siihen että nyt on menossa YK17, KP22. Ovulaatio oli vähän myöhässä, tai siis vasemmalla ei tuntunut mitään niihin aikoihin kun sen piti olla. Sitten pari päivää myöhemmin tuntui se poraava tunne oikealla, joka on tuntunut viimeiset kolme tai neljä kiertoa (joista kaksi peräkkäistä varmistettu ultraäänellä, että johtofollikkeli on oikealla). Onko mun vasen munasarja lakannut toimimasta ja siksi oikea puoli paikkaa vai onko se oikea vaan niin jyrä, että se ehtii tuottaa kaikki munat? Muutenhan minulla ei olis mitään sitä vastaan, mutta sillä puolella on putki melkein tukossa.

Ensikäyntiin on vielä pitkä aika. Varsinkin kun siellä vasta uudelleen mietitään, että mitä nyt pitäisi tutkia ja voiko niitä hoitoja antaa vai pitääkö leikata tai jotain.

Olisin jo valmis hoitoihin. Rytyytettäis ne nyt läpi niin olis nekin kortit katsottu. Minulla on kyllä enemmän uskoa niihin kuin luomuyrittämiseen alun perinkään. Se on vaan niin vaikea tietää, että voiko luottaa semmoiseen "a woman knows" -tunteeseen. Että onko se vain päähänpinttymä tai pelko tai toive vai tuntemus joka tulee sisältä ja kertoo miten asiat oikeasti on.

Minulla on tuttava, jolla oli ennen synnytystä "a woman knows" -tunne siitä, että lapsi ei tule syntymään normaalia reittiä. Se yritti sanoa kätilölle, että tuntuu että ei tämä synny, mutta tämmöisellehän naurettiin. Ei kukaan sinne vatsaan ole jäänyt, ja ethän sinä tiedä miltä se tuntuu kun et ole ennen synnyttänyt. No, tilannehan johti sitten hätäsektioon.

Voihan se olla sattumaakin. En tiedä. Tai ehkä nainen joskus tietää. Minä tiesin että en tule raskaaksi omin avuin. Voi se olla sattumaakin, että en sitten ole tullut raskaaksi. Nyt vaan odotellaan, että lääkäri tekee päätelmänsä ja asialle vihdoin tehdään jotain.