Hei! Uusi lehti on kääntynyt! Olen uudella sivulla!
Edellisellä sivulla:
pettymystä
surua
vihaisuutta
ohimeneviä aina murskaantuvia toiveita
pelkoa etääntymisestä tärkeistä ihmissuhteista, kun on välitilassa (ei lapsia, mutta ei tarkoituksella lapsetonkaan, kuten aiemmin)
Tällä sivulla:
näen hyviä asioita. Saan nukkua hyvin, harrastaa, varata lomamatkan, kuhnutella miehen kainalossa, keskittyä täysillä töihin ilman kiirettä pois, juoda lasin viiniä tai siiderin, istua iltaa kaveriporukalla jossa kellään ei ole lapsia eikä kiire kotiin. Voin syödä ähkyt sushibuffetissa. Koti pysyy siistinä melkein itsestään. Ehdin meikata ja käydä kampaajalla.
Ajatukset ei kierrä sitä samaa kehää. Olen koko ajan tiennyt, että on muutakin elämää, mutta nyt kiinnostaa taas elää sitä.
Kai tästäkin saa nauttia. Onhan tämä elämä ilman lapsia aika mukavaakin. Saako näin edes ajatella? Lankeaako päälleni nyt kirous?
Nyt mennään KP30, dpo14, tiputtelu on alkanut, kipu hallinnassa.
Sulla on upea asenne! Just noin mäkin aina aika-ajoin yritän ajatella.
VastaaPoistaHih :) Ite listasin kans joskus nuita hyviä asioita :)) Niistä saa kummasti voimia!
VastaaPoistaSaanko muuten kysyä tiputtelusta, josta mainitsit? Sekö vaivaa suakin sitkeästi joka kierrossa? Koska se yleensä alkaa ja oletko kysynyt siitä lääkäriltä?
VastaaPoistaA: hmm, riippuu mitä tarkoitat? Mulla kuukautiset alkaa usein tiputtelulla, ja vasta toisena päivänä tulee kunnon vuoto, jonka lasken KP1:ksi. Tai itse asiassa kuukautiset alkaa yleensä kivulla, jonka jälkeen tulee tiputtelu, ja sitten vuoto. Perjantai oli jo KP1 ja nyt mennään KP3...
VastaaPoista