PP12 ja testi

Valmistauduimme IVF-hoitoon huolella. Leikkasin lehdestä otsikon "Suurten odotusten äärellä" ja kiinnitin sen jääkaapin oveen. Kävimme miehen kanssa Hiljaisuuden kappelissa rukoilemassa munanmuotoisen katon alla. "Pliis maailma, anna meidän nyt onnistua!"

Hyviä ennusmerkkejä on ollut ilmassa. Yhtenä päivänä rekisterikilpiennustus antoi tulokset IVF, HCG ja AUA. Ja toissa lauantaina kävelyllä nähtiin EMB-6, juuri kun oltiin saatu tieto kuudesta hedelmöittyneestä. Six embryos.

Klinikalla sanottiin punktiopäivänä, että jos tästä hoidosta saatte jo vauvan, niin kolme vuotta menee äkkiä ja teidän täytyy muistaa ilmoittaa, mitä näille lopuille sitten tehdään.

Mahdollinen varhaisultrapäivä, jolloin ehkä pääsisimme näkemään sykkeen, on miehen syntymäpäivä, ja päivä jona alkio muuttuisi sikiöksi on meidän suhteen alkamisen vuosipäivä. Jouluna voisimme julkistaa uutisen. Vauva olisi juhannusvauva.

Ajoitus on ehkä liiankin hyvä. (Ai ehkä?)

Näillä ajatuksilla varustettuna heräsin tänään sydän pamppaillen. Eihän näin hyvin voi käydäkään? Herätin miehen ja lupasin tuoda testin kohta sänkyyn.

Pissasin mukiin ja kastoin tikun. Siinä oli pakko vähän katsoa, että neste nousee testialueelle. Testialueella ei näkynyt mitään, yhtään mitään, ja kontrolliviiva tuli heti näkyviin. Samanlainen tulos kuin monta kertaa aiemmin.

Matkalla makuuhuoneeseen yritin valmistautua negaan.

Odotimme kolme minuuttia.

Käänsimme tikun ympäri.

Kaksi viivaa.

Häh? Onko tämä nyt varmasti raskaustesti?

Se oikeasti onnistui. Tunsin, että nyt se onnistuu, ja se onnistui. Uskomatonta.