Man's greatest adventure

Tämä alkoi soida päässäni pari päivää sitten. Jostain 90-luvun uumenista. Ystävämme Google muisti heti, mistä kappaleesta on kyse.

I blame you for the moonlit sky
And the dream that died with the Eagle's flight.
I blame you for the moonlit nights when
I wonder why are the seas still dry?
Don't blame this sleeping satellite

Did we fly to the moon too soon?
Did we squander the chance?
In the rush of the race
The reason we chase is lost in romance.
And still we try
To justify the waste for a taste
of man's greatest adventure

Have we got what it takes to advance?
Have we peaked too soon?
If the world is so green
Then why does it scream under a blue moon?
We wonder why the Earth's sacrificed
For the price of its greatest treasure

And when we shoot for the stars
What a giant step
Have we got what it takes
To carry the weight of this concept
Or pass it by?
Like a shot in the dark miss the mark
With a sense of adventure

Sanoista löytyikin yllättäen kaikupohjaa. Man's greatest adventure ei ole matka kuuhun vaan jotain paljon pienempää... Unelma, joka kuolee joka kuukausi, mutta kuuta ei voi syyttää ;) Järkeä tästä on turha etsiä, tämä unelma perustuu puhtaasti tunteisiin, ja kaikki sen vaatimat uhraukset tuntuvat sen arvoisilta. Välillä sitä miettii, miten paljon on valmis uhraamaan saadakseen sen suurimman aarteen... Ja kun se vihdoin tapahtuu, se suuri harppaus - selviydymmekö siitä? Tai pääsemmekö siitä yli, jos se ei koskaan tapahdu?

Have we got what it takes to carry the weight of this concept? Or pass it by?

 

Tasmin Archer - Sleeping satellite