Henkimaailman asioita

Olemme tulleet siihen pisteeseen, että olen valmis tekemään mitä vain vaaditaan (ai, enkö muka aiemmin ole ollut?). Ja samaan aikaan olo on rauhallisempi kuin naismuistiin. Come what may. Que sera, sera.

The Baby Making Diaryn Marian esimerkistä menin äsken peilin eteen ja sanoin maagiset sanat: "tästä kierrosta tulen raskaaksi". Se tuntui (no, oudon lisäksi) jotenkin juhlalliselta ja vähän röyhkeältä ja sopivan toiveikkaalta. Mitä jos se toimiikin? Ainakin se on ilmaista eikä maistu pahalle.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, ehkä olenkin valmis tekemään mitä vain vaaditaan, jotta pääsen eroon lapsettomuuden kokemuksesta. Odotuksen odottamisesta. Olen saanut tarpeekseni. Haluan hyväksyä tilanteen enkä rimpuilla vastaan koko ajan.

Hauska sattuma kävi töissä pari päivää sitten. Löysin työpaikalta jonkun sinne unohtaman tai tahallaan jättämän kirjan otsikolla Havahtuminen (Anthony de Mello). Sehän on sama kirja, josta e kirjoitti aiemmin! Sujautin sen laukkuuni ja tänään kun vietän koti-iltaa yksin, pääsen aloittamaan lukemisen.

Kirjassa sanotaan: Vasta sitten, kun on saanut sairaudesta tarpeekseen, siitä pääsee eroon. Ja: Kun taistelette jotakin vastaan, sidotte itsenne siihen ikiajoiksi.

Olen nyt sivulla 28, ja hymistellyt jo muutaman kerran. "Emme me pelkää tuntematonta. Ette voi pelätä jotain, mitä ette tunne. Kukaan ei pelkää tuntematonta. Todellisuudessa pelkäätte tunnetun menettämistä. Sitä te pelkäätte." Hah! Se voi olla näin. Koska myönnettävä on, pelkään vähän tämän tutun, turvallisen ja ihanankin elämän menettämistä. Vaikka toivonkin uutta.

Nyt vetäydyn sohvan nurkkaan jatkamaan lukemista. Loppuun vähän toiveikkuutta: kumpa pikkuiseni kuulisi tämän laulun ja antaisi jonkun merkin itsestään, pian!

Doris Day - Whatever Will Be, Will Be (Que Sera, Sera)