Joskus hädän hetkellä saa sen ihanan lääkärin ja sitten kaikki on hyvin, vaikka onkin kipeä. Olin pieni itkevä mytty, mutta se ei haitannut. Sain sympatiaa ja saikkua ja vahvoja kipulääkkeitä. Jos kipu ei niillä helpota, saan mennä gynen päivystykseen näytille.
EDIT: Kipulääke alkoi vaikuttaa, ja ensin tuntui mukavalta pumpulilta, jossa kipu tuntuu mutta ei häiritse, vaan sitten meni överiksi ja tuli paha öklöttävä olo. Puolikkaasta tabletista. Ähhhhh. Lääkärikin soitti vielä, oli selvittänyt leikkausasiaa ja näyttää siltä että joudun hyvinkin jonottamaan sen 6kk, mutta yrittävät nopeuttaa sitä. Jes.
Sovin miehen kanssa että ensi kierrosta aloitan pillerit. En jaksa tämmöistä paskailua ja parkailua enää, enkä noita lääkkeitä joista pää on ihan töhnässä. Sanokoot mitä sanoo, olen mieluummin terve ja suht onnellinen lapseton kuin itkevä mytty/lääkehöyryinen pahoinvoiva lapseton. Nyt ollaan jo pahimman ohi tältä erää, niin annetaan vielä yksi mahdollisuus, olkoonkin olematon. Tervetuloa ovulaatio, odotan 28 ovistestin kanssa saapumistasi.
Omalla kohdalla e-pillerit teki ihmeitä, varmaan lähes vuoden niitä söin 3kk putkeen kerralla...kirosin asiaa ja välivuotoja, mutta onneksi kiltisti pillerini söin...endo lepotilassa tai ainakin sen verran rauhoittunut että pitkästä aikaa olen kivuton ja joulukuun ultran mukaan endoakaan ei näkynyt.
VastaaPoistaHei Feeniks! Sama täällä, pillerit tekee ihmeitä, mutta nyt lääkärit ei ole suostuneet siihen että aloittaisin ne! En tiedä miksi. Kysymykseen miksi ei, ne vastaa että eihän nyt tässä vaiheessa kannata niitä aloittaa.
VastaaPoista