Lähettäkää minulle kirjoja

Pari teistä vihjaisi, että olisi kiinnostunut kuulemaan lisää siitä kirjasta, jonka luin vähän aikaa sitten. Nyt sain vihdoin koottua ajatukseni aiheesta, joten täältä pesee:

Kyseessä on siis Anthony de Mellon Havahtuminen (Like). Tämä on ainoa self help -kirja jonka olen lukenut. Kirja ei ole paksu, sivuja on 160. Silti tuli olo, että jos kirjoittaisin kaikki sen herättämät ajatukset ylös, tulisi sivuja enemmänkin kuin tuon verran. Blogia varten pitää vähän tiivistää, joten tässä kirjan ydinajatukset ja tärkeimmät sen aiheuttamat oivallukset niin kuin minä ne tulkitsin.

1. Ihminen on pohjimmiltaan onnellinen. Tai tyytyväinen, jos onnellinen on liikaa sanottu.
2. Suurin osa (tai de Mellon mukaan kaikki) tavoitteistamme elämässä on vain kuorrutusta. Saamme tyydytystä ja merkityksen tunnetta ihmissuhteista/kehuista/rahasta/elämän merkkipaalujen saavuttamisesta, mutta kolikon kääntöpuoli on se, että ahdistumme, kun emme saa niitä. (Kirjassa tätä verrataan huumeriippuvuuteen!)
3. Tunteet ovat olemassa sitä varten, että huomaisimme asioita joita järki ei huomaa, ei sitä varten että rypisimme niissä. Minä en ole sama kuin tunteeni, vaan tunteet käyvät lävitseni, tulevat ja menevät. Jos olen viisas, voin oppia niistä jotain. Jos olen tyhmä, tarraudun niihin liikaa.
("Tuntuu pahalta." vs. "Olen onneton.")

Lisäksi kirja onnistui selittämään kristinuskon melkein sivulauseessa paremmin kuin mitkään uskonnontunnit tai riparit tähän mennessä. Hups vain.

Anthony de Mello, jonka puheista kirja on koottu, on jesuiitta - eikös se ole jonkinlainen uskonmies? Piti oikein tarkistaa, että kyseessä on katolisen kirkon pappisjärjestö. Raamattuun viitataankin monessa kohtaa. Kirjan voi kuitenkin lukea umpiateistikin ärsyyntymättä ainakaan uskonasioista.

Kenelle suosittelisin kirjaa? Ehkä jos olet kyllästynyt siihen että ajatukset kulkee aina samoja latuja, ja olet valmis kokeilemaan ajattelua ihan eri tavalla kuin yleensä, niin pari tuntia tämän kirjan parissa voi maksaa vaivan.