Sain kummasti lohtua tiedosta, että Paula Risikko on saanut ainoan lapsensa 45-vuotiaana. Siihen kun minä olen 45-vuotias, on vielä todella kauan aikaa. Jos muistelee millaisia mullistuksia elämässä on viimeisen 15 vuoden aikana tapahtunut, niin aika paljon ehtii tapahtua tulevankin 15 vuoden aikana. Ja tuskinpa tässä niin kauan joudutaan odottelemaan, vai mitä?
Voi olla, että ehditään toteuttaa pari matkustusunelmaa vielä kun ollaan kahdestaan...
Nam, pullaa :).
VastaaPoistaMinuakin lohduttaa usein ajatus siitä, että onhan tässä vielä aikaa ainakin 15 vuotta saada lapsia. Se tuntuu pitkältä ajalta vielä nyt. Siinä ajassa ehtii tapahtua kaikkia mukavia asioita, ihan varmasti.
Voi kyllä, pulla on nam! Olen päässyt sen makuun vasta aikuisena. Kun olin lapsi meillä oli kaasu-uuni ja pullat yleensä kovia känttyjä :) Mutta oi mikä ihanuus onkaan mehevä uunituore korvapuusti... Mums.
VastaaPoistaUskon, että mukavia asioita on edessä meillä kummallakin. Pitää vaan saada aika siinä välissä kulumaan mahdollisimman mukavasti!
Ikävä puhkaista kupla, mutta: Paula Risikko adoptoi miehensä kanssa lapsensa Kiinasta. Eli "saanut lapsensa" kyllä, mutta adoptoimalla. Sori.
VastaaPoista-Don-
Ai niin, hupsan! Kiitos tarkennuksesta Don.
PoistaVaihdetaan sitten tilalle Hanna Sarèn, se on muutenkin ihanempi. Aloitti yrittämisen 30-vuotiaana, luopui toivosta ja tuli luomusti raskaaksi 40-vuotiaana. Luin tästä kampaajan tuolissa enkä nyt muista mistä lehdestä...
En muuten tiedä miksi tämä lohduttaa minua. Ehkä siksi että sen ei tarvitse tapahtua heti, se voi silti toteutua. Ja voi tehdä mageen uran sillä välin :)