Eteisen matolla odotti tänään kirje.
Aika lapsettomuuspoliklinikalle on parin kuukauden päästä, ennen joulua. Ihan kiva juttu. Tuntuu vähän samalta kuin olisi saanut kutsun hammaslääkäriin. Kai se on pakko mennä. Miksi en nyt jaksa innostua aiheesta? Aukiolotutkimus meni pilaamaan kaikki suunnitelmat, ja nyt menee siis väistämättä ensi vuoden puolelle, että päästään tositoimiin. Nyt sitten seuraava gyne saa pohtia, että kannattaako sitä inssiä ollenkaan tehdä ja mitä sitten jos ei.
Jotenkin. En oikein usko luomuraskautumiseen. Enkä jaksa koko ajan miettiä että miksi me ei ja milloin me oikein. Kun me nyt kuitenkin aika mukavasti ilmankin. Kellutaan tässä välitilassa.
Ja sitten... Tiedättekö kun lööpeissä aina välillä hehkutetaan yllätysraskauksia? Sellaisia että joo, ollaan asuttu miehen kanssa pari vuotta ja joo ilman ehkäisyä mutta ei tullut mieleenkään että tulis raskaaksi! Ja sitten poks! Eiks ookin ihmeellistä?
Joo, on ihmeellistä. Ja mäkin haluaisin silleen! Ilman mitään stressaamista. Kai lapsettomuudesta kärsiväkin voisi saada kokea sen niin? Yllätys!
(Mutta ei tässä kierrossa. PMS-ärsytys on jo alkanut.)
Meillä menee varmasti ensi vuoden puolelle, ennen kuin ko. kirje kolahtaa. Ja saa mennäkin, teillähän yritys on alkanut aiemmin :-D Miksi aukkari pilaa suunnitelmat (sorry, en pysy kaikkien juurinyt-tilanteissa perillä)?
VastaaPoistaEi haittaa, kuuluuhan sitä olla muutakin elämää kuin pysyä kärryillä kaikkien sairauskertomuksista :) yksityisellä ei nyt haluttu tehdä inssiä, ennen kuin on tutkittu lisää. Endometrioosia kai ensisijaisesti epäillään, ei ollut ihan normaali se tutkimus.
VastaaPoista