Kesä on helppoa aikaa. Melkein voi unohtaa, että toivoo. On järvet, sauna, meri, metsä, aurinko, hiekka, hiki, kylmää juotavaa, mansikoita, uudet bikinit, väriä varpaankynsissä, luu ulkona, kadulla törmää tuttuihin, voi mennä terassille, kesäkahvilaan, festareille, ulkoilmaelokuviin....
Tänään kuitenkin ajattelin taas. Ihminen voi olla niin sokea (kun ei haluakaan nähdä). Sain tietää vastauksen kysymykseen: millainen nainen uskaltaa omissa häissään sanoa, että nyt tehdään vauvoja?
Niinpä niin. Sellainen, joka on jo raskaana.
Otin uutisen mielestäni tosi hyvin. Lapsettomuuden haava repeytyi auki, siihen lensi suolaista merivettä ja hiekkaa, koko ihoa kirveli hetken ja sitten kyselin kohteliaasti, mitä tällaisessa tilanteessa nyt kysellään. Aiotteko selvittää sukupuolen, hankkia isomman asunnon, entä mitenkä opinnot.
Opin toisenkin asian: raskaus ei kyllä näy päälle vielä kolmen kuukauden jälkeen. Ei edes bikineissä. Luulen, että ihmiset jotka näin väittävät, vain lakkaavat vetämästä vatsaa sisään, kun testi näyttää plussaa...
Kolmantena tuli ilmi, että lähisukukin odotti vauvaa ensin meille. (Ei senkään pitäisi olla yllätys, ollaanhan me vanhempia ja vakiintuneempia.) Mutta nyt ihan tuntuu, että tämä tulokas on jopa vähän paheksuen odotettu, liian aikaisin hankittu. Tulevilla vanhemmilla on opinnot kesken ja tulevien isovanhempien kommentti oli: "He tekivät sitten tällaisen ratkaisun."
Melkein käy sääliksi. Meidän lapsettomuus varjostaa tätä pikkuista, jonka pitäisi myös olla koko suvun hartaasti odottama ihan yhtä lailla.
Tulisipa meillekin uutisia pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti