Meillä kävi kylässä lapsi, joka sai alkunsa hassusti juuri meidän häiden aikoihin. Taisi olla hyvät bileet vieraillakin. Haikara vain eksyi väärille jatkoille...
Jossain toisessa ulottuvuudessa meillä on reipas yksivuotias, joka kävelee ja tapailee sanoja. Kääntää hellan ja stereot päälle, aina uudestaan. Mahtuu sohvan ja seinän väliin. Kuolaa matolle. Syö itse omenan, josta jäljelle jää vain siemenet.
Tässä ulottuvuudessa meillä on puoliksi maksettu auto, paljon arvokasta työkokemusta ja muutama ulkomaanmatka koettuna. Onhan sekin jotain.
Kaksi vuotta.
Meneeköhän tässä vielä toinen mokoma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti