Onko se oikeastaan? Onko se sen erilaisempaa kuin muut kriisit? Syöpään sairastunutkin elää epävarmuudessa ilman tietoa paranemisesta, av(i)oerossakin menettää tulevaisuuden rakkaan perheenjäsenen kanssa.
Googletin kriisejä, ja tavallaan hassua kyllä, myös ensimmäisen lapsen saaminen on yksi elämänkriisi. Eli kriiseilen parhaillaan siitä, etten ole päässyt etenemään kohti seuraavaa kriisiä.
Hmm.
Olen tässä miettinyt, kannattaako elämää ajatella ihan näin. Voisin ajatella: olen onnellisesti naimisissa, teen mielenkiintoista työtä, nautin olostani. Saan ehkä joskus lapsia, ja sitten keskityn siihen. Nyt keskityn tähän, mikä on.
Löysin parahiksi Sara K:n blogin. Sara K kirjoittaa, että universumi tuo eteemme sitä, mitä ajattelemme. Huonolla tuulella kaikki liikennevalot ovat punaisia, hyvällä tuulella sitä pysähtyy kadun reunaan ja huomaa setelin maassa. Jotenkin näin. Tässä lainauksia:
Onni ei ole saavutus vaan se, mitä jää jäljelle, kun luovumme syistämme olla onnettomia.
Mitä tulee myrskyihin, uskon, että ne on vain parasta elää läpi tyylillä ja muistaen, että niiden jälkeenkin on elämää.
Eikä mitä tahansa elämää, vaan: valloittava hiljaisuus, kevyt tuulenvire, puhdas ilma, kirkkaat unelmat.
Niin, joskus tuntuu että avain onneen on hukassa, mutta ovi on kuitenkin aina avoinna :)
VastaaPoistaKovin viisaasti kirjoitettu.
VastaaPoistaJoskus viisaudella on harmillisen pitkä matka aivoista sydämeen.
PoistaAh, liian ihania ajatuksia, joihin haluaisi joskus itsekin hypätä. Filosofiaan taittavat ajatukset ovat mieleeni ja elämän syviä polkuja leventävät ajatukset myös... Minäkin niin mielelläni hylkäisin huoleni jonnekin tienposkeen.
VastaaPoistaSImpsoneissa todettiin vastikään, olikohan se siinä olevinaan Oscar Wilden ajatus että "Yksi elämän tragedioista on se kun ei saa haluamaansa, ja toinen on se kun sen saa." Tässäkin on ajateltavaa, vaikka tämä ei ole niin automaattisen positiivinen mieti, mutta viisas kuitenkin.
Tunnen erään, josta sanotaan, että muut tekee mitä osaa ja hän tekee mitä tahtoo. Sivusta katsottuna sellainen elämä, jossa kaikki menee suunnitelman mukaan, on ehkä kuitenkin vähän... tylsää. Yllätyksetöntä. Minulle on sattunut elämässä myös ihania yllätyksiä ja odottamatonta hyvää, mitä en olisi ikinä osannut toivoakaan. Siltä kannalta ei ole niin hirvittävän kamalaa, etten aina saa juuri sitä mitä haluan.
PoistaIhana kirjoitus! Todella osui ja upposi meikäläiseen.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista :)
Poista