Kotisynnytys

Kotona synnyttäminen on nyt kuuma puheenaihe Hesarin mielipidesivulla. Ihmiset esittävät tuulesta temmattuja mielipiteitä, kuten että sairaalasynnyttämisen turvallisuutta ei pysty tutkimaan (siis mitenniin ei?), kun siellä tehdään kaikkia toimenpiteitä joiden seurauksia ei voi tietää, ja sen perusteella synnyttävät kotona.

Tutkin asiaa lukemalla tilastoja ja Arno Forsiuksen kokoaman Synnytysten historiaa -artikkelin. Pelkät tilastot tietenkin valehtelevat, koska yleinen hygienia ja osaaminen on parantunut myös, ja varmasti kotisynnytys 2010-luvulla on paljon turvallisempi kuin 1930-luvulla.

Kiinnostavin tieto Forsiuksen tekstistä oli tämä: "Kotisynnytykset ovat osoittautuneet monista syistä käytännön syistä hankaliksi. Ne ovat onnistuneet suhteellisen hyvin vain Alankomaissa, jossa kotisynnytyksillä on pitkät perinteet. Kotioloissa kivun lievittäminen on hankalaa, ja samoin ovat sikiön voinnin seuranta ja vastasyntyneen äkillisesti vaatimat hoitotoimenpiteet vaikeasti järjestettävissä. Alankomaissa synnytysten hoito onkin juuri kotisynnytysperinteen johdosta jäänyt siinä mielessä jälkeen kehityksestä, että perinataalikuolleisuus ei ole vähentynyt siellä samassa suhteessa kuin useissa laitossynnytyksiä suosivissa maissa."

Synnyttäminen on turvallisempaa sairaalassa. Se on vähän niin kuin auton turvatyynyt: useimmiten mitään ei satu ja kaikki selviävät matkasta hengissä, mutta JOS jotain sattuu niin on jotensakin kiva että turvallisuus on huomioitu myös siinä tilanteessa.

Miksi sitten jotkut ihmiset haluavat synnyttää kotona?

Ymmärrän sen aika hyvin, nyt kun olen tutustunut potilaana olemiseen. Jos kaikki on "hyvin", eli hoitohenkilökunta on sitä mieltä että hätää ei ole, hoito on ylimalkaista, liukuhihnamaista ja välinpitämätöntä. Sillä sekunnilla, kun todetaankin, että jotain on oikeasti vialla, potilas muuttuu kiinnostavaksi. Ainakin omalla kohdallani kiinnostus loppuu siihen kohtaan, kun asia on selvinnyt ja hoidossa. Mitäs murehdittavaa on selvässä asiassa. Itse kaipasin vakavasti ottamista ja kiinnostuksen osoitusta siinä vaiheessa, kun kaikki oli epäselvää. Turvallinen olo hoidon suhteen tuli vasta leikkaussalissa! Tässä vaiheessa olin pyörinyt tutkimuksissa kahdeksan kuukautta, epävarmana ja peloissani.

Niissä maissa, joissa asiakas maksaa hoidon, ruoka tilataan ravintolan listalta ja tyynyt asetellaan hyvään asentoon niskan taakse. Siellä on varmaan erilaista olla potilas. Mutta riski kuolla on kuitenkin maailman pienimpiä täällä Suomessa.

Siinä on vähän miettimistä. Kumpi on tärkeämpää, hyvä kokemus hoidosta vai hyvä hoito? Miksi emme voi saada molempia?

Minusta jotain on vialla, jos naiset eivät halua synnyttää turvallisimmassa mahdollisessa paikassa, koska se ei tunnu turvalliselta.