Harhauduin tänään aika kauas lapsettomuusaiheesta :) mutta piti nyt kirjoittaa ajatukset ylös, että niihin voi sitten palata joskus myöhemmin, toisessa elämäntilanteessa.
Tyttöankka kirjoitti aiemmin työkavereille kertomisesta. Sattumalta itsekin jouduin tilanteeseen, jossa juttelin miespuolisen kollegan kanssa lapsista, heillä oli juuri laskettu aika viime viikolla. Yhtäkkiä työkaveri kysyikin, mitä meillä ajatellaan perheen perustamisesta.
Sekunnin kestoinen paniikki. Mitämäsanon???
Kerroin, että meillä on hieman esteitä sen lapsen saamisen tiellä. Leikkaus on huomenna...
Työkaveri otti sen hyvin. Ei sanonut mitään tyhmää. Minä otin sen hyvin. En sanonut mitään tyhmää. Puhuttiin vähän endometrioosista. Jouduin ihan pikkasen nieleskelemään, toisella oli kuitenkin ihan päinvastainen tilanne. Vauva ihan kohta siinä. Mutta kerroin, pystyin siihen! Sain myötätuntoa, eikä se tuntunut sääliltä.
Aiemmin viikolla olin kertonut toiselle työkaverille, ja siinä vikana työpäivänä hän tuli taputtamaan olalle ja toivotti tsemppiä. Se tuntui mukavalta.
Eilen sitten olin kutsunut kaverin kylään, kun miehellä oli iltamenoa. Endometrioosi oli aika luonteva puheenaihe, kun istuin siinä vatsa mustelmilla... Kaverini kertoi, että hänellä on ystävä jolla myös oli endometrioosi, leikkauksen jälkeen hän tuli raskaaksi ja nyt odottaa kolmatta lasta.
Siinä sitten istuin ja olin täynnä toiveikkuutta. Ehkä meillekin käy noin.
Olet rohkea! Minä niin pelkään tuota tilannetta, että joku kysyy jotain lapsihaaveista. Minä pelkään vaivakutsuja eritoten. Parempaa paikkaa uteluille ei olekaan.
VastaaPoistaToivon sinulle ja miehellesi onnistumista tämän leikkauksen myötä. Se on hyvin, hyvin mahdollista. Ajatella <3
*vauvakutsuja :)
VastaaPoistaHehe, piti lukea uudestaan että huomasin kirjoitusvirheen :) Kannustan kiertämään asiaa, kunnes on itse asian hyväksynyt, niin ei tarvitse käsitellä muiden tunteita ennen kuin omat on selvillä vesillä. Minulle se oli itsesuojelua, kun en kestänyt ajatusta itsekään. Joku toinen saa muista voimaa heti alusta lähtien, mutta minä pelkäsin enemmän niitä ajattelemattomia kommentteja.
VastaaPoistaRohkeus tulee hitaasti. Ei kannata kiirehtiä sitä. Kertomista ei voi peruuttaa... Ehkä sain nyt rohkeutta siitäkin, että valoa näkyy tunnelin päässä.