Merimiehen vaimo revisited

Hän ei voinut itselleen mitään

Katkeruuden siemen sai itää

Teki pesän rintaan jonnekin

Kun ei koskaan saanut lapsia

Kävi monta vuotta kouluja

Yhtä monta kuin varpaitaankin

Aina sydän lyyhistyi

kun KP1 jälleen lähestyi

Mutta heikot vain tunteitaan näyttää

Laitureilla heiluttaa

kaikki joiden osa on odottaa

odottaa

Lasta tullut ei, kai vieläkään

löytänyt se kohdun lämpimään

Vaimo jäi ja mies taas kahdestaan

vuodet kasvoihin söi polkujaan

Hän ei aina ollut tällainen

vihainen ja vanhanaikainen

Enää puhuu yksin seinille

Ristipistotaulut tuijottaa

kun hän selaa postikorttejaan

Lapset eivät koskaan vieraile

Vaikka rannalle taas jää

se pyhä viha rintaa lämmittää

Miten väärin kaikki tämä onkaan

Kun leikkipuistoon lapset vei

kummin kaimat, serkut - ja me ei

e-e-ei

Seurahuoneella

kirkkaansinisessä mekossaan

Laittanut tunnin hiuksiaan on

ullakkohuoneessaan

Mies kauan katsoo

luokse kävelee ja pyytää tanssimaan

Sanoo, että illan jokaisen tanssin

hän vain yksin saa

Lasta tullut ei, kai vieläkään

löytänyt se kohdun lämpimään

Vaimo sekä mies nyt kahdestaan

Suurta ihmettä jää oottamaan 

(Ha!)

Vastaanotolla hän puistaa päätään
joka sanan painaa mieleensä
on empiväinen
mies taas vahva, päättäväinen

toivoo, jaksaa uskoa
ja hänkin vauvan haluaa

Elämä on laulun haaveunta
merten prinssi ja valtakunta
Orkesteri soittaa
viulu ei voi enää kauniimmin vaieta
Ottein lujin mies tanssittaa
huolehtii, eikä päästä koskaan
Käsissä on vielä voima, tunto
vanhuus kaukainen sairaus outo 

Lasta tullut ei, kai vieläkään

löytänyt se kohdun lämpimään

(alkuperäinen kappale täällä)