Ensimmäinen lapsettomuutta sivuava elokuva, jonka muistan nähneeni on Pixarin animaatio Up vuodelta 2009. Sen kehyskertomuksessa aivan herttainen pariskunta, Ellie ja Carl, jää lapsettomaksi ja myöhemmin mies leskeksi. Miehestä tulee kärttyinen vanha ukko, kunnes muistaa, että yksi unelma on vielä toteuttamatta. Yksi liikuttavimpia animaatioita ikinä.
Minulle uudempi tuttavuus Pingviinien matka vuodelta 2005 taas... Niin. Sehän ei varsinaisesti kerro lapsettomuudesta vaan - pingviineistä. Yllätyin, kun elokuva käsitteli niin monia ihmiselämäänkin kuuluvia vaikeuksia: paria ei löydy, muna ei kuoriudukaan tai pienokainen menehtyy, ja kuluu taas loputtomalta tuntuva aika, ennen kuin uusi yritys voi alkaa. Adoptiokaan ei ole linnuille vierasta. Ja kuten monet ihmiset, poikasta vailla olevat pingviinitkin näyttävät kadehtivan muiden perheonnea.
Kiitos, pingviinit! Vaikka vähän itkettikin teidän puolesta, niin ymmärsin että luontokappaleitahan tässä ollaan. Moniin asioihin voi elämässä vaikuttaa, ja toisiin ei (ja meillä ihmisillä on lapsettomuuden varalle pari poppakonstia, joita pingviineillä ei ole). Lapsettomuus ei ole oma vika, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, olisiko hyvä vanhempi vai ei. Kai tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.
Kommenttiboksiin voi vinkata lisää terapeuttisia elokuvia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti