Viime lääkärikäynti oli taas niin tunteita nostattava, että piti jäähdytellä ennen kuin sain ajatukset järkevästi kokoon. Olin ajatellut, että IVF-hoitoihin päästäisiin vielä tämän vuoden puolella, mutta nyt näyttää siltä, että pääsemme vasta 6kk mittaiseen jonoon loppuvuodesta. Tutustuimme lähemmin käsitteeseen nimeltä "indikaatio", ja tämä ei meillä täyty, kun emme ole vielä leikkauksen jälkeen yrittäneet puolta vuotta. Vasta sen jälkeen pääsee jonoon, joka on 6kk. Voimme heittää leikkausta edeltävät 20 yrityskiertoa roskikseen, näillä ei ollut minkään valtakunnan merkitystä.
Lääkärin mielestä tästä 6kk+6kk ajanjaksosta ei tule yhteensä vuoden odotusta hoitoon, vaan ensin on indikaation täyttyminen 6kk ja jonotusaika on 6kk. En ole kysynyt endometrioosiltani, huomaako hän eroa sillä, olemmeko täyttämässä indikaatiota vai IVF-jonossa. Lääkärin mielestä voisin alkaa käyttää e-pillereitä, kun puoli vuotta on mennyt. Eli luomuyrityksenkin kanssa on 6kk jälkeen se ja sama, mutta jonoon ei nyt vaan voi vielä päästä.
Hyvät uutiset gyneltä: KP10 nähtiin 17mm follikkeli. Munasarjat toimii.
Huonot uutiset: uusi lääkäri, uusi mielipide. Inseminaatio palasi keskusteluun. Nyt olen vähän sekaisella mielellä, että pitäisikö se sittenkin tehdä?
Perustelut puolesta:
1) IUI tukee ovulaatiota.
2) Hormonihoito on kevyempi kuin IVF:ssä.
3) Onnistumistodennäköisyys on parempi kuin luomuyrityksellä.
4) Oikea ajoitus voidaan varmistaa.
Perustelut vastaan:
1) Ovulaatio tapahtuu minulla ihan omilla hormoneilla tuotettuna joka kuukausi.
2) Endometrioosi voi pahentua ylimääräisistä hormoneista.
3) Onnistumistodennäköisyys on endometrioosin kanssa 50% huonompi kuin muilla lapsettomilla.
4) Meillä ei ole ajoituksessa mielestäni vikaa. Lisäksi, jos ovulaatio sattuu viikonlopulle, hoitoa ei tehdä, eli on isompi todennäköisyys että inseminaation ajoitus menee pieleen (2/7), kuin että se onnistuu ja tuottaa tuloksen (varmasti alle 10%).
IVF:n onnistumistodennäköisyys on jossain isoissa aineistoissa yhtä
hyvä kuin ilman endometrioosia, tai korkeintaan kolmanneksen huonompi
kuin muilla. Kuulostaa paljon paremmalta, vaikka ymmärränkin, että se on myös rankempi tie. Silti jotenkin tuntuu, että joko onnistumme luomusti tai sitten tarvitaan koeputkia mukaan, tuo inseminaatio vain juuri meidän kohdalla tuntuu ajan tuhlaukselta.
Meidän kohdalla lääkäri oli sitä mieltä ettei kannata endometrioosia ärsyttää inseminaation hoemooneilla, vaan suoraan ivf-hoitoihin mennään. Enkä oikeastaan itsekään inseminaatiota kokenut hyväksi vaihtoehdoksi meille, senkään takia että miehellä on kaikki kunnossa. Näin ollen en nähnyt mitään erityistä hyötyä inseminaatiossa.
VastaaPoistaJoo, sama tilanne meillä ja samaa mieltä oli meilläkin se edellinen lääkäri. Harmi, että tämä jonoon pääsemisestä päättävä oli nyt sitten eri mieltä.
PoistaJa kiitos Feeniks tuesta, jotenkin ne lääkärit sanat vaan painaa, vaikka olis itse eri mieltä!
PoistaRiippuu tietysti endon vaikeudesta. Onko varma, että munatorvet kunnolla auki. Ei ole paljon iloa ovulaatiosta, jos ei munasolu kuitenkaan pääse kulkemaan kohtuun. Itsekin ovuloin, mutta munatorvet laajentuneet ja toinen sitten poistettiinkin tähystyksen yhteydessä. Ja tosiaan suoraan ivf:ään. Kunpa pääsisitte heti edes jonoon, jos sekin kerran on sen 6 kk. T: kirahvi
VastaaPoistaHei kirahvi! Kiva, kun kommentoit. Putkien pitäisi olla auki, mutta epäilen että munasarjoissa oleva endometrioosi on jotenkin huono ympäristö munasolulle. En usko että IUI sitä ongelmaa korjaa. Me ei nyt siis toistaiseksi päästä jonoon :/
PoistaMulla oli toinen munatorvi tukossa,miehessä ei vikaa.meille sanottiin että ainoa vaihtoehto on IVF
VastaaPoistaToivottavasti saatte avun IVF:stä, hansku! Kuulostaa vähän siltä, että IUI on heikko vaihtoehto jos on näitä ongelmia, mutta toiset lääkärit haluaa silti kokeilla sitä.
Poista