Viikonloppu meni nopeasti. Meinasin saada flunssan, nenä oli jo räkänen ja tukkonen ja paikkoja kolotteli, mutta salaisten aseiden avulla se jäi sinne nenään. Käytiin sukulaistytön kanssa katsomassa kaloja ja kilpikonnia. Pelattiin Carcassonnea kaveripariskunnan kanssa. Tehtiin jätskipirtelöä ja katottiin telkkaria. Seksi oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Heh.
Kipua on nyt ollut tosi pitkään kuukautisten jälkeen. Semmoista pientä, jonka kanssa voi elää, mutta välillä vihlaisee ikävästi. Vasta nyt se ovat kokonaan hävinnyt. Ja venyvää limaa tuli jo viikonloppuna, vaikka ovistesti on vielä tänäänkin miinusta. En tajuu.
Mutta oma kroppa tuntuu nyt niin sympaattiselta. Kun itse olen luopunut ajatuksesta, että tulisin lähiaikoina raskaaksi, näen itseni enemmän ulkopuolisen silmin, ja huomaan että kehoni yrittää niin kovasti. Kaikesta huolimatta. Se ei laske kuinka monta kertaa on yritetty, se unohtaa kivun heti kun se jää taakse, se tsemppaa, uskoo mahdollisuuksiin, lähtee aina uudelle kierrokselle ja vaalii sitä kalleinta parhaansa mukaan.
Osaisipa pää saman.
Kuulostaa ihanalta viikonlopulta! :) Ja ihanasti sanottu kehosta.
VastaaPoistaPahoittelut kipuilusta. Ja samaa mieltä ed. kanssa että ihanasti kirjoitit kehostasi. :)
VastaaPoistaViikkokin meni nopsaan! Yritän muistaa että me pelataan samassa joukkueessa, kroppa ja mää. :)
VastaaPoista