Sijaistoimintoja

Mitä kaikkea olisin missannut jos olisin saanut ensimmäisen lapseni vuonna 2012.

- Ensimmäisen työmatkan ulkomaille
- Ensimmäisen vaelluksen erämaassa
- Paljon uusia kiinnostavia tuttavuuksia työn kautta
- Ensimmäisen illallisen Michelin-tähtiravintolassa
- Ensimmäisen väitöskaronkan

Aika siistejä juttuja. Olen kiitollinen, että olen päässyt kokemaan kaikki nuo asiat.

Taiteesta ja tieteestä ilkeät kielet on sanoneet, että ne on vaan sijaistoimintoja sellaisille miehille, jotka ei saa naista. Tai että sitä tehdään vaan se yksi asia tähtäimessä. Ehkä lapsettomuuden kanssa on sama, että pitää keksiä tosi hyviä sijaistoimintoja, että ei huomaa mitä puuttuu. Hetkittäin voi jopa tuntua siltä, että mitään ei puutu.

Ollaan vähän ihmetelty miehen kanssa siitä, miten monille kavereille lapsen saaminen on myös luopumista. Yllätyksenä tulee, että baareissa notkuminen ja yöelämä ja laskettelureissut loppuukin kokonaan (tai lähes kokonaan..). Yksi hyvä ystäväni on suoraan sanonut kadehtivansa minua, kun urani etenee ja hän on kotiäitinä. Omasta tahdostaan, mutta kuitenkin. Minä ja mies ajatellaan niin, että elämästä ei vähene mitään lapsen myötä, siihen tulee vain lisää. Voikohan sen tunteen säilyttää?

Lisäys: tästä unohtui se tärkein syy, miksi aloin listata sijaistoimintoja. Anoppi on alkanut puhua koiran hankkimisesta. Selvästi siksi, että lapsenlapsia ei ole näköpiirissä...

Tässä vielä pari muutakin asiaa mitä maailmassa voisi tehdä muuta kuin lapsia.