Maanantai! Tällä viikolla se alkaa!
Olen valmistautunut pistosten alkamiseen harjoittelemalla niitä unissani. Kaikki mahdollinen on mennyt niissä pieleen, ja olen ehtinyt pohtia esim. sitä, voiko pistää samaan kohtaan uudelleen, jos on unohtanut painaa lääkeannoksen ruiskusta edellisellä kerralla... Toivottavasti homma on käytännössä helpompaa kuin unissa!
Nyt mietin seuraavaa isoa kysymystä: mitä ja miten kertoa pomolle.
Kaveri ja mies, jotka kumpikaan ei ehkä ymmärrä, kuinka monta käyntiä tässä vielä voi seurata, sanoo, että ei tarvitse kertoa muuta kuin että on menossa lääkäriin. Tämähän on yksityisasia. Ja voisihan mulla olla vaikka peräpukamat hoidettavana, eikä niistäkään välttämättä haluaisi tarkemmin kertoa. (aikamoiset peräpukamat pitäisi olla, että joutuisi näin usein juoksemaan lääkärissä, heh)
Kohtelias pomoni kysyi viime kerrankin jälkeen, että niin, kävit lääkärissä... (odottaen selontekoa) Ja vastasin vain, että joo niin kävin....
Mutta pitäisikö nyt siis kertoa? Onko kokemuksia, ihan miten päin vain? Onko siitä ollut jollekulle haittaa, jos ei heti kerro? Vai pitäiskö vaan come clean, kertoa heti kaikki niin sitten se on tehty? Pysyykö asia salassa muilta?
Mulle tämä on kamalan vaikeaa. Yleensäkin melkein mieluummin annan ihmisten luulla, että viikonloppu meni pitkäksi, kuin kerron että meinasin joutua sairaalaan... (Ehkä tälle tunnevammalle pitäisi tehdä jotain...)
Onko sun pakko kertoa, jos et halua? Mä en ole kertonut hoidoista ja tutkimuksista töissä yhdellekään sielulle. Meillä on kyllä maailman löysin työajanseuranta, tehdään muutenkin jonkin verran etätöitä ja liikutaan talon ulkopuolella, joten kukaan ei varmaan ole edes noteerannut poissaolojani. Plus että klinikka sijaitsee sen verran lähellä työpaikkaa, että matkoihin ei kulu hirveästi aikaa. Joskus olen sanonut jollekin työkaverille, etten pääse johonkin palaveriin, kun pitää mennä lääkäriin. Munasolupunktiosta sain yhden päivän sairauslomaa, mutta kun meillä saa olla kolme päivää pois omalla ilmoituksellakin, niin en itse asiassa edes vienyt sitä todistusta töihin...
VastaaPoistaTiedän kyllä, että työpaikkoja ja työtehtäviä on monenlaisia, ja itse pääsen tässä suhteessa hoitojen kanssa tosi helpolla. Jostakin muusta työstä ei voisi olla viittä minuuttiakaan pois ilman, että pitää järjestää sijainen. Mutta ei kai lääkärikäyntien syytä siis ole pakko kertoa työnantajalle, jos ei tahdo? Saatko hoitaa lääkärikäynnit työajalla, vai tehdäänkö ne omalla ajalla? Varsinkin jos käyt omalla ajallasi, niin työnantajalla ei kai pitäisi olla mitään kysyttävää?
Mullekin olis periaatteessa mahdollista käydä kenenkään huomaamatta, mutta käytännössä niitä aikoja ei saa kuitenkaan tarpeeksi joustavasti, että pystyisin väistämään vaikka nyt jotain kokouksia. Vapaana on aina vain joku 9:20 aika ja kun matkoihin menee puoli tuntia suuntaansa niin siitä menee jo aika iso siivu työpäivää vaikka sanois vaan päivää lääkärille... Saan kyllä käydä työaikana, en edes miettisi kertomista jos käynnit järjestyisi vapaa-ajalle! Mietin kans tuota omalla ilmoituksella pois olemista. Vaikea päätös. Toisaalta oon aika vähän pois töistä muuten, toisaalta vähän tylsä jos sitten tuliskin joku komplikaatio tms, ja on sanonut olevansa flunssassa... Se olikin munasarjaflunssa, hehe!
PoistaTässähän muuten kävi nyt niin, että mielikuvaharjoittelin kertomista ja sanakäänteitä etukäteen mielessäni, ja sitten suusta pääsi ulos: mulla on taas pakollinen lääkärikäynti. Ja naamani huusi älä kysy enempää. Krö-höm. Mutta onhan tää parempi kuin sori, nukuin pommiin.
Munkaan mielestä ei kannata kertoa, jos ei yhtään huvita kertoa. Eikös se ole jossain laissakin sanottu, etteivät lääkärikäyntien aiheet kuulu työnantajalle? (Mulla on tosin erittäin hatarat käsitykset näistä lakiasioista.)
VastaaPoistaJa luulen myös, niin kuin Silmu, että jos on vähänkään joustava työaika, lääkärikäynnit saa itse asiassa järjestettyä aika huomaamattomasti. Tosin en tiedä pitääkö IVF sisällään enemmän lääkärikäyntejä kuin inseminaatio. (Pitääkö, tiedättekö?)
Mulla suurin syy siihen miksi olen ollut tosi avoin tilanteesta myös töissä on, että oon tuntenut tarvitsevani sitä ymmärrystä ja tukea, mitä saa kun ihmiset tietää. Se on toiminut hyvin; Työkaverit ymmärtää tiettyjä asioita musta eri tavalla kuin jos ne ei tietäisi tästä, mutta eivät kuitenkaan suhtaudu muhun mitenkään supersurkuttelevasti tai niin, että asiasta pitäis koko ajan tehdä tiliä.
Mutta vähänkös jännää, että nyt alkaa tapahtua. Paljon onnea matkaan!
Joo, nyt kävi tosiaan niin että en kertonut vielä. Laki ei velvoita kertomaan, mutta jos saisin kakaistua asian ulos, olisi helpompi ilmoitella käynneistä ja saisin ehkä ymmärrystä, miksi säntään soittamaan yksityistä puhelua ja sekoilen omituisesti töissä, kuten esim. tänään.
PoistaTähdet ovat nyt siinä asennossa että kaikki pakolliset työläsnäolot on just samaan aikaan kuin vapaat lääkäriajat. Päivissä kun ei voi pahemmin joustaa. Inseminaatioista en tiedä mitään, täytyy kysyä muilta!
Se on jännä asia, miten en kestä myötätuntoa tai sääliä. Jotenkin se oma surkeus räjähtää ihan käsittämättömäksi, jos joku säälii. Toivoisin, että pystyisin ottamaan sentyyppistä tukea vastaan, mutta jostain syystä olo muuttuu vain surkeammaksi. Sääli on sairautta, sanoo sananlaskukin. Jos joku tietää mistä tämä vikani johtuu ja miten se korjataan, niin olen kiitollinen vinkeistä...
Jännää tämä on, pian, pian tapahtuu!
Itse kerroin IVF:ssä vain lähiesimiehelle punktiopäivän varmistuttua, että mulla on meno toimenpiteeseen ja tulee tod. näk. 1 päivä sairauslomaa. Itsekin nyt toiseen IVF:ään menossa mietin, että jos ois omailmoituksella, mutta toisaalta työ on niin sitovaa ja lääkärikäyntejä tulee niin paljon, että se käy meillä erittäin hankalasti. Ja mietin myös samaa, että entä jos tuleekin joku komplikaatio, vaikkapa hyperi tms. ja joutuiskin olemaan pidempään pois niin vois tulla lisäongelmia. Suoraan en kyllä halua kertoa lapsettomuushoidoista, koska sehän ei työnantajalle kuulu. Vaikkakin jos sairauslomatodistuksen vien niin näkeehän ne siitä diagnoosikoodista sen, että millä asioilla sitä on ollut. Jotkut työnantajat ovat vielä niin inhottavia, etteivät edes hyväksy lapsettomuushoidoissa käyntejä sairauslomaksi vaan menee omaan piikkiin. EI kai se nyt yksi päivä haittaa, mutta jos jostain syystä poissaolo pitkittyy niin se tietäis vaan lisää rahanmenoa.
VastaaPoistaKiitos kommentista, kallistuin nyt siihen vaihtoehtoon että en kerro, ellei tule jostain syystä pakko eteen. Kyllähän ihmiset sairastuukin ja on yhtäkkiä pois töistä, ja toisaalta koen että olen mitä suurimmassa määrin sairauden hoidossa. Endometrioosin hoitovaihtoehdot on ehkäisy ja raskaus.
PoistaMuuten, tuossa alla vinkataan, että kannattaa pyytää jotain ympäripyöreää diagnoosia todistukseen, jos on nihkeä työnantaja!
Samoja asioita olen itsekin pohtinut, kun IVF:n suunnittelu on 1,5 vkon päästä ja marraskuussa olisi hoitojen aika. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en kerro asioista mitään. Mulla on joustava työaika ja tähän mennessä olen ainakin hyvin päässyt "salaa" livahtamaan lääkärikäynneille. Olen töissä aika lähellä klinikkaa, joten poissaolot eivät ole olleet pitkiä. Joskus jos joku on nähnyt lähtemiseni, niin olen saattanut vaan huikata meneväni lääkäriin sen enempää selittelemättä. Me ollaan Taysissa hoidoissa ja siellä kuulemma lääkäri voi laittaa sairaslomalappuun syyksi jotain ympäripyöreää. Olen silloin tällöin käynyt blogiasi lukemassa, mutta nyt kun ollaan niin samassa vaiheessa hoitoja, niin taidan vierailla täällä useammin. Voimia ja onnea tulevaan!
VastaaPoistaOlisinpa osannut taktikoida tämän ajoissa ja hankkinut työpaikan läheltä klinikkaa :) mutta näillä mennään. Onpa kivaa, että on monia samaan aikaan samassa vaiheessa. Samat sanat sinne! Eespäin!
PoistaHei! Lisään oman lusikkani tähän soppaan minäkin, kun saman asian kanssa pari vuotta sitten kamppailin. Minä olen ammatiltani opettaja, joten lääkärikäyntien järjestely on ollut äärimmäisen hankalaa, kun ajat ovat aina koulupäivien aikaan ja lapsia ei tietenkään voi jättää yksin. Minulla on kaksi kokemusta. Olin eri koulussa töissä kuin nyt, kun olimme inseminaatioissa. Silloinen esimieheni ei hyväksynyt lääkärikäyntejäni, sillä meillä on aika tarkkaan määritelty, mitä saa työ aikaan tehdä ja lapsettomuushoidot on erikseen määritelty palkattomiksi. Hänelle en kuitenkaan olisi missään nimessä voinut kertoa, miksi lääkärissä käyn, se olisi ollut vanhempien korvissa heti. Silloin tein ratkaisun olla kertomatta ja olla sairaslomalla tarvittavat päivät. Nyt olen töissä koulussa, jossa minulla on lapseton naisesimies, jolle itkua tihrustaen ensimmäisen IVF:n tullessa kerroin rehellisesti tilanteen. Hän ei koskaan kerro kenenkään poissaolojen syytä työyhteisölle, oli kyseessä flunssa tai jalan murtuminen, näin ollen uskalsin tämän ratkaisun tehdä. Olen iloinen, että toimin näin, olen saanut hänestä äärettömän suuren tuen tähän projektiin. Hän ei utele, vaan auttaa järjestämään asiat oppilaiden ja minun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Iso kivi vierähti sydämeltäni, kun sain asian kerrottua ja se meni vielä näin hyvin. Tämä asia riippuu suuresti varmaan siitä, millainen esimies on ja millainen työ on sekä toki siitä haluaako asiaa itse ollenkaan kertoa. Jos oma työni olisi joustavampi voi olla, etten asiaa olisi kertonut.
VastaaPoistaTsemppiä tulevaan! Itse aloitan Puregonin pistämisen tänään ja punktiopäivä on suunniteltu viikolle 41. :)
Hei Viljonka! Kiitos kommentista, mennään siis samaa tahtia kohti punktiota ja vielä suurempaa jännitystä. Tsemppiä!
Poista