Välipäivien kuulumisia

Taas selvittiin joulusta. Oli ihan mukavaa. Ihmettelin, etten ole aiemmin kuullut niin monessa joululaulussa laulettavan lapsesta, toivosta, surusta, ikävästä ja kaikesta ihan suoraan lapsettoman sydämeen koskevasta.

Lasten puuttuminen harmitti eniten äitiä, anoppia ja vauvakuumeilevaa kälyä. Taisivat kaikki jotenkin sivuta aihetta, että tämä on tällainen välijoulu, kun ei ole niitä pikkusia. Niiden päähän ei vaan mahdu se asia, että tänä jouluna ei olekaan vauvaa eikä edes vauvauutisia. Ne on niin varmoja että nyt, no nyt, nyt ihan varmasti! (Me ei tulla ikinä onnistumaan yllättämään ketään vauvauutisilla. Isompi yllätys on se, ettei vielä tälläkään viikolla.) Sekä anoppi että äiti hösäsi etukäteen, että mitenkäs jouluna sillisalaatit ja graavilohet, voinko minä syödä niitä? Että mitä laitetaan tilalle? Kun tieto ei ole vielä virallista, mutta selvähän se on että nyt ollaan jo erikoisdieettivaiheessa.

Hohhoijaa. Ainakin voidaan laittaa Syntyneet-ilmoitukseen teksti "koko suvun hartaudella odottama pienokainen".

Itse olen saanut ajatukset sivummalle. Nyt vaan odotellaan sitä leikkausta, ei oikeastaan raskautumista. Jos sitä ennen tapahtuu ihme, niin halleluja. Lupaan katsoa ylös taivaaseen ja kiittää. Paradoksaalista kyllä, mietin pitäisikö hankkia ovulaatiotestejä. Ihan vaan sen varmistamiseksi, että tuleeko ovulaatio, vaikka vähän peukaloin normaalia kiertoa - tai siis kipuja. Että voisko niin tehdä toistekin, vai alanko saikuttaa pari päivää kuussa! Mieluummin olisin kivuton ja töissä.

Onneksi kp-ykköseen on taas monta viikkoa aikaa. Tässä voi alkaa valmistautua seuraaviin pirskeisiin, joissa mahdollisesti maistan hieman skumppaa, vaikka juhliin on tulossa myös yksi siunatussa tilassa oleva henkilö. Kyllä, hän on näitä "menimme naimisiin ja poks" -tyypin ihmisiä. En malta odottaa tapaamista, että pääsevät itse kertomaan uutisen.

Mitäs te aiotte uutenavuotena?